Siirry pääsisältöön

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

"-Jos sitä olisi järkevä, niin saman tekisi kuin Lampiset. Tällä menolla kylältä saa kohta katkaista sähköt kokonaan. Ei olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, kuului joku kyläläisistä sanovan."
Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
(Torni 2014)
251 sivua
Tanja Kaarlelan nuortenromaani sijoittuu kuvitteelliseen Leivonkylään, joka autioutuu hyvää vauhtia. Koulu on suljettu, kauppa-auto ei enää kulje ja palveluiden perässä on mentävä Hakomäen keskustaan. Heti kirjan alussa joukko kyläläisiä kokoontuu seuraamaan muuttoauton lähtöä:
Se vei mukanaan Lampisen perheen ja jätti jälkeensä hiljaisen omakotitalon, jonka ovessa riippui suuri munalukko.
Pieneksi kutistuneessa kylässä asuu Mari, tavallinen nuori, jonka ystävä on Henna. Toisaalta oma kotiseutu on tytöille rakas, toisaalta kylän pienuus ahdistaa. Tekemistä ei oikein ole ja Hakomäen keskustaan ei noin vain pääse:
- Täältä ei tosiaankaan lähdetä mihinkään, ellei satu saamaan sydänkohtausta. Silloinkin voi kestää hetken, ennen kuin kyyti saapuu, Henna sanoi.
Pian kylällä alkaa liikkua huhuja uudesta asukkaasta, joka herättää huomiota jo pelkästään sen takia, että kylälle ei juuri enää muuteta, vaan liikenne on yleensä päinvastaista. Makkosen ränsistyneeseen on muuttanut vieras tulija, "joku hujoppi", josta Mari, Henna ja Santeri, jota kutsutaan Sähikäiseksi, päättävät ottaa selvää. Niin nuoret tutustuvat Anttiin, joka kannustaa heitä toimimaan tärkeiksi näkemiensä asioiden puolesta ja josta muodostuu tärkeä hahmo tarinan kokonaisuudessa.
- Se on ihan päivänselvää, Antti korotti ääntään. - Isot jyräävät pienet alleen. Teidän pieni idyllinen kylänne liiskataan kuin hyttynen hengiltä, ja sen takia teidän olisi pitänyt aikoja sitten herätä puolustamaan sitä.
Romaanissa käsitellään monia asioita, jotka koskettavat varmasti kirjan kohderyhmää: Tulevaisuus pohdituttaa varsinkin, kun oman kotikylän mahdollisuudet ovat rajalliset. Suhteet vanhempiin tai muihin aikuisiin eivät aina ole kitkattomia, eikä ystävyyskään ole vain auringonpaistetta. Myös yhteiskunnalliset kysymykset ja kansalaisvaikuttaminen nousevat esille.

Pidän Kaarlelan tavasta kuvata romaanin henkilöitä. Kyläläisten joukosta löytyy erilaisia, helposti tunnistettavia hahmoja, joissa on koomisiakin piirteitä: esimerkiksi ajatus Santerin isästä Pentistä pyllistämässä kunnanjohtajalle keskellä toria naurattaa. Romaaninsa nuoria henkilöitä Kaarlela kuvaa lämmöllä ja todentuntuisesti: Hennan ja Marin välit ovat mutkattomat ja varsinkin ensin mainitusta herää mielikuva sanavalmiina tyttönä, joka on valmis sanomaan suoraan, mitä hän ystävänsä tekemisistä ajattelee.

Romaani sijoittuu talveen, ja lumi on kirjan nimen lisäksi läsnä monella tapaa.
Kokonaisuudesta jää lämmin mieli. Tarina on viehättävä ja todenmakuinen, ja toivon sen löytävän tiensä varsinaisen kohderyhmänsä käsiin. Hyvää mieltä lisää kirjan kaunis kansi, jonka on tehnyt Mervi Kattelus.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Ehkä voisin suositella tätä tyttärelle. Hän on sellainen tuurilukija. Tarttuu nykyään aika harvoin kirjoihin, mutta ahmii ne sitten yhdeltä istumalta :)

    Hyvää pääsiäistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin nopeasti luettavissa oleva kirja, suosittele ihmeessä.

      Kiitos samoin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?