Siirry pääsisältöön

Tatiana de Rosuay: Mokka

"Tajusin jo, ettei mikään olisi enää koskaan ennallaan. Että elämäni tasapaino oli järkkynyt. Noin vain. Yhdessä hetkessä. Matka sairaalaan oli loputon."
Tatiana de Rosuay: Mokka
(Bazar 2012)
Ranskankielinen alkuteos Moka 2010
Suomentanut Pirkko Biström
278 sivua
Mokka-romaanin minäkertoja on nelikymppinen Justine, joka joutuu kauheaan tilanteeseen. Hän saa tiedon poikansa Malcolmin vakavasta loukkaantumisesta liikenneonnettomuudessa. Punaisia päin ajanut auto on törmännyt poikaan ja paennut paikalta, ja Malcolm on päätynyt sairaalaan makaamaan koomassa. Kun poliisi ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi syyllistä etsiessään, Justine ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Tatiana de Rosuay kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti sitä tuskaa, jonka vanhempi kohtaa lapsen jouduttua onnettomuuteen. Usko ja pelko vaihtelevat, itsesyytöksiltä ei vältytä, kostonhimo vaivaa.
Miksi ihmistä ei aamulla varoiteta, että pian tapahtuu kauheita? Miksi hän ei aavista pahaa käydessään suihkussa, keittäessään teevettä, avatessaan postia, lukiessaan sähköpostiviestejä? Miksi hän ei saa jonkinlaista merkkiä, miksi hän ei tunne mitään erityistä, vaikka kohta taivas putoaa niskaan, vaikka kohta puhelin pirisee ja soittaja kertoo pahimman mahdollisen uutisen?
Justine kertaa elämäänsä ja huomaa, että mikään ei ole entisellään. Ilo katoaa, elämän rutiineihin astuvat sairaalavierailut. Oma työ tuntuu turhanpäiväiseltä, kun poika taistelee elämästään sairaalassa.
Mikään ei näköjään ollut tärkeämpää kuin tämä parfyymi. Koko maailma pyöri tämän parfyymin ympärillä. Nämä ihmiset pystyivät maksamaan minulle pienen omaisuuden pelkästään siitä hyvästä, että kääntäisin heille typerän kuvauksen tästä parfyymista.
Romaanin jännite säilyy hyvin, kun lukijakin haluaa tietää, kuka Malcolmin yli ajoi. Samalla tietenkin haluaa tietää myös sen, kuinka pojan käy. Kirja on helppolukuinen, sillä se ei vaadi suurta keskittymistä ja kieli on varsin tavanomaista. Mitään suurta, elämyksellistä muistijälkeä kirja ei kuitenkaan minuun jätä. Lillin teksti voisi kuvata myös minun lukukokemustani - minua muuten häiritsi suomennoksessa sama nimen taivutusvirhe kuin Lilliä.

Susa piti Mokasta, Annin mielestä kirja oli "ihan ok" ja Karoliinan mielestä keskinkertainen, Annika K. ei ihastunut.

Tatiana de Rosuay on taustaltaan ranskalais-englantilainen ja asuu Pariisissa. Siten tämä romaani on toinen suoritukseni Vive la France! -haasteeseen. Olen nyt saavuttanut Ranskan lipusta sinisen raidan.

Kommentit

  1. Tämä on minusta kirja, jossa Justinen tunne ja kärsimys ei tunnu, eikä siten välity myöskään lukijalle. Jätin tämän kesken. Otin kirjan uteliaisuudesta ja hienon kannen takia, mutta koin musertavan pettymyksen. Nämä kokemusket ovat tietenkin subjektiivisa ja meillä jokaisella on omat odotuksemme lukemistemme suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheen kuultuani minäkin odotin tältä kirjalta enemmän. Taitavasti kirjailija kirjoittaa, mutta jotenkin tarina tosiaan jää etäälle. Tuntuu jo nyt siltä, että tämä on niitä kirjoja, joita ei ollenkaan muista jonkun ajan kuluttua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat