Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen:
Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
(Atena 2014)
201 sivua
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.

Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.

Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.

Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Usein se on vain pienestä kiinni, että töytäisee tällaisia ajattelevan ihmisen ajatukset toiseen suuntaan tai onnistuu ojentamaan auttavan käden. (Mies, 51.)
Vaikka kirjassa ovat esillä ne, jotka ovat halunneet kuolla, on monissa tarinoissa kuitenkin lohdullista uskoa ja toivoa elämään.
Koen tänä päivänä olevani vahvempi. Vahva siksi, että olen käynyt pohjalla. (Nainen, 38)
Kourallinen tabuja on äärimmäisen tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta vaietaan liian helposti. Avoimuuden lisäämisen tiellä Vuoren ja Pulkkisen teos on upea avaus.

Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.

Kommentit

  1. Jonna, hyvä, että otit tämän kirjan lukuun. Kourallinen tavuja ei ole vailla lohtua, sillä he kuitenkin jäivät kertomaan.

    Sinua voisi kiinnostaa myös de Viganin Yötä ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Lisäsin tuon mainitsemasi kirjan lukulistalleni.

      Poista
  2. Tuo Chisun laulu sopikin hyvin tähän yhteyteen. Se on niin herkkä ja surullinen.
    Luin tästä kirjasta myös LeenaLumin blogista. Mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä, että on tehty kirja tuosta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chisun laulu on kyllä ihana. Ja tämä kirja on todella tutustumisen arvoinen.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitit siitä todella hyvin. Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on tehty kirja. Tuntuu siltä, että aiheesta todella vaietaan liikaa, sillä itsemurha-ajatuksia ei useinkaan oteta todesta tai niitä pidetään vain huomion hakemisena. Tietyllä tavalla se voikin olla huomion hakemista, hätähuuto, kuten kirjoitit.

    Tiedän kokemuksesta, että on hyvin repivää seurata läheltä tilannetta, jossa joku käy näin vaikeaa asiaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On niin vaikea tietää miten auttaa ja tukea ihmistä sellaisessa tilanteessa, mutta tämä ihminen on minulle sanonut monesti, että riittää kun vain olen olemassa, sillä hän tietää voivansa pyytää apua juuri minulta. Kummallakaan puolella ei siis ole helppoa, mikä kirjassa varmasti ilmenee itsemurhan tehneiden läheisten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos.
      Hienoa, että voit olla jollekin apuna ja tukena. Monesti riittää tosiaan se, että on olemassa. Suuria sanoja ja tekoja ei tarvita.

      Poista
  4. Tosiaankin Jonna, kuten sanoit, tärkeä puheenvuoro.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…