Siirry pääsisältöön

Markus Zusak: Kirjavaras

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä."
Markus Zusak: Kirjavaras (Otava 2008)
Englanninkielinen alkuteos The Book Thief 2005
Suomentanut Pirkko Biström
556 sivua
Kirjavaras on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sittenkin kiinnostaa.

Kirjavarkaan päähenkilö on nuori tyttö, Liesel, joka on tarinan alussa junassa äitinsä ja veljensä kanssa. Äidin poliittinen tausta on arveluttava, ja lapsia ollaan viemässä sijaisperheeseen. Matkalla pikkuveli kuitenkin kuolee, ja hänet haudataan jäiseen maahan. Lumen seasta Liesel nappaa mukaansa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Hän ei osaa lukea, mutta kirjan merkitys koostuukin hänelle alkuun aivan muusta kuin sanoista: kirja merkitsee hänelle viimeistä kertaa, kun hän näki äitinsä ja veljensä.
Tyttö oli kirjavaras vailla kirjojen sanoja.
Sijaisperheessä ovat mama Rosa ja papa Hans. Mama on paha suustaan, kiroaa ja noituu, mutta kuitenkin taustalla on rakkaus läheisiin. Papa on vakaa peruskallio, joka on läsnä joka yö, kun Liesel herää painajaisiinsa. Papan avulla Liesel oppii viimein lukemaan. Himmelstrasselle saapuu myöhemmin myös juutalainen Max, jota piilotellaan talon kellarissa. Maxin kanssa Liesel jakaa sanat ja lukemisen. Naapurin Rudy, jolla on sitruunankeltaiset hiukset, on Lieselin paras ystävä.

Kirjassa kuvataan elämää natsi-Saksassa, jossa edellinen sota on tuoreessa muistissa ja jossa aate jakaa perheitä. Nuorempi Hans on vannoutunut natsi, joka pitää isäänsä, papa Hansia, pelkurina. Isä kuitenkin osoittaa suurta ihmisyyttä, kun kaupunkilaiset kokoontuvat katsomaan nälkiintyneiden ja murrettujen juutalaisten marssittamista kaupungin halki. Papa auttaa kaatunutta vanhusta tilanteessa, josta seuraa pelkoa ja raskaita päätöksiä. Samalla tavoin Liesel osoittaa omaa humaaniuttaan myöhemmin.

Sodan ja vainojen keskellä paljastuu ihmisen halu elää ja selviytyä. Samalla henkiin jääminen voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa.

Monessa blogissa on kiitelty romaanin kertojaratkaisua, ja siitä minäkin pidin. Kertojana on itse Kuolema, josta muodostuu teoksessa inhimillinen kuva. Kuolema rakastaa värejä ja kiertää keräämässä sieluja. Kerronta pitää lukijaa hyvin otteessaan, sillä lukijalle annetaan aika ajoin vihjeitä tulevasta:
Se oli vain pieni hetki, mutta enteili tulevia vaikeuksia.
Kertoja kuvaa asioita hyvin viehättävällä tavalla ajassa, jossa ei ole juuri mitään viehättävää.
Kun olin päässyt loppuun, taivas oli keltainen kuin palava sanomalehti.
Romaanissa on kysymys monesta tärkeästä asiasta. Yksi merkittävä asia, jota ei sovi unohtaa, on sanojen voima.

Natsien ajan kauheuksista on kerrottu paljon. Mutta voiko niistä kertoa koskaan liikaa? Kirjavaras on mielestäni hyvä lisä toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen, koska me tarvitsemme muistutuksia siitä, mitä on tapahtunut voidaksemme estää historian toistumisen. En kuitenkaan hurmioitunut romaanista niin paljon kuin odotin, vaikka teoksesta keskivertoa enemmän pidinkin.

Ihminen sodassa -haasteessa etenen tämän kirjan myötä majuriksi.

Kirjavarkaasta on pidetty paljon, mutta seuraavista löytyy myös vähemmän innostuneita arvioita: Sara, Joana, Susa, Salla, KatriEerika ja Annami. Lisäksi moni muu on teoksesta kirjoittanut.

Kommentit

  1. Olimme katsomassa Le Week-Endin ja sen alussa näin Kirjavarkaan traielerin. Ostan filmin, sillä se oli aika vakuuttavaa. Toivon nyt vain, että ei liian surullista...

    Kaunista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että elokuvan voisi hankkia omaksi. Kyyneliltä ei tosin taida sen parissa välttyä.

      Kiitos Leena, ja kaunista pääsiäistä myös Sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min
Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen. Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää.
Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jäänyt kaksin tyttär…