Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Nukkekaappi

"Portaat olivat leveät ja katto oli tavattoman korkealla, miltei kuin kirkossa. Siellä ylhäällä tornirakennelman alla risteili monijäseninen puupalkkikuvio. Ilta oli lämmin ja kuistin koko pituudelta olivat ikkunat auki ja sumu leijaili sisään tyhjien pöytien yli."
(Novellista White Lady.)
Tove Jansson: Nukkekaappi
(WSOY 2008)
Ruotsinkielinen alkuteos
Dockskåpet och andra berättelser 1978
Suomentanut Eila Pennanen
168 sivua
Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi muodostuu kahdestatoista novellista. Tarinoissa tavataan esimerkiksi apina ja kuvanveistäjä, kadonnut käsitys ajasta ja havaijipaitainen Frans, jolla on lei kaulassa.

Kokoelman niminovelli Nukkekaappi on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää sivuun, ellei Alexander välillä anna hänelle jotain pientä puuhaa, jota tehdessään hän voi auttaa nukkekaapin rakentamisessa. Sitten paikalle pitää kutsua Boy, joka osaa auttaa talon sähköistämisessä. Erik jää yhä enemmän syrjään, kun Alexander ja Boy uppoutuvat pienen talon rakentamiseen. Seuraa konflikti, ja lopulta nukkekaapista muodostuu tärkeä symboli.
Talvi jatkui ja Talo kohosi yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Alexander ja Boy olivat päässeet lyhdyn ohi ja rakensivat juuri torninhuippua. Siihen he olivat suunnitelleet pyörivän valonheittäjän. Joka ilta heidän Black and Deckerinsä kävi, kuului infernaalinen sähkösahojen ja porien ulvonta ja välillä makuuhuoneessa vallitsi äänetön hiljaisuus. Erik istui ja tuijotti tv:tä, ja joskus hän meni korttelin elokuvateatteriin.
Kiinnostava on myös novelli Muisto uudesta maasta, jossa Johanna joutuu vanhemman rooliin suhteessa sisariinsa. Sisarukset muuttavat Amerikkaan suuren siirtolaisaallon aikana ja isä antaa Johannan tehtäväksi huolehtia Siiristä ja Mailasta. Sen Johanna tekeekin, ja samalla hän yrittää pitää huolta, että yhteys entiseen kotimaahan säilyy.

Kokoelman viimeiset novellit Kukkalapsi ja Suuri matka ovat niin ikään mielenkiintoisia. Koen, että molemmissa on tietyllä tapaa kysymys itsenäisyydestä ja itsenäistymisestä. Kukkalapsen Flora on hemmoteltu lapsi, joka päätyy aikuisena naimisiin Amerikkaan. Kotimaahan palattuaan hän on yksin ja ihmeissään, kun entiset ystävyyssuhteetkin ovat olleet liian kauan telakalla. Jotenkin lapsenomaisen vastuuttomasti hän yrittää täyttää tyhjyyttä ympärillään. Suuren matkan Rosa taas suunnittelee matkoja niin äitinsä kuin Elenan kanssa mutta ei osaa tehdä päätöksiä. Rosa tarvitsee jonkun, joka päättää hänen puolestaan.

Tämä Tove Janssonin kokoelma on tyyliltään tuttua Janssonia. Monessa novellissa on läsnä jotain mystistä, vaikeasti selitettävää, asioita ei kerrota suoraan vaan lukijalle jätetään oivallettavaa. Ja oivalluksia syntyy, kun tekstien äärelle malttaa pysähtyä.

Jokke esittelee tekstissään kaikki kokoelman novellit, ja samoin tekee Katri, joka tuo pohdintoihinsa kiinnostavasti elämäkerrallista näkökulmaa. Morre ei pitänyt kokoelmasta lainkaan. Jenni luonnehtii Nukkekaappia oivaltavaksi ja ajattoman viisaaksi ja Mai suosittelee lukemaan teosta ajatuksen kanssa, novelli kerrallaan.
Edit: Lisätty puuttunut linkki.

Kommentit

  1. Novellit ovat kivoja, kun illalla nukkumaan mennessä ehtii lukemaan yhden tai kaksi novellia. Tämä novellikirja ei ollut helppo sulatella, vaan vaati sitä ajatusta mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kokoelma sopi mielestäni hienosti juuri tuollaiseen hitaaseen lukemiseen, kuten postauksessasi suosittelitkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o