"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--"
(Runosta Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi)
Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen:
Eniten ajatuksia minussa ehkä herätti runo Turhaan Te minua epäilette, jossa runon puhuja on käynyt kastelemassa kukkia, kun puhuttelun kohde on maannut sairaalassa. Puhuja toteaa, että turha häntä on epäillä toisen elämään murtautumisesta. Mutta kun käy toisen kotona, näkee välttämättä asujan elämää enemmän kuin ehkä tahtoisikaan. Mitä kotimme meistä kertovatkaan?
Kokoelman vuoropuheluissa muistetaan ja muistellaan, ollaan läsnä ja poissa, toisten kanssa ja yksin, koetaan tunteita.
Myös Sara, Erja ja Leena ovat ihastuneet. Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Saran runohaasteeseen.
(Runosta Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi)
 |
| Pirkko Soininen: Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013) 69 sivua |
satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeenPirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni.
Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit
Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa. (Runosta Niin istumme iltaa)Kaipaan kesää päästäkseni kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa.
 |
| "Maa oksentaa kevään verso kerrallaan." (Samannimisestä runosta) |
Kokoelman vuoropuheluissa muistetaan ja muistellaan, ollaan läsnä ja poissa, toisten kanssa ja yksin, koetaan tunteita.
Ihmiset ovat järjettömiä rakastaessaan, vailla järkeä vihatessaan. (Runosta Rotta kuljettaa kuolemaa helisevän kesän läpi)Runoissa keskustelevat nuori tyttö ja kuoleva mies, ja kokoelmaan muodostuu kaari, jonka päässä puhutaan kuolemasta. Tunnelmat vaihtelevat melankoliasta iloon, mutta ylimmäiseksi jää kokemus jostain kauniista.
Myös Sara, Erja ja Leena ovat ihastuneet. Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Saran runohaasteeseen.
Hyvä Jonna ♥
VastaaPoistaHieno idea lisätä tuo kuva Pirkon upeaan tekstiin.
Kiitos, Leena! ♡ Pirkon tapa sanoa on upea. Ja nyt on juuri se aika, kun kevään etenemistä odottaa malttamattomana. ✿
PoistaOI, kuulostaa mielenkiintoiselta! Täytyy laittaa nimi muistiin. :)
VastaaPoistaKannattaa tutustua! :)
PoistaNyt kehtaan tänne kommentoidakin. Kiitos Jonna kauniista ja niin kovin positiivisesta arviostasi. On niin sykähdyttävää lukea, millaisia ajatuksia runot muissa herättävät.
VastaaPoistaPirkko, kiitos sinulle kauniista runokokoelmasta. ♡
Poista