Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä

"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Puuseppä.
(Books North 2014)
30 sivua
Uuden Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen Puuseppä-niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla.
Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Ville Tietäväisen kuvitus
täydentää tarinaa hienosti.
Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa muutoksen, ja huolestuneena hän lupaa puusepälle, että tämä saa jättää linnojen kalustamisen alaisilleen ja keskittyä tekemään mitä haluaa niin kauan kuin haluaa. Puuseppä kerää verstaaseensa eri puulaleja ja sulkeutuu sinne tekemään töitä vuosikymmenien ajaksi.

Keisarille odotus on pitkä. Myöskään puusepälle työhön vihkiytyminen ei tuota vain iloa, vaan välttämättä hän myös menettää jotain syventyessään luovaan työhön, jonka hän taitaa. Lopulta työ on valmis - ainakin melkein - mutta täyttyvätkö puusepän tai keisarin odotukset?

Kirja alkaa hieman topeliaaniseen tapaan. Muutenkin kyseessä on perinteisen sadun elementtejä hyödyntävä kertomus: tarina tapahtuu epämääräisessä ajassa ja paikassa, siihen sisältyy opetus ja kokonaisuuden yllä leijuu satumainen hohde, kuin puiden välistä metsässä siivilöityvä valo.

Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi". Kirjan opetuksesta ja teemoista päädyimme keskustelemaan yhdessä, kun olimme kirjan lukeneet. Tärkeäksi toteamukseksi nousi puusepän pojan lausahdus:
Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.
Ville Tietäväisen tummahko ja yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa lukijalle oivalluksen elämyksiä, ja siitä pidimme lapseni kanssa paljon. Kirjan pariin voi palata yhä uudelleen, ja mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavien osien julkaisemista.

Tästä satukirjasarjan aloitusosasta ovat kirjoittaneet myös SaraKatja, Niina T. ja Mari A.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Olen tästä innoissani, sillä tätä on nyt kiitelty paljon. Kokonaisuus vaikuttaa niin hienolta ja koelukijasikin hyvin vaikuttuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lapseni oli tosiaan vaikuttunut, ja saimme kirjasta mukavan keskustelun aikaiseksi.
      Olisi kiva jossain vaiheessa kuulla, millaisia ajatuksia kirja teidän perheessänne herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...