Siirry pääsisältöön

Haastevastauksia

Omppu haastoi minut kertomaan itsestäni ja vastaamaan kysymyksiinsä - kiitos haasteesta! Tästä lähtee:

    Ensin 11 asiaa minusta:
    1. Sairastan kroonista matkakuumetta. Nyt odotan innolla kesän Ranskan-matkaa ja haaveilen koko ajan uusista reissuista.
    2. Viihdyn yksin.
    3. Olen leijonaemo.
    4. Joskus olen tavattoman kärsimätön.
    5. Kun kiinnostun jostain asiasta, yritän hankkia siitä tietoa mahdollisimman paljon. Toisaalta kuitenkin olen oppinut, että toisinaan tieto tosiaan lisää tuskaa.
    6. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani ja tarvitsevani luontoa.
    7. Olen huomannut, että omalla asenteella voi vaikuttaa paljon siihen, miltä asiat tuntuvat.
    8. Osaan olla raivostuttavan ihastuttavan itsepäinen.
    9. Pidän autourheilusta.
    10. Katson televisiota todella vähän ja valikoin tarkoin, mitä katson. Kesän 2012 vietin käytännössä kokonaan ilman televisiota, ja se oli minusta virkistävää.
    11. Haluaisin Savonlinnan oopperajuhlille.

    Sitten vastaukseni Ompun kysymyksiin:
    1. Jos sinulla olisi taikasauva, minkä asian muuttaisit maailmassa?
      • Poistaisin ihmisten ilkeyden kokonaan.
    2. Kuka on esikuvasi?
      • Näin juhlavuonna pitää vastata, että Minna Canth. Upea oman aikansa edelläkävijä, joka uskoi asiaansa muiden suhtautumisesta huolimatta.
    3. Miten sinusta tuli sinä?
      • Monen mutkan ja kipeänkin kokemuksen kautta.
    4. Alkuvuotesi hulluin tapahtuma?
      • Kauheasti ei ole ehtinyt hulluja tapahtua, koska olen ollut niin paljon kotona vauvan kanssa. Pari kertaa olen autossa miettinyt, unohdinko vauvan kotiin.
    5. Lempikaupunkisi?
      • Ihana, upea, valloittava Lontoo! ♡
    6. Lausahdus, jolla kuittaat hankalan tilanteen?
      • Riippuu tilanteesta. Jos jotain on hukassa, totean mielelläni, että maailman laidalta ei mikään tipu.
    7. Mikä on parasta ihmisessä?
      • Hyväntahtoisuus.
    8. Biisi, jota useimmiten hyräilet?
      • En oikeastaan koskaan hyräile, mutta liian usein päässäni soi Cheekin Sokka irti.
    9. Lempipuheenaiheesi saunassa?
      • Arkiset tapahtumat ja fiilikset.
    10. Mikä on hyvä tapa aloittaa päivä?
      • Kuppi kahvia, voileipä ja jugurtti sanomalehden kera. Kiireettömästi nautiskellen ja mielellään auringonpaisteessa.
    11. Aurinkorasvasi suojakerroin?
      • Pakko tunnustaa: käytän liian harvoin aurinkorasvaa.

    Haasteen ohjeet ovat tässä:
    1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
    2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
    4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
    5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.
    6. Ei takaisin haastamista.
    Ja kysymykseni haastetuille ovat seuraavat:
    1. Päivän paras hetki?
    2. Mikä sinusta piti tulla isona?
    3. Millaisista asioista innostut?
    4. Mistä et pidä?
    5. Jos sinulla olisi aikaa ja rahaa rajattomasti, mihin matkustaisit?
    6. Ketä ihailet?
    7. Mitä osaat erityisen hyvin?
    8. Mistä haaveilet?
    9. Mitä olisit, jos olisit kasvi/rakennus/tuoksu/kuuluisuus/säätila?
    10. Elämäsi tähtihetki?
    11. Mikä on kaunista?

    Kommentit

    1. Kiitos Jonna, otan haasteen vastaan jollain aikavälillä.

      Kivoja juttuja sinusta. Aamunaloituksesi kuulostaa juuri sellaiselta, millaisena minäkin aamuni haluan.

      Ranskaan matkustan minäkin tänä vuonna, ja onneksi jo ihan pian. Ihanaaaaa!!!!

      Iloa vauva-arkeen!

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Kiitos, Jaana! Vauva-arki on kyllä ollut ihanan iloista ja onnellista, nautin tästä kovasti.

        Eikös ole mukavaa, kun on matka, jota odottaa? Ranska on niin upea maa. Pariisissa olen käynyt, samoin luoteisosissa. Ensi kesänä matkaamme kaakkoon.

        Kivaa, jos ehdit vastata haasteeseen jossain välissä. ✿✿✿

        Poista
    2. Tuo "Maailman laidalta ei mikään tipu" kuulostaa meille sopivalta lausahdukselta. Etenkin kun lapset etsivät jotakin. Jo pitkään keväthattuani ja tyttären toista juhlakenkää etsiessäni tuntuu kyllä, että ne ovat jollain tavalla varmasti päätyneet avaruuteen. ;)

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Tuo lausahdus tuli vastaani kerran, kun työkaverini oli kadottanut oikeasti tärkeitä papereita. Itse olisin siinä tilanteessa kironnut syntymäni ja repinyt hiukset päästäni, mutta hän totesi tyynesti, että ei ole maailman laidalta ennenkään mikään tippunut. Ajattelin, että tuosta asenteesta täytyy ottaa mallia. Myöhemmin olen todennut, että toteamus rauhoittaa kummasti ja pitää vielä yleensä paikkansakin. :)

        Poista
    3. Kiitoksia, ryhdynkin heti vastailemaan! :D

      VastaaPoista
    4. Kivoja vastauksia ja kysymyksiä. Olivat molemmat jotenkin ihan sinun kuuloisia ja tyylisiä. Tuosta maailmanlaidalta tippumisesta tuli mieleen, että mummollani oli aina tapana sanoa: Löyty se Silvon patakin vaikka Turuntielle hukkui. Hänkään ei kyllä tiennyt, kuka oli tuo mystinen Silvo.:) Jännä sinänsä, miten paljon tällaisissa sanonnoissa voi olla voimaa.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Kiitos! :)
        Enpä ole tuollaista sanontaa ennen kuullutkaan! Mutta se on ihan totta, että sanonnoissa on ihmeellistä voimaa. Joskus olen menettää yöuneni jonkun kadoksissa olevan asian takia, mutta kun totean itselleni, että maailman laidalta ei mikään tipu, huomaan rauhoittuvani kummasti.

        Poista

    Lähetä kommentti

    Kiitos kommentistasi!

    Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    Kristin Hannah: Satakieli

    "Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

    Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

    Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

    Camilla Nissinen: Rihmasto

    Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...