Siirry pääsisältöön

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

"-Jos sitä olisi järkevä, niin saman tekisi kuin Lampiset. Tällä menolla kylältä saa kohta katkaista sähköt kokonaan. Ei olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, kuului joku kyläläisistä sanovan."
Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
(Torni 2014)
251 sivua
Tanja Kaarlelan nuortenromaani sijoittuu kuvitteelliseen Leivonkylään, joka autioutuu hyvää vauhtia. Koulu on suljettu, kauppa-auto ei enää kulje ja palveluiden perässä on mentävä Hakomäen keskustaan. Heti kirjan alussa joukko kyläläisiä kokoontuu seuraamaan muuttoauton lähtöä:
Se vei mukanaan Lampisen perheen ja jätti jälkeensä hiljaisen omakotitalon, jonka ovessa riippui suuri munalukko.
Pieneksi kutistuneessa kylässä asuu Mari, tavallinen nuori, jonka ystävä on Henna. Toisaalta oma kotiseutu on tytöille rakas, toisaalta kylän pienuus ahdistaa. Tekemistä ei oikein ole ja Hakomäen keskustaan ei noin vain pääse:
- Täältä ei tosiaankaan lähdetä mihinkään, ellei satu saamaan sydänkohtausta. Silloinkin voi kestää hetken, ennen kuin kyyti saapuu, Henna sanoi.
Pian kylällä alkaa liikkua huhuja uudesta asukkaasta, joka herättää huomiota jo pelkästään sen takia, että kylälle ei juuri enää muuteta, vaan liikenne on yleensä päinvastaista. Makkosen ränsistyneeseen on muuttanut vieras tulija, "joku hujoppi", josta Mari, Henna ja Santeri, jota kutsutaan Sähikäiseksi, päättävät ottaa selvää. Niin nuoret tutustuvat Anttiin, joka kannustaa heitä toimimaan tärkeiksi näkemiensä asioiden puolesta ja josta muodostuu tärkeä hahmo tarinan kokonaisuudessa.
- Se on ihan päivänselvää, Antti korotti ääntään. - Isot jyräävät pienet alleen. Teidän pieni idyllinen kylänne liiskataan kuin hyttynen hengiltä, ja sen takia teidän olisi pitänyt aikoja sitten herätä puolustamaan sitä.
Romaanissa käsitellään monia asioita, jotka koskettavat varmasti kirjan kohderyhmää: Tulevaisuus pohdituttaa varsinkin, kun oman kotikylän mahdollisuudet ovat rajalliset. Suhteet vanhempiin tai muihin aikuisiin eivät aina ole kitkattomia, eikä ystävyyskään ole vain auringonpaistetta. Myös yhteiskunnalliset kysymykset ja kansalaisvaikuttaminen nousevat esille.

Pidän Kaarlelan tavasta kuvata romaanin henkilöitä. Kyläläisten joukosta löytyy erilaisia, helposti tunnistettavia hahmoja, joissa on koomisiakin piirteitä: esimerkiksi ajatus Santerin isästä Pentistä pyllistämässä kunnanjohtajalle keskellä toria naurattaa. Romaaninsa nuoria henkilöitä Kaarlela kuvaa lämmöllä ja todentuntuisesti: Hennan ja Marin välit ovat mutkattomat ja varsinkin ensin mainitusta herää mielikuva sanavalmiina tyttönä, joka on valmis sanomaan suoraan, mitä hän ystävänsä tekemisistä ajattelee.

Romaani sijoittuu talveen, ja lumi on kirjan nimen lisäksi läsnä monella tapaa.
Kokonaisuudesta jää lämmin mieli. Tarina on viehättävä ja todenmakuinen, ja toivon sen löytävän tiensä varsinaisen kohderyhmänsä käsiin. Hyvää mieltä lisää kirjan kaunis kansi, jonka on tehnyt Mervi Kattelus.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Ehkä voisin suositella tätä tyttärelle. Hän on sellainen tuurilukija. Tarttuu nykyään aika harvoin kirjoihin, mutta ahmii ne sitten yhdeltä istumalta :)

    Hyvää pääsiäistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin nopeasti luettavissa oleva kirja, suosittele ihmeessä.

      Kiitos samoin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...