Siirry pääsisältöön

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi

"Sitten S.:n elämä muuttui toiseksi. Oudoksi. Tai ehkä käsittämättömäksi. S. makaa sairaalavuoteessa Tukholmassa, eikä vieläkään tiedä, miksi asiaa nimittäisi, vaikka tietää, että sille on olemassa sana. Se sana on sota. Mutta sota on hänelle vain yleinen nimittäjä, kollektiivinen sana monille yksittäisille kohtaloille."
Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi
(Otava 2000)
Kroaatinkielinen alkuteos Kao da me nema 1999
Suomentanut Seija Uuskoski
254 sivua
Slavenka Drakulić on kirjoittanut romaanin eurooppalaisen lähihistorian suuresta kauheudesta, Balkanin sodasta. Romaani alkaa maaliskuusta (tai ilmeisesti kyseessä on suomennosvirhe ja ollaan helmikuussa) 1993, kun päähenkilö S. maksaa tukholmalaisessa sairaalassa synnytettyään juuri lapsen. Lapsi on S.:n mielessä tunkeilija, sairaus, taakka, kasvain. Lapsi on kuin kaikkien koettujen kauheuksien symboli, josta S. haluaa vain päästä eroon.

Tukholmasta siirrytään ajassa lähes vuosi taaksepäin Bosniaan, B:n kylään. Sieltä opettajana toimiva S. viedään monen muun tavoin linja-autolla voimistelusaliin odottamaan jotain, josta ei ole tietoa. Selvää on vain se, että voimistelusaliin kootut ovat syyllisiä.

S.:stä tuntuu etteivät ihmiset pysty ymmärtämään, että he ovat aseistettujen miesten mielestä syyllisiä vain koska ovat yleensä olemassa, koska he ovat erilaisia kuin aseistetut miehet, koska he ovat muslimeja. Ja että se on riittävä syy.
 Jo voimistelusalissa selviää, että maailma on muuttunut toiseksi eikä paluuta entiseen ole. S. ja monet muut viedään linja-autolla vankileirille, jossa elämän ytimen muodostavat pelottavat huhut tapahtumista, kauhu, epätietoisuus ja ihmisyyden menetys. Rutiinit auttavat selviämään päivästä toiseen, mutta sitten S. siirretään naistenhuoneeseen, jossa öisin pelätään, kuka naisjoukosta haetaan sotilaiden raiskattavaksi.
Hän tuntee selvemmin kuin koskaan, että häneltä on viety oikeus omaan itseensä, että häneltä on viety oman ruumiinsa hallinta.
On kauhistuttavaa ja ahdistavaa lukea, miten sotatilanteessa ihmisiä kohdellaan. On kuin heitä ei olisi enää olemassakaan. Kirjailija on haastatellut kirjaansa varten vuosien ajan naisia, jotka kokivat Balkanin sodan. Siten taustalta löytyy todellisia tapahtumia, mikä tekee lukemisesta vielä ahdistavampaa. On vaikeaa ymmärtää, miten ihminen muuttuu sodan tullen ihmiselle sudeksi ja miten epäinhimillisesti toiselta voidaan viedä ihmisarvo. Eikä sitä, kumpi hallitsee ja kumpi joutuu hallittavaksi, sanele oikeastaan muu kuin sattuma.

Slavenka Drakulić kirjoittaa hyvin. Ihmisistä ja paikoista käytetään vain etukirjaimia, mikä voi olla hyvä etäännyttämisen keino. Siitä huolimatta kirja tulee iholle ja tekee välillä jopa fyysisesti pahan olon. Siksi en haluaisi suositella kirjaa kenellekään mutta silti pidän kirjan lukemista tärkeänä, sillä romaani kertoo todellisuudesta, jolta haluaisi mieluummin sulkea silmänsä mutta josta on hyvä tietää, jotta voisi ymmärtää.


Luin hiljattain lehdestä, että Balkanin sodan jäljiltä on kateissa yhä edelleenkin noin kymmenentuhatta ihmistä. Äskettäin oli löydetty joukkohauta, johon oli haudattu yli sata ruumista. Romaanin S. joutui todistamaan tällaisten joukkohautoihin vietyjen kuolemia.


Tällä surullisella kirjalla saan yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen ja olen nyt sotilasarvoltani luutnantti.

Kommentit

  1. Tämä on ihan kauhea kirja. Mutta myös hyvä. Luin tämän joskus opiskeluaikojen alkupuolella ja vaikutuin syvästi. Samalla kiinnostuin Bosnian sodasta, sillä halusin tietää siitä lisää. Edelleen moni asia on epäselvä, mutta sen tiedän, että sodan jälkiä korjataan ja kallista hintaa maksetaan edelleen.

    Hyvin kiteytetty: tätä ei halua suositella, mutta kyllä tämä kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kiteytyy mielestäni hyvin yksi kaunokirjallisuuden perustehtävistä: tuoda lukijan eteen kuva siitä, millainen tämä maailma on kaikessa kauheudessaan. Sodan todellisuus hyppää tässä kirjassa silmille tavalla, joka jää mieleen. En halua lukea tätä uudelleen mutta silti olen tyytyväinen, että luin kirjan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Sitä tämä kirja todella on. Pahinta on, että taustalla on todellisia tapahtumia.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä Suketuksen kanssa, että tämä tosiaan on ihan kauhea kirja. En suostuisi lukemaan uudestaan. Ja jos tästä joskus tehdään (tai on tehty) elokuva, en varmasti mene katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva on ajatuksenakin kamala. En todellakaan menisi katsomaan. :(

      Poista
  4. Tuo kansi on vangitseva, mutta tuskin tätä nyt lukisin. On ihan tarpeeksi lukea kirja suomalaisesta itsemurhasta tai heistä, jotka ovat siihen päätyneet, huhtikuussa, kuussa, jonka T.S. Eliot on nimennyt kuukausista julmimmaksi. Kasni silti, sen perusteella olisin tähän tarttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan vangitseva, tytön katse on niin intensiivinen. Tämän kirjan jälkeen on vaikea tarttua mihinkään aihepiiriltään synkkään teokseen. Nyt tarvitsen jotain kevyttä lukemista.

      Poista
  5. Kirjat, jotka voivat aiheuttaa pahan olon, ovat tärkeitä.. Ne herättelevät ja saavat ehkäpä muutoksiakin aikaan. Kiitos hienosta, mielenkiintoisesta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♡
      Monet asiat jäävät helposti vain luvuiksi, mutta kaunokirjallisuuden avulla tapahtumille voi antaa kasvot. Se on mielestäni tärkeää.

      Poista
  6. Luin kirjan, kun se ilmestyi. Oli hirveää luettavaa 😣 ihan hirveää. Olen vissiin lainannut jollekin kirjan, en löydä enää hyllyistäni. Yrittäisin lukea nyt paljon vanhempana uudelleen. Kirja tuli jälleen esille Ukrainan sodan myötä. Miten ihminen muuttuu äärimmäisissä tilanteissa. Raakalaiseksi 😖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin järkyttävää, että tämä kirja on yhä edelleen ajankohtainen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat