"Portaat olivat leveät ja katto oli tavattoman korkealla, miltei kuin kirkossa. Siellä ylhäällä tornirakennelman alla risteili monijäseninen puupalkkikuvio. Ilta oli lämmin ja kuistin koko pituudelta olivat ikkunat auki ja sumu leijaili sisään tyhjien pöytien yli."
(Novellista White Lady.)
Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi muodostuu kahdestatoista novellista. Tarinoissa tavataan esimerkiksi apina ja kuvanveistäjä, kadonnut käsitys ajasta ja havaijipaitainen Frans, jolla on lei kaulassa.
Kokoelman niminovelli Nukkekaappi on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää sivuun, ellei Alexander välillä anna hänelle jotain pientä puuhaa, jota tehdessään hän voi auttaa nukkekaapin rakentamisessa. Sitten paikalle pitää kutsua Boy, joka osaa auttaa talon sähköistämisessä. Erik jää yhä enemmän syrjään, kun Alexander ja Boy uppoutuvat pienen talon rakentamiseen. Seuraa konflikti, ja lopulta nukkekaapista muodostuu tärkeä symboli.
Kokoelman viimeiset novellit Kukkalapsi ja Suuri matka ovat niin ikään mielenkiintoisia. Koen, että molemmissa on tietyllä tapaa kysymys itsenäisyydestä ja itsenäistymisestä. Kukkalapsen Flora on hemmoteltu lapsi, joka päätyy aikuisena naimisiin Amerikkaan. Kotimaahan palattuaan hän on yksin ja ihmeissään, kun entiset ystävyyssuhteetkin ovat olleet liian kauan telakalla. Jotenkin lapsenomaisen vastuuttomasti hän yrittää täyttää tyhjyyttä ympärillään. Suuren matkan Rosa taas suunnittelee matkoja niin äitinsä kuin Elenan kanssa mutta ei osaa tehdä päätöksiä. Rosa tarvitsee jonkun, joka päättää hänen puolestaan.
Tämä Tove Janssonin kokoelma on tyyliltään tuttua Janssonia. Monessa novellissa on läsnä jotain mystistä, vaikeasti selitettävää, asioita ei kerrota suoraan vaan lukijalle jätetään oivallettavaa. Ja oivalluksia syntyy, kun tekstien äärelle malttaa pysähtyä.
Jokke esittelee tekstissään kaikki kokoelman novellit, ja samoin tekee Katri, joka tuo pohdintoihinsa kiinnostavasti elämäkerrallista näkökulmaa. Morre ei pitänyt kokoelmasta lainkaan. Jenni luonnehtii Nukkekaappia oivaltavaksi ja ajattoman viisaaksi ja Mai suosittelee lukemaan teosta ajatuksen kanssa, novelli kerrallaan.
Edit: Lisätty puuttunut linkki.
(Novellista White Lady.)
 |
| Tove Jansson: Nukkekaappi (WSOY 2008) Ruotsinkielinen alkuteos Dockskåpet och andra berättelser 1978 Suomentanut Eila Pennanen 168 sivua |
Kokoelman niminovelli Nukkekaappi on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää sivuun, ellei Alexander välillä anna hänelle jotain pientä puuhaa, jota tehdessään hän voi auttaa nukkekaapin rakentamisessa. Sitten paikalle pitää kutsua Boy, joka osaa auttaa talon sähköistämisessä. Erik jää yhä enemmän syrjään, kun Alexander ja Boy uppoutuvat pienen talon rakentamiseen. Seuraa konflikti, ja lopulta nukkekaapista muodostuu tärkeä symboli.
Talvi jatkui ja Talo kohosi yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Alexander ja Boy olivat päässeet lyhdyn ohi ja rakensivat juuri torninhuippua. Siihen he olivat suunnitelleet pyörivän valonheittäjän. Joka ilta heidän Black and Deckerinsä kävi, kuului infernaalinen sähkösahojen ja porien ulvonta ja välillä makuuhuoneessa vallitsi äänetön hiljaisuus. Erik istui ja tuijotti tv:tä, ja joskus hän meni korttelin elokuvateatteriin.Kiinnostava on myös novelli Muisto uudesta maasta, jossa Johanna joutuu vanhemman rooliin suhteessa sisariinsa. Sisarukset muuttavat Amerikkaan suuren siirtolaisaallon aikana ja isä antaa Johannan tehtäväksi huolehtia Siiristä ja Mailasta. Sen Johanna tekeekin, ja samalla hän yrittää pitää huolta, että yhteys entiseen kotimaahan säilyy.
Kokoelman viimeiset novellit Kukkalapsi ja Suuri matka ovat niin ikään mielenkiintoisia. Koen, että molemmissa on tietyllä tapaa kysymys itsenäisyydestä ja itsenäistymisestä. Kukkalapsen Flora on hemmoteltu lapsi, joka päätyy aikuisena naimisiin Amerikkaan. Kotimaahan palattuaan hän on yksin ja ihmeissään, kun entiset ystävyyssuhteetkin ovat olleet liian kauan telakalla. Jotenkin lapsenomaisen vastuuttomasti hän yrittää täyttää tyhjyyttä ympärillään. Suuren matkan Rosa taas suunnittelee matkoja niin äitinsä kuin Elenan kanssa mutta ei osaa tehdä päätöksiä. Rosa tarvitsee jonkun, joka päättää hänen puolestaan.
Tämä Tove Janssonin kokoelma on tyyliltään tuttua Janssonia. Monessa novellissa on läsnä jotain mystistä, vaikeasti selitettävää, asioita ei kerrota suoraan vaan lukijalle jätetään oivallettavaa. Ja oivalluksia syntyy, kun tekstien äärelle malttaa pysähtyä.
Jokke esittelee tekstissään kaikki kokoelman novellit, ja samoin tekee Katri, joka tuo pohdintoihinsa kiinnostavasti elämäkerrallista näkökulmaa. Morre ei pitänyt kokoelmasta lainkaan. Jenni luonnehtii Nukkekaappia oivaltavaksi ja ajattoman viisaaksi ja Mai suosittelee lukemaan teosta ajatuksen kanssa, novelli kerrallaan.
Edit: Lisätty puuttunut linkki.
Novellit ovat kivoja, kun illalla nukkumaan mennessä ehtii lukemaan yhden tai kaksi novellia. Tämä novellikirja ei ollut helppo sulatella, vaan vaati sitä ajatusta mukaan.
VastaaPoistaTämä kokoelma sopi mielestäni hienosti juuri tuollaiseen hitaaseen lukemiseen, kuten postauksessasi suosittelitkin.
Poista