Siirry pääsisältöön

Pirkko Soininen: Murretut päivät

"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--"
(Runosta Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi)
Pirkko Soininen: Murretut päivät
(Kaarinan kaupunki 2013)
69 sivua
Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen:
satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeen
Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit
Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni.
Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa. (Runosta Niin istumme iltaa)
Kaipaan kesää päästäkseni kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa.
"Maa oksentaa kevään verso kerrallaan."
(Samannimisestä runosta)
Eniten ajatuksia minussa ehkä herätti runo Turhaan Te minua epäilette, jossa runon puhuja on käynyt kastelemassa kukkia, kun puhuttelun kohde on maannut sairaalassa. Puhuja toteaa, että turha häntä on epäillä toisen elämään murtautumisesta. Mutta kun käy toisen kotona, näkee välttämättä asujan elämää enemmän kuin ehkä tahtoisikaan. Mitä kotimme meistä kertovatkaan?

Kokoelman vuoropuheluissa muistetaan ja muistellaan, ollaan läsnä ja poissa, toisten kanssa ja yksin, koetaan tunteita.
Ihmiset ovat järjettömiä rakastaessaan, vailla järkeä vihatessaan. (Runosta Rotta kuljettaa kuolemaa helisevän kesän läpi)
Runoissa keskustelevat nuori tyttö ja kuoleva mies, ja kokoelmaan muodostuu kaari, jonka päässä puhutaan kuolemasta. Tunnelmat vaihtelevat melankoliasta iloon, mutta ylimmäiseksi jää kokemus jostain kauniista.

Myös Sara, Erja ja Leena ovat ihastuneet. Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Saran runohaasteeseen.

Kommentit

  1. Hyvä Jonna ♥

    Hieno idea lisätä tuo kuva Pirkon upeaan tekstiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! ♡ Pirkon tapa sanoa on upea. Ja nyt on juuri se aika, kun kevään etenemistä odottaa malttamattomana. ✿

      Poista
  2. OI, kuulostaa mielenkiintoiselta! Täytyy laittaa nimi muistiin. :)

    VastaaPoista
  3. Nyt kehtaan tänne kommentoidakin. Kiitos Jonna kauniista ja niin kovin positiivisesta arviostasi. On niin sykähdyttävää lukea, millaisia ajatuksia runot muissa herättävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos sinulle kauniista runokokoelmasta. ♡

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…