Siirry pääsisältöön

Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä

"Silloin näin sen: hänen ihonsa ei ollut niin kuin tavallisten ihmisten, vaan se oli kiveä. Silmätkin olivat oudonpuoleiset, kuin kiiltävää katinkultaa. Ja suipot pikku kissankorvat pilkottivat hiusten seasta."
Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä
Kuvitus Miranda Koskinen
(Haamu 2014)
141 sivua
Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen nuortenkirjassa Kummajaisten kylä seikkailevat tavalliset viides-kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat. Niko, Aino, Sampo, Karri, Otto, Omppu ja Riku asuvat Korpikylässä, Sara puolestaan lomailee siellä etiäisiä saavan Miina-mummonsa luona. Lapsilla on tavallisia ikäistensä iloja ja suruja: kavereita, kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan, ikäviä opettajia, perhesuhteiden muutoksia...

Kirja koostuu viidestätoista tarinasta, joissa nuoret kokevat seikkailuja erilaisissa kokoonpanoissa. Arkea värittävät mystiset vivahteet, kun eräällä ullakolla nähdään kaksi ruumista tai kun akvaariokalat katoavat kummallisesti erikoisen vierailijan jälkeen. Tarinoissa näkyvät myös vuodenkiertoon liittyvät tapahtumat: uudenvuodenyönä nähdään naisia tekemässä enkelinkuvia lumeen ja juhannuksena tehdään ajankohtaan kuuluvia taikoja.

Kummajaisten kylän tarinat eivät muodosta selvää juonellista jatkumoa, vaan ne toimivat hyvin myös irrallisina tarinoina. Kokonaisuus on hyväntahtoinen ja hyvänmielinen, ja uskon, että se vetoaa hyvin varsinkin päähenkilöidensä ikäisiin lukijoihin. Kirjan kieli on hyvää, ja erityisesti Korpikylän erikoisen kuljeskelijan Hukkas-Jalon puheenpartta olisin mielelläni kuullut enemmänkin:
Susi-Herkko, Herkko Havukka, oli tämän kylän paras mettämies. Ja hyvä koira, oikein hyvä koira se Pimiä oli. Ajo niin jänestä, hirveä ja sutta kun haukku teertäkin.
Teos on Miranda Koskisen kuvittama.
Myös kaimani Jonna on kirjasta pitänyt.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…