Siirry pääsisältöön

Matti Rautiainen: Lallin perintö

"Surmapaikka oli koluttu ylösalaisin ja paikalla oli edelleen vartiointi. Pimeällä kujalla, jota valaisi vain kaksi seiniin kiinnitettyä katuvalaisinta, oli edelleen poliisivartio."
Matti Rautiainen: Lallin perintö
(Nordbooks 2013)
212 sivua
Jyväskyläläisen Matti Rautiaisen esikoisteoksen päähenkilö on rikostutkija Lassi Lehtiö, joka passitetaan pikakomennuksella Italian Orvietoon selvittämään suomalaismiehen kuolemaa. Turkulainen Jarl Mäklin on ollut historian opiskelijoiden Italian-matkan toisena vetäjänä ja tullut tapetuksi. Surmatun kädestä löytyy paperilappu, jossa viitataan Pyhään Henrikiin, jonka talonpoika Lalli tappoi legendan mukaan Suomessa lähes tuhat vuotta sitten. Pian selviää muitakin viittauksia aikoja sitten tapahtuneeseen piispan tappoon, ja Lassi Lehtiön ystävättären, historian lehtori Riitan, tiedoille on pian kysyntää.

Italiassa tehty surma ei jää ainoaksi, vaan henkirikokset jatkuvat Suomessa. Kirjassa liikutaan Kuopiosta Helsingin kautta Iisalmeen, Turusta riennetään Lappeenrantaan. Tutut suomalaiset maisemat miellyttävät lukijaa ja erityisesti Iisalmeen sijoittuva osuus tuntuu toimivalta.

Lopulta henkirikosten taustalta löytyy pitkäaikainen vyyhti, jonka loppuselvittelyssä on hieman haastavaa pysyä perillä. Vetävästi alkavassa tarinassa on kuitenkin hyvää imua, ja dekkarin lukee nopeasti.

Kirjassa minua vaivasi viimeistelemättömyyden tuntu: esimerkiksi lyöntivirheitä oli tekstiin jäänyt kovin paljon. Idea on kuitenkin toimiva. Lallin perintö on kiinnostava kokonaisuus, jossa historia ja kulttuuri kirjallisine viittauksineen nivoutuvat hienosti yhteen: legenda piispa Henrikin taposta saa pian rinnalleen esimerkiksi Mika Waltarin Turms, kuolemattoman ja antiikin eepoksen Odysseian. Hakematta mieleen tulee Dan Brownin Da Vinci -koodi, ja mielestäni on hieno oivallus tuoda kotimaamme historiasta esiin Lalli, jonka ristiriitainen hahmo tunnetaan laajalti ja joka sopii mainiosti myös dekkarin ainesosaksi.

Lallin perinnöstä kirjoitetaan myös seuraavissa blogeissa: Pois työpöydältä ja Taavan lukupäiväkirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…