Siirry pääsisältöön

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

"Minä olen maailman vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko. Minun ansiostani keittotaidon väheksytty taitolaji on noussut arvostetuimpien taiteenlajien joukkoon. Kaikki Pariisista Rioon, Moskovasta Brazzavilleen, Saigonista Melbourneen ja Acapulcoon tuntevat minun nimeni."
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011)
Ranskankielinen alkuteos Une gourmandise julkaistu vuonna 2000
Suomentanut Lotta Toivanen
181 sivua
Ihastuin kovasti Muriel Barberyn romaaniin Siilin eleganssi, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2010. Tuolloin luonnehdin kirjaa muistiinpanoissani sanoilla säkenöivän älyllinen. Yleisesti ottaen kirja herätti myös blogeissa paljon myönteistä huomiota: Esimerkiksi Katri ihastui romaaniin monen muunkin lukijan tavoin. Ehkä Siilin eleganssin suosio vaikutti siihen, että 2011 julkaistiin Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema, joka on julkaistu ranskaksi jo vuonna 2000.

Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthensin kuolinvuoteelle. Hän muistelee elämäänsä ja miettii, mikä on hänelle se kaikkein tärkein maku, joka hänen sydäntään kaihertaa ja jota hän ei saa mieleensä:
Minä kuolen enkä kykene muistamaan yhtä tiettyä makua, joka kaihertaa sydäntäni. Tiedän, että tuo maku on elämäni tärkein ja lopullinen totuus ja sillä on hallussaan avain sydämeeni, jonka olen sittemmin vaientanut.
Joka toinen luku koostuu ravintolakriitikon makumatkoista ja joka toisessa luvussa ääneen pääsee joku, joka Arthensin tuntee. Sanansa sanovat esimerkiksi taloudenhoitaja, lääkäri ja kuolevan miehen lapsi, joka kaipasi isänsä rakkautta mutta jäi ilman. Huomaan siis jälleen tarttuneeni kirjaan, jossa näkökulmat ja kertojat vaihtelevat. En ole tällaisen rakenteen suuri ystävä, mutta yllättäen pidin ratkaisua tässä kirjassa kuitenkin toimivana. Iso osa ravintolakriitikon ristiriitaisesta persoonasta olisi jäänyt pimentoon, jos tarina olisi kerrottu vain kuolinvuoteellaan makaavan miehen näkökulmasta.

Vaikka Kulinaristin kuolema ei jää sydämeeni samalla tavalla kuin Siilin eleganssi, on kirjassa silti sitä jotain. Kirjailija kuvaa todella yksityiskohtaisesti ja ihailtavasti makuja ja ruokia. Kuvaus on niin analyyttista ja tarkkaa, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Samalla kärsii lukijana siitä, että oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja upeista makuelämyksistä voi vain haaveilla. Barbery myös rakentaa hienosti kuvan kuolevasta miehestä, joka on omalaatuinen, mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen hahmo. Ja kyllä kirjaan sopivasti imuakin rakentui: en voinut jättää kirjaa kesken, koska halusin tietää, löytääkö Arthens kaipaamansa maun vai ehtiikö kuolo korjata hänet ensin.

Kirjassa puhutaan paljon ruuasta ja makuelämyksistä. Koko romaani itsessään on kuin suuri makumatka, mutta pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei siis aivan pienistä asioista.

Tätä romaania on blogeissa luettu todella paljon, ja tähän nostan vain muutamia: Katri koki makumatkan etäiseksi mutta oli silti tyytyväinen, että tuli kirjan lukeneeksi. Katja on määritellyt kirjan charmikkaaksi, Saran mielestä kirja on yksinkertaisesti hieno, samaa adjektiivia käyttää myös Joana. Leena koukuttui mutta Tiina koki kirjan jääneen pintaraapaisuksi.

Tällä kirjalla aloitan vihdoin Vive la France! -haasteen.

Kommentit

  1. Minä innokkaana kotikokkina ihastuin tähän, vaikka tämä on niin erilainen kuin Siilin eleganssi, mutta sama oivallus, sama vahva tyyli, läpäisee molemmat kirjat.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kirjoissa tosiaan jotain samaa vetoa on. Kulinaristin kuolema on kuulemma palkittu ilmestymisvuonnaan Ranskan parhaana kulinaristisena kirjana. Enpä ihmettele lainkaan, niin hienosti kirjassa ruokia kuvataan.

    VastaaPoista
  3. Luin vastikään Siilin eleganssin ja pidin kovasti. Ajattelin jo silloin, että luen tämänkin, ja eiköhän se tule jossain vaiheessa vuoroon. Jotenkin viehättävä tyyli Barberylla.

    Sinulle on kirjahyllyhaaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät tästä Barberyn esikoisesta. :)
      Kiitos kivasta haasteesta, otan sen vastaan mielelläni!

      Poista
  4. Minäkin koetin lukea tätä Ranska-haasteeseen, mutta kesken jäi - tässä puhuttiin aivan liikaa ruuasta minun makuuni (no niinpä...). :) Ehkä Siilin eleganssi voisi olla enemmänkin minun kirjani, sitäkin on niin paljon kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssia kannattaa kyllä kokeilla, toivottavasti se ei jää kesken. :)

      Poista
  5. Tämä oli kyllä mieleenpainuva lukukokemus, pidin kirjasta kovasti. Siilin eleganssi odottaa vielä lukuvuoroaan, olen vähän ikään kuin unohtanut koko kirjan. Arviosi oli hyvä muistutus, pitääkin katsella sillä silmällä kirjaston hyllyjä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssi oli kyllä upea, kannattaa napata se kirjastosta mukaan, jos eteen sattuu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok