Siirry pääsisältöön

Markus Zusak: Kirjavaras

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä."
Markus Zusak: Kirjavaras (Otava 2008)
Englanninkielinen alkuteos The Book Thief 2005
Suomentanut Pirkko Biström
556 sivua
Kirjavaras on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sittenkin kiinnostaa.

Kirjavarkaan päähenkilö on nuori tyttö, Liesel, joka on tarinan alussa junassa äitinsä ja veljensä kanssa. Äidin poliittinen tausta on arveluttava, ja lapsia ollaan viemässä sijaisperheeseen. Matkalla pikkuveli kuitenkin kuolee, ja hänet haudataan jäiseen maahan. Lumen seasta Liesel nappaa mukaansa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Hän ei osaa lukea, mutta kirjan merkitys koostuukin hänelle alkuun aivan muusta kuin sanoista: kirja merkitsee hänelle viimeistä kertaa, kun hän näki äitinsä ja veljensä.
Tyttö oli kirjavaras vailla kirjojen sanoja.
Sijaisperheessä ovat mama Rosa ja papa Hans. Mama on paha suustaan, kiroaa ja noituu, mutta kuitenkin taustalla on rakkaus läheisiin. Papa on vakaa peruskallio, joka on läsnä joka yö, kun Liesel herää painajaisiinsa. Papan avulla Liesel oppii viimein lukemaan. Himmelstrasselle saapuu myöhemmin myös juutalainen Max, jota piilotellaan talon kellarissa. Maxin kanssa Liesel jakaa sanat ja lukemisen. Naapurin Rudy, jolla on sitruunankeltaiset hiukset, on Lieselin paras ystävä.

Kirjassa kuvataan elämää natsi-Saksassa, jossa edellinen sota on tuoreessa muistissa ja jossa aate jakaa perheitä. Nuorempi Hans on vannoutunut natsi, joka pitää isäänsä, papa Hansia, pelkurina. Isä kuitenkin osoittaa suurta ihmisyyttä, kun kaupunkilaiset kokoontuvat katsomaan nälkiintyneiden ja murrettujen juutalaisten marssittamista kaupungin halki. Papa auttaa kaatunutta vanhusta tilanteessa, josta seuraa pelkoa ja raskaita päätöksiä. Samalla tavoin Liesel osoittaa omaa humaaniuttaan myöhemmin.

Sodan ja vainojen keskellä paljastuu ihmisen halu elää ja selviytyä. Samalla henkiin jääminen voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa.

Monessa blogissa on kiitelty romaanin kertojaratkaisua, ja siitä minäkin pidin. Kertojana on itse Kuolema, josta muodostuu teoksessa inhimillinen kuva. Kuolema rakastaa värejä ja kiertää keräämässä sieluja. Kerronta pitää lukijaa hyvin otteessaan, sillä lukijalle annetaan aika ajoin vihjeitä tulevasta:
Se oli vain pieni hetki, mutta enteili tulevia vaikeuksia.
Kertoja kuvaa asioita hyvin viehättävällä tavalla ajassa, jossa ei ole juuri mitään viehättävää.
Kun olin päässyt loppuun, taivas oli keltainen kuin palava sanomalehti.
Romaanissa on kysymys monesta tärkeästä asiasta. Yksi merkittävä asia, jota ei sovi unohtaa, on sanojen voima.

Natsien ajan kauheuksista on kerrottu paljon. Mutta voiko niistä kertoa koskaan liikaa? Kirjavaras on mielestäni hyvä lisä toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen, koska me tarvitsemme muistutuksia siitä, mitä on tapahtunut voidaksemme estää historian toistumisen. En kuitenkaan hurmioitunut romaanista niin paljon kuin odotin, vaikka teoksesta keskivertoa enemmän pidinkin.

Ihminen sodassa -haasteessa etenen tämän kirjan myötä majuriksi.

Kirjavarkaasta on pidetty paljon, mutta seuraavista löytyy myös vähemmän innostuneita arvioita: Sara, Joana, Susa, Salla, KatriEerika ja Annami. Lisäksi moni muu on teoksesta kirjoittanut.

Kommentit

  1. Olimme katsomassa Le Week-Endin ja sen alussa näin Kirjavarkaan traielerin. Ostan filmin, sillä se oli aika vakuuttavaa. Toivon nyt vain, että ei liian surullista...

    Kaunista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että elokuvan voisi hankkia omaksi. Kyyneliltä ei tosin taida sen parissa välttyä.

      Kiitos Leena, ja kaunista pääsiäistä myös Sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…