Siirry pääsisältöön

Pirkko Soininen: Murretut päivät

"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--"
(Runosta Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi)
Pirkko Soininen: Murretut päivät
(Kaarinan kaupunki 2013)
69 sivua
Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen:
satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeen
Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit
Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni.
Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa. (Runosta Niin istumme iltaa)
Kaipaan kesää päästäkseni kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa.
"Maa oksentaa kevään verso kerrallaan."
(Samannimisestä runosta)
Eniten ajatuksia minussa ehkä herätti runo Turhaan Te minua epäilette, jossa runon puhuja on käynyt kastelemassa kukkia, kun puhuttelun kohde on maannut sairaalassa. Puhuja toteaa, että turha häntä on epäillä toisen elämään murtautumisesta. Mutta kun käy toisen kotona, näkee välttämättä asujan elämää enemmän kuin ehkä tahtoisikaan. Mitä kotimme meistä kertovatkaan?

Kokoelman vuoropuheluissa muistetaan ja muistellaan, ollaan läsnä ja poissa, toisten kanssa ja yksin, koetaan tunteita.
Ihmiset ovat järjettömiä rakastaessaan, vailla järkeä vihatessaan. (Runosta Rotta kuljettaa kuolemaa helisevän kesän läpi)
Runoissa keskustelevat nuori tyttö ja kuoleva mies, ja kokoelmaan muodostuu kaari, jonka päässä puhutaan kuolemasta. Tunnelmat vaihtelevat melankoliasta iloon, mutta ylimmäiseksi jää kokemus jostain kauniista.

Myös Sara, Erja ja Leena ovat ihastuneet. Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Saran runohaasteeseen.

Kommentit

  1. Hyvä Jonna ♥

    Hieno idea lisätä tuo kuva Pirkon upeaan tekstiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! ♡ Pirkon tapa sanoa on upea. Ja nyt on juuri se aika, kun kevään etenemistä odottaa malttamattomana. ✿

      Poista
  2. OI, kuulostaa mielenkiintoiselta! Täytyy laittaa nimi muistiin. :)

    VastaaPoista
  3. Nyt kehtaan tänne kommentoidakin. Kiitos Jonna kauniista ja niin kovin positiivisesta arviostasi. On niin sykähdyttävää lukea, millaisia ajatuksia runot muissa herättävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos sinulle kauniista runokokoelmasta. ♡

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o