Siirry pääsisältöön

Upea päivä Helsingissä

Pääsin eilen viettämään Helsingissä muutaman tunnin ihan omaa aikaa, ja käytin tuon ajan hyödykseni tehokkaasti. Ensin suuntasin Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyä katsomaan.


Täytyy myöntää, että hämmästyin sitä, kuinka monipuolinen, lahjakas ja tuottelias kuvataiteilija Tove Jansson on ollut. Oli todella mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, sillä se tuntuu kertovan hänestä myös ihmisenä hyvin paljon.


Olen säästänyt Tuula Karjalaisen Janssonista kirjoittamaa kirjaa ensi syksyyn, mutta nyt tuntuu, että näyttelystä olisi varmaan saanut irti enemmän, jos kirja olisi tullut luettua ensin. Näyttelyesitteestä ja näyttelytilojen tiedoista toki sai ensiapua tiedonnälkään.

Kortteja ja jääkaappimagneetti.
Ateneumin kaupan tarjotinvalikoimaa.

Ateneumista suuntasin Akateemiseen kirjakauppaan, jonne odotettiin saapuvaksi Jhumpa Lahiria. Ostin pokkarina hänen teoksensa Kaima, vaikka myös uutuusteos Tulvaniitty olisi ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan raaskinut nyt ostaa, koska hinta oli melko korkea.


Kirjailija Miina Supinen haastatteli Lahiria, joka kertoi uutuusteoksestaan ja sen synnystä. Kertomuksen taustalta löytyy tositarina kalkuttalaisista veljeksistä, jotka asuivat samalla asuinalueella Lahirin isoisän kanssa.

Romaanin kirjoittaminen kesti kuusitoista vuotta, eikä kirja päästä lukijaa helpolla. Silti aion ehdottomasti hankkia kirjan jossain vaiheessa luettavakseni, sillä tarina kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.

Jhumpa Lahiri Miina Supisen haastateltavana.

Tähän mennessä Jhumpa Lahiri on sijoittanut tarinansa Intiaan ja Yhdysvaltoihin, mutta nykyään hän asuu Roomassa. Miina Supinen kysyi, kirjoittaako Lahiri tulevaisuudessa Roomaan sijoittuvan tarinan, ja kirjailija vastasi, että se on hyvin mahdollista. Haastattelun jälkeen kirjailija signeerasi teoksiaan.


Upea, aurinkoinen päivä Helsingissä tarjosi kirjan ystävälle paljon!

Kommentit

  1. Tällainen olisi ihan unelmapäivä. Tove Jansson-näyttelyyn aion ehdottomasti käydä tutustumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana, virkistävä päivä. :) Janssonin näyttelystä jäi sellainen olo, että sen voisi kiertää uudelleenkin.

      Poista
  2. Sinullapa on tosiaan ollut mukava kirjallinen päivä. Minä kävin katsomassa Tove-näyttelyn maaliskuussa heti kun se oli auennut ja pidin aivan hurjasti. Saatanpa pistäytyä siellä vielä uudelleen kesän aikana, kuka tietää. Hieno ja tasapainoinen kokonaisuus, joka kattaa Janssonin koko uran upeasti.

    Minä olin kuuntelemassa Lahiria torstaina ja kiinnostuin myös uudesta kirjasta. Olen lukenut Tämä siunattu koti, joka jäi vahvasti mieleen. Nyt on kesken Kaima, josta pidän hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janssonin näyttely oli kyllä elämys, jonka voisi kokea uudelleenkin. Onneksi aikaa on syyskuulle saakka.

      Minä olen lukenut Lahirilta Tuoreen maan, ja nyt tosiaan Kaima odottaa lukuvuoroaan. Kiva kuulla, että pidät siitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…