Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Nukkekaappi

"Portaat olivat leveät ja katto oli tavattoman korkealla, miltei kuin kirkossa. Siellä ylhäällä tornirakennelman alla risteili monijäseninen puupalkkikuvio. Ilta oli lämmin ja kuistin koko pituudelta olivat ikkunat auki ja sumu leijaili sisään tyhjien pöytien yli."
(Novellista White Lady.)
Tove Jansson: Nukkekaappi
(WSOY 2008)
Ruotsinkielinen alkuteos
Dockskåpet och andra berättelser 1978
Suomentanut Eila Pennanen
168 sivua
Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi muodostuu kahdestatoista novellista. Tarinoissa tavataan esimerkiksi apina ja kuvanveistäjä, kadonnut käsitys ajasta ja havaijipaitainen Frans, jolla on lei kaulassa.

Kokoelman niminovelli Nukkekaappi on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää sivuun, ellei Alexander välillä anna hänelle jotain pientä puuhaa, jota tehdessään hän voi auttaa nukkekaapin rakentamisessa. Sitten paikalle pitää kutsua Boy, joka osaa auttaa talon sähköistämisessä. Erik jää yhä enemmän syrjään, kun Alexander ja Boy uppoutuvat pienen talon rakentamiseen. Seuraa konflikti, ja lopulta nukkekaapista muodostuu tärkeä symboli.
Talvi jatkui ja Talo kohosi yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Alexander ja Boy olivat päässeet lyhdyn ohi ja rakensivat juuri torninhuippua. Siihen he olivat suunnitelleet pyörivän valonheittäjän. Joka ilta heidän Black and Deckerinsä kävi, kuului infernaalinen sähkösahojen ja porien ulvonta ja välillä makuuhuoneessa vallitsi äänetön hiljaisuus. Erik istui ja tuijotti tv:tä, ja joskus hän meni korttelin elokuvateatteriin.
Kiinnostava on myös novelli Muisto uudesta maasta, jossa Johanna joutuu vanhemman rooliin suhteessa sisariinsa. Sisarukset muuttavat Amerikkaan suuren siirtolaisaallon aikana ja isä antaa Johannan tehtäväksi huolehtia Siiristä ja Mailasta. Sen Johanna tekeekin, ja samalla hän yrittää pitää huolta, että yhteys entiseen kotimaahan säilyy.

Kokoelman viimeiset novellit Kukkalapsi ja Suuri matka ovat niin ikään mielenkiintoisia. Koen, että molemmissa on tietyllä tapaa kysymys itsenäisyydestä ja itsenäistymisestä. Kukkalapsen Flora on hemmoteltu lapsi, joka päätyy aikuisena naimisiin Amerikkaan. Kotimaahan palattuaan hän on yksin ja ihmeissään, kun entiset ystävyyssuhteetkin ovat olleet liian kauan telakalla. Jotenkin lapsenomaisen vastuuttomasti hän yrittää täyttää tyhjyyttä ympärillään. Suuren matkan Rosa taas suunnittelee matkoja niin äitinsä kuin Elenan kanssa mutta ei osaa tehdä päätöksiä. Rosa tarvitsee jonkun, joka päättää hänen puolestaan.

Tämä Tove Janssonin kokoelma on tyyliltään tuttua Janssonia. Monessa novellissa on läsnä jotain mystistä, vaikeasti selitettävää, asioita ei kerrota suoraan vaan lukijalle jätetään oivallettavaa. Ja oivalluksia syntyy, kun tekstien äärelle malttaa pysähtyä.

Jokke esittelee tekstissään kaikki kokoelman novellit, ja samoin tekee Katri, joka tuo pohdintoihinsa kiinnostavasti elämäkerrallista näkökulmaa. Morre ei pitänyt kokoelmasta lainkaan. Jenni luonnehtii Nukkekaappia oivaltavaksi ja ajattoman viisaaksi ja Mai suosittelee lukemaan teosta ajatuksen kanssa, novelli kerrallaan.
Edit: Lisätty puuttunut linkki.

Kommentit

  1. Novellit ovat kivoja, kun illalla nukkumaan mennessä ehtii lukemaan yhden tai kaksi novellia. Tämä novellikirja ei ollut helppo sulatella, vaan vaati sitä ajatusta mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kokoelma sopi mielestäni hienosti juuri tuollaiseen hitaaseen lukemiseen, kuten postauksessasi suosittelitkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…