Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen:
Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
(Atena 2014)
201 sivua
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.

Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.

Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.

Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Usein se on vain pienestä kiinni, että töytäisee tällaisia ajattelevan ihmisen ajatukset toiseen suuntaan tai onnistuu ojentamaan auttavan käden. (Mies, 51.)
Vaikka kirjassa ovat esillä ne, jotka ovat halunneet kuolla, on monissa tarinoissa kuitenkin lohdullista uskoa ja toivoa elämään.
Koen tänä päivänä olevani vahvempi. Vahva siksi, että olen käynyt pohjalla. (Nainen, 38)
Kourallinen tabuja on äärimmäisen tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta vaietaan liian helposti. Avoimuuden lisäämisen tiellä Vuoren ja Pulkkisen teos on upea avaus.

Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.

Kommentit

  1. Jonna, hyvä, että otit tämän kirjan lukuun. Kourallinen tavuja ei ole vailla lohtua, sillä he kuitenkin jäivät kertomaan.

    Sinua voisi kiinnostaa myös de Viganin Yötä ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Lisäsin tuon mainitsemasi kirjan lukulistalleni.

      Poista
  2. Tuo Chisun laulu sopikin hyvin tähän yhteyteen. Se on niin herkkä ja surullinen.
    Luin tästä kirjasta myös LeenaLumin blogista. Mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä, että on tehty kirja tuosta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chisun laulu on kyllä ihana. Ja tämä kirja on todella tutustumisen arvoinen.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitit siitä todella hyvin. Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on tehty kirja. Tuntuu siltä, että aiheesta todella vaietaan liikaa, sillä itsemurha-ajatuksia ei useinkaan oteta todesta tai niitä pidetään vain huomion hakemisena. Tietyllä tavalla se voikin olla huomion hakemista, hätähuuto, kuten kirjoitit.

    Tiedän kokemuksesta, että on hyvin repivää seurata läheltä tilannetta, jossa joku käy näin vaikeaa asiaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On niin vaikea tietää miten auttaa ja tukea ihmistä sellaisessa tilanteessa, mutta tämä ihminen on minulle sanonut monesti, että riittää kun vain olen olemassa, sillä hän tietää voivansa pyytää apua juuri minulta. Kummallakaan puolella ei siis ole helppoa, mikä kirjassa varmasti ilmenee itsemurhan tehneiden läheisten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos.
      Hienoa, että voit olla jollekin apuna ja tukena. Monesti riittää tosiaan se, että on olemassa. Suuria sanoja ja tekoja ei tarvita.

      Poista
  4. Tosiaankin Jonna, kuten sanoit, tärkeä puheenvuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hienoa, että tällainen kirja on tehty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o