Siirry pääsisältöön

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

"En ajattele mitään, vaikka minun pitäisi ajatella päivän aikana tekemiäni rikkeitä illan itsekritiikki- ja kritiikkikokousta varten. Minun pitäisi tunnustaa, että ajattelin isää ja Käärmekuninkaan vaimoa. Että muistelin televisiota niin haikeasti. Vallankumous ei voi toteutua, ellen puhdista ajatuksiani. Menneiden muisteleminen on ehdottomasti kielletty."
Terhi Rannela:
Punaisten kyynelten talo
(Karisto 2013)
254 sivua
En voi sanoa nauttineeni Punaisten kyynelten talon lukemisesta. Romaani sai minut paikoin suorastaan voimaan pahoin, sillä en ole koskaan ollut raakojen väkivaltakuvausten ystävä. Olisikin ehkä ollut helpompaa kääntää koko kirjalle selkä, niin kuin muutenkin on helppo sulkea silmät epäoikeudenmukaisuuksilta, joita maailma on pullollaan. Olisi helppo ohittaa uutisten tiedot punakhmerien tekemistä hirmuteoista olankohautuksella. Mutta vaikka Kambodžan veriseen historiaan tutustuminen tuntui lukiessa pahalta, on mielestäni hyvä, että kaunokirjallisuus nostaa esiin myös kauheita asioita.

Tarina alkaa "vuonna nolla", 1970-luvun lopulla, kun ministeri Sek Prakin puoliso Chey Chan viedään poikansa Sothearin kanssa vankilaan. Samaan vankilaan tuodaan myös puoliso, joka vain hetki aikaisemmin oli merkittävässä asemassa mutta jota nyt epäillään vakoilusta. Kun vanhemmat ovat vankilassa, tytär Vanna ja poika Anur palvelevat Angkar-puoluetta leirillä. Puolueen propaganda on voimakasta, ja sen on myös tytär omaksunut:
Puren alahuultani. Hymyilemisestä ja nauramisesta seuraa rangaistus. Ylenpalttinen riemuitseminen on halveksuttava kapitalistien ominaisuus.
Luokkataistelua ei saa unohtaa, kommunismi on vasara vihollisen murskaamiseen ja lukeminen on pahasta. Myös Chey Chan pitää puolueen aatteita oikeina:
Tämä maa on kukoistava puu, jossa ei ole tilaa mädille hedelmille. Ne pudotetaan maahan. Jotta muu maailma voi ottaa meistä mallia, meidän täytyy olla kauttaaltaan puhtaita.
Chey Chanin tragedia on, että puolue kääntyy häntä vastaan niin, että hän onkin yhtäkkiä tuo mätä hedelmä. Hän joutuu kauhistuttavalla tavalla kokemaan saman, mihin hän on itse aiemmin lukuisia ihmisiä saattanut. Vankilassa kohtelu on kammottavaa, epäinhimillistä, julmaa, raakaa ja ihmisyyttä vastaan rikkovaa. Vankeja kidutetaan, kunnes he sanovat sen, mitä heidän halutaan sanovan. Heidän tekonsa äärimmäisen paineen alla tulkitaan aina heitä vastaan. Kuka tahansa on valmis ilmiantamaan kenet tahansa, jotta pelastuisi.

Lukiessani kirjaa koin helpottavana sen, että tarinassa siirryttiin vankilaoloista 2000-luvulle, leppoisampaan ja valoisampaan aikaan. Hetken aikaa jouduin hakemaan uudelleen tarinan imua, mutta en tiedä, olisinko kestänyt enempää valottomuutta. Toisessa osassa kertomuksen päähenkilöksi siirtyy Vanna, Chey Chanin tytär ja perheenäiti, joka vaalii henkien taloa ja pohtii vanhempiensa kohtaloa. Hän ei tiedä, ovatko vanhemmat ja pikkuveli elossa, mutta henkien talo tuo hänelle lohtua.
Kuolema ei merkitse lopullista katoamista, se merkitsee siirtymistä, olomuodon muutosta, vaelluksen jatkumista. Vaikka emme voi enää nähdä läheisiämme, ovat he edelleen olemassa, rakkautena, auringonsäteinä, varovaisina kuiskauksina. --
Joka aamu minulla on tapana viipyä kotialttarilla, ja lapsetkin ovat oppineet malttamaan mielensä siksi aikaa.
Viimein Vanna saa viestin, joka auttaa häntä selvittämään menneisyyttään. Samaan aikaan menneisyyden haavoja, jotka eivät vielä ole ehtineet arpeutua, avataan laajemminkin: oikeudenkäyntejä punakhmerien johtajia vastaan aloitetaan.

Terhi Rannelan tarina on fiktiivinen, mutta se voisi hyvin olla totta. Elina kertoo kuunnelleensa kirjailijaa Tampereen kirjamessuilla ja toteaa, että Terhi Rannela oli innostunut ajatuksesta, että hän on omalta osaltaan kirjallaan parantamassa maailmaa. Sitä tällainen kaunokirjallisuus voikin parhaimmillaan tehdä. Kun kylmät faktat muuttuvat eläviksi tarinoiksi, ymmärrys ja toivottavasti samalla myös suvaitsevaisuus lisääntyvät. Punaisten kyynelten talo haastaa lukijansa perimmäisten kysymysten äärelle ja vaikuttaa syvästi.

Myös Sara kertoo Tampereen kirjamessuraportissaan Terhi Rannelan kirjan taustoista. Punaisten kyynelten talosta ovat kirjoittaneet ainakin Annika K., Mari A., Krista, Elegia, bleueMaria, Maija ja Tintti.

Tällä kirjalla osallistun Ihminen sodassa -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä on ehdottomasti lukulistallani. Kuulostaa hurjalta ja tärkeältä kirjalta.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli minullekin yllättävän koskettava kirja. Uskomatonta miten kirjailija on voinut kuvata jotain niin kaukaista niin upeasti... En osais ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaisi minäkään. :) Upeaa, että tarina on päässyt kansien väliin, vaikkei se lukijaa helpolla päästäkään.

      Poista
  3. Kirja odottaa tuossa lukijaa. Rannelan vilpitön olemus vakuutti minut siitä, että maailmaa voi parantaa. On tärkeää, että julmuudet muistetaan, jotta niitä ei enää toistettaisi. Samalla tavalla tärkeä kirja on myös Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin tätä lukiessani paljon romaania Aivan kuin minua ei olisi, jonka luin aika hiljattain ja joka myös on samalla tapaa tärkeä. Ja toki tähän kategoriaan asettuu moni muukin teos, esimerkiksi TPTA muistuttaa hienolla tavalla kotimaamme historiasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El