Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Raja

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
Riikka Pulkkinen: Raja (Gummerus 2006)
399 sivua
Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa!

Rajassa pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurempaa. Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu äidinkielenopettajaansa Julianiin, joka vastaa 16-vuotiaan tytön tunteisiin. Julianin 6-vuotias tytär Anni näkee enemmän kuin aikuiset ymmärtävät. Koska Anjan, Marin, Julianin ja Annin näkökulmat vuorottelevat, on romaanin rakenne haastava, mutta se pysyykin koossa yllättävän hyvin. Varsinkin loppua kohden jännite kasvaa niin, että kirjaa ei enää yhden pisteen ohitettuaan voi jättää kesken.

Riikka Pulkkisen esikoisromaanissa on kysymys suurista asioista. Rakkaudesta varsinkin: Mitä rakkauden takia on valmis tekemään? Mikä on sallittua, mikä on oikein, kun motiivina on rakkaus? Myös kuolema on vahvasti läsnä: Anja aikoo kuolla, Antti tahtoo kuolla, Mari miettii kuolemaa. Ja sitten tulee puheeksi vielä kohtalo: ovatko elämänpolut jo valmiiksi mietittyjä, onko kohtaloaan vastaan mahdotonta taistella? Olemmeko kuin Sofokleen Oidipus, joka taisteli turhaan? Ja vaikka romaanissa käsitellään suuria kysymyksiä, ei mikään tunnu menevän liiaksi ylitse vaan nuori kirjailija pitää langat käsissään häikäisevällä tavalla.

Raja sai suurta huomiota osakseen heti ilmestyttyään, eikä ihme. Niin hienosti Pulkkinen kirjoittaa ja niin upeasti hän eri-ikäisten henkilöidensä nahkoihin sukeltaa. Henkilöistä ei ole sorruttu piirtämään yksiulotteisen mukavia vaan kaikilla on rosonsa. Julian on hahmo, josta en vain voi pitää. Minusta on inhottavaa, että ammattitaitoinen opettaja antautuu suhteeseen oppilaansa kanssa ja vakuuttelee itselleen, että kyseessä on "vain pieni huvi joka teki yksitoikkoisista työpäivistä värikkäämpiä". Tilanteessa on kysymys vallasta ja sen käytöstä: Mari tuntuu olevan lähes täysin opettajansa armoilla, ja Julian käyttää valtaansa häikäilemättä. Ylen tv-sarjassa Juliania muuten näyttelee Antti Luusuaniemi, jonka arvelisin näin ennakkoon olevan varsin loistava valinta rooliin!

Ymmärrän, että Pulkkisen kieli herättää tunteita. Paikoin filosofisuus ehkä menee hieman yli ymmärryksen, mutta kyllä kaiken kaikkiaan kieli on kertakaikkisen hienoa.
Nytkin taivas kohosi avarana holvina, kuin rukous. Ja Esplanadin puiston puiden mustat kiiltävät rungot taivasta vasten; kontrasti oli satumainen, lähes uhkaava. Lehtien varistua puista äänet olivat kovempia, raitiovaunun kolina kuului hakkaavampana ja tuulenvireet ylettyivät iholle. Kohta, kun tulisi lunta, kaikki vaimenisi taas, maailma madaltuisi ja Helsingistä tulisi uinuva talven tasku, ainakin niiksi päiviksi kun tuulta ei ollut ja liikenteen äänet olivat kadonneet lumen valkeaan vitiin.
Ei ole yllätys, että tästä kirjasta on kirjoitettu paljon. Ajatuksia löytyy esimerkiksi Booksyn, Aletheian, Aili-mummon, Katjan, Kuuttaren, Morren, Jorin ja Lurun blogeista.

Kommentit

  1. Tämä kirja tuli luettua vuosia sitten mutta jätti vahvan muistijäljen. Yksi lempparini Pulkkiselta ehdottomasti. Hieman pelottaa tuo sarja, sillä opesuhde oli kirjassa aika rankka. Ehkä se on kuitenkin uskaltauduttava katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä romaani taipuu tv-sarjaksi. Toivottavasti lopputulos on hyvä!

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä. Se on myös ainoa Pulkkiselta, joka on itsellä hyllyssä. Pidin kirjasta valtavasti ja näin sen heti Jarmo Lampelan Joki -leffan tyylisenä elokuvana, jossa henkilöt sivuavat toistensa elämää. Ja nythän se tuleekin tv-sarjana. Pulkkisen muista romaaneista en ole pitänyt niiden filosofisuuden (minun mielestäni tekotaiteellisuuden) takia. Rajasta en muista paljon mitään, paitsi että rakenne oli hyvä ja jännite säilyi. Nyt onkin mukava katsoa tämä sarja ja palauttaa kirja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistin vain, että pidin kirjasta aikanaan kovasti. Nyt oli hyvä hetki lukea se uudelleen, kun tv-sarjaa aletaan pian esittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo