"Tajusin jo, ettei mikään olisi enää koskaan ennallaan. Että elämäni tasapaino oli järkkynyt. Noin vain. Yhdessä hetkessä. Matka sairaalaan oli loputon."
Mokka-romaanin minäkertoja on nelikymppinen Justine, joka joutuu kauheaan tilanteeseen. Hän saa tiedon poikansa Malcolmin vakavasta loukkaantumisesta liikenneonnettomuudessa. Punaisia päin ajanut auto on törmännyt poikaan ja paennut paikalta, ja Malcolm on päätynyt sairaalaan makaamaan koomassa. Kun poliisi ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi syyllistä etsiessään, Justine ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Tatiana de Rosuay kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti sitä tuskaa, jonka vanhempi kohtaa lapsen jouduttua onnettomuuteen. Usko ja pelko vaihtelevat, itsesyytöksiltä ei vältytä, kostonhimo vaivaa.
Susa piti Mokasta, Annin mielestä kirja oli "ihan ok" ja Karoliinan mielestä keskinkertainen, Annika K. ei ihastunut.
Tatiana de Rosuay on taustaltaan ranskalais-englantilainen ja asuu Pariisissa. Siten tämä romaani on toinen suoritukseni Vive la France! -haasteeseen. Olen nyt saavuttanut Ranskan lipusta sinisen raidan.
 |
| Tatiana de Rosuay: Mokka (Bazar 2012) Ranskankielinen alkuteos Moka 2010 Suomentanut Pirkko Biström 278 sivua |
Tatiana de Rosuay kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti sitä tuskaa, jonka vanhempi kohtaa lapsen jouduttua onnettomuuteen. Usko ja pelko vaihtelevat, itsesyytöksiltä ei vältytä, kostonhimo vaivaa.
Miksi ihmistä ei aamulla varoiteta, että pian tapahtuu kauheita? Miksi hän ei aavista pahaa käydessään suihkussa, keittäessään teevettä, avatessaan postia, lukiessaan sähköpostiviestejä? Miksi hän ei saa jonkinlaista merkkiä, miksi hän ei tunne mitään erityistä, vaikka kohta taivas putoaa niskaan, vaikka kohta puhelin pirisee ja soittaja kertoo pahimman mahdollisen uutisen?Justine kertaa elämäänsä ja huomaa, että mikään ei ole entisellään. Ilo katoaa, elämän rutiineihin astuvat sairaalavierailut. Oma työ tuntuu turhanpäiväiseltä, kun poika taistelee elämästään sairaalassa.
Mikään ei näköjään ollut tärkeämpää kuin tämä parfyymi. Koko maailma pyöri tämän parfyymin ympärillä. Nämä ihmiset pystyivät maksamaan minulle pienen omaisuuden pelkästään siitä hyvästä, että kääntäisin heille typerän kuvauksen tästä parfyymista.Romaanin jännite säilyy hyvin, kun lukijakin haluaa tietää, kuka Malcolmin yli ajoi. Samalla tietenkin haluaa tietää myös sen, kuinka pojan käy. Kirja on helppolukuinen, sillä se ei vaadi suurta keskittymistä ja kieli on varsin tavanomaista. Mitään suurta, elämyksellistä muistijälkeä kirja ei kuitenkaan minuun jätä. Lillin teksti voisi kuvata myös minun lukukokemustani - minua muuten häiritsi suomennoksessa sama nimen taivutusvirhe kuin Lilliä.
Susa piti Mokasta, Annin mielestä kirja oli "ihan ok" ja Karoliinan mielestä keskinkertainen, Annika K. ei ihastunut.
Tatiana de Rosuay on taustaltaan ranskalais-englantilainen ja asuu Pariisissa. Siten tämä romaani on toinen suoritukseni Vive la France! -haasteeseen. Olen nyt saavuttanut Ranskan lipusta sinisen raidan.
Tämä on minusta kirja, jossa Justinen tunne ja kärsimys ei tunnu, eikä siten välity myöskään lukijalle. Jätin tämän kesken. Otin kirjan uteliaisuudesta ja hienon kannen takia, mutta koin musertavan pettymyksen. Nämä kokemusket ovat tietenkin subjektiivisa ja meillä jokaisella on omat odotuksemme lukemistemme suhteen.
VastaaPoistaAiheen kuultuani minäkin odotin tältä kirjalta enemmän. Taitavasti kirjailija kirjoittaa, mutta jotenkin tarina tosiaan jää etäälle. Tuntuu jo nyt siltä, että tämä on niitä kirjoja, joita ei ollenkaan muista jonkun ajan kuluttua.
Poista