Siirry pääsisältöön

Helen Fielding: Mad about The Boy

"Sunnuntaina 6. tammikuuta 2013
Twitter-seuraajia 649 (tekee mieli twiitata niille kadonneille seuraajille: Miksi? Miksi?"
Helen Fielding: Bridget Jones -
Mad about The Boy
(Otava 2013)
Suomentanut Annika Eräpuro
439 sivua
Bridget Jones on todellakin täällä jälleen. Vuonna 1998 julkaistiin Bridget Jonesin päiväkirjat suomeksi nimellä Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja heti seuraavana vuonna jatko-osa Bridget Jones: Elämä jatkuu. Nyt Bridgetin päiväkirjat saavat jatkoa, ja meno jatkuu yhtä hulvattomana kuin ennenkin. Bridgetistä on tullut leski ja hänellä on kaksi lasta. Suru miehen menetyksestä on alkanut väistyä taka-alalle, ja Bridget huomaa kaipaavansa jälleen miestä elämäänsä. Edellisistä päiväkirjoista tuttua on painontarkkailu ja alkoholin kulutuksen seuraaminen, uutta on se, että Bridget on Twitterissä. Siellä hän sirkuttaa ja oppii sosiaalisen median palvelusta jotain tärkeää: "Älä twiittaa humalassa."

Viisikymppisenä ja vuosien yksinolon jälkeen ei ole aivan helppoa palata markkinoille. Bridget alkaa opetella uudelleen deittailusääntöjä ja huomaa, että miehen yhteydenottojen odottaminen ei ole muuttunut yhtään helpommaksi.
Kello 21.15 Roxsterin edellisestä viestistä on kulunut melkein kaksi vuorokautta. Olen lujasti päättänyt olla kysymättä neuvoa ystäviltäni, koska jos tarvitsen heitä huolehtimaan suhteesta, siinä on selvästikin jotakin vinossa.
Kello 21.30 Soitin juuri Talithalle ja luin hänelle ääneen viimeisen tekstarin:
Olit kaunis, suudelma oli mahtava ja minulla oli tosi hauskaa.
Aikaisemmista Bridget Jones -kirjoista tuttuun tapaan tämäkin romaani on humoristinen, kepeä ja ironinen. Kepeyden taustalta kuultaa kuitenkin koskettava, vakava pohjavire: Bridget kaipaa elämänsä miestä Markia, joka ei päässyt näkemään lastensa kasvua vaan joutui jättämään perheensä aivan liian varhain.

Kun puhutaan kirjoista tehdyistä elokuvista, tulee usein maristua siitä, että elokuvat ovat pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Bridget Jones -elokuvista olen kuitenkin pitänyt, ja mielenkiinnolla odotan, josko tämäkin kirja viedään valkokankaalle. Karoliinan tekstistä tosin bongasin tiedon, että elokuva olisi vaakalaudalla.

Mad about The Boy on hyvää viihdettä ja ajanvietettä kepeää kirjallisuutta kaipaaville ja chick litin ystäville. Minä kaipasin raskaamman kirjallisuuden jälkeen juuri keveyttä ja huumoria, ja sitä onneksi sain.
Blogeissa kirjaa on luettu paljon: kurkkaapa vaikka Kristan, Hannan, Kirsimarian, Norkun, JanenMarilen ja Tiinan tekstejä.

Kommentit

  1. Lisänä aiempaan kääntämiskeskusteluumme. Tässä on minusta hyvä esimerkki siitä, että kirjan nimi ei kääntyisi luontevasti suomeksi. Onneksi sitä ei ole edes yritetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sananmukaisesti suomennos kuulostaa kammottavalta! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…