Siirry pääsisältöön

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi

"Ernestissä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt, ja vielä enemmän sellaista, mitä en voisi kysyä tai edes kuvitella, mutta huomasin silti antautuvani hetki hetkeltä auliimmin. Seisoimme laiturilla ihmisten keskellä, mutta olimme kahdestaan."
Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi (Gummerus 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Paris Wife julkaistu 2011
Suomentanut Irmeli Ruuska
385 sivua
Paula McLainin romaanin Nuoruutemme Pariisi päähenkilö on Hadley Richardson, joka tapaa itseään kahdeksan vuotta nuoremman kirjailijanalun, Ernest Hemingwayn, Chicagossa. Pari rakastuu, menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, missä odottavat iloinen ja kuohuva 1920-luku, taiteilijaystävät ja nuoren avioliiton arki. Toisaalta takana ovat sodan kauhut, joista myöskään Hemingway ei ole jäänyt osattomaksi ja jotka vaikuttavat elämänasenteeseen.
Mutta sota oli syttynyt ja vienyt kaikki hienot nuoret miehet, ja se oli vienyt meiltä myös uskon. Oli vain nykyhetki, johon voi heittäytyä ajattelematta huomista, saati ikuisuutta. Ajattelemattomutta varten oli hillitön viinan virta, kaikki tavanomaiset paheet ja loputtomasti köyttä hirttäytymiseen.
Paula McLain on tehnyt runsaasti taustatyötä romaaniaan varten, ja se näkyy. Hän tuo 1920-luvun elämän lukijan ulottuville värikkäänä ja eloisana. Myös ihmishahmot ovat lihaa ja verta, eivät vain sanoja paperilla. Erityisen mielenkiintoiseksi henkilöksi nousee Hadleyn rakastama Ernest Hemingway, jota ei voi pitää helppona kumppanina tai ystävänä. Hän on erittäin kunnianhimoinen, ja niinpä Hadleykin päätyy tukemaan täysillä miehensä uraa ja unohtaa omat haaveensa. Hän on hyvin jääräpäinen varsinkin käsityksissään muista ihmisistä: "jos joutui hänen mustalle listalleen, se oli kaiken loppu." Hänen jyrkkyytensä ja voitontahtonsa takia vuosien mittaan monet ystävyysssuhteet kariutuvat ja työpaikat jäävät taakse. Hän antautuu vahvasti kirjailijan uralleen, ja sen päätöksen tulokset ovat olleet luettavissa maailmankirjallisuuden historiasta jo pitkään.

Hadley itsessään on myös kiinnostava. Hän on valmis tekemään kaikkensa miehensä uran eteen ja tässä halussaan hän myös tekee suuren virheen, joka seuraa hänen mukanaan pitkään. Hän tunnustaa olevansa mustasukkainen (paitsi miehestään, myös tämän työlle) ja viihtyy huonosti yksin, kun puoliso on matkoillaan. Hän häpeää nukkavieruja vaatteitaan ja kokee usein olonsa ulkopuoliseksi Ernestin ja tämän taiteilijaystävien seurassa. Mutta hän rakastaa miestään suuresti ja kokee monessa tilanteessa olonsa vahvaksi ja terveeksi.

Romaanissa vilisee Hemingwayn ohella monia tärkeitä kirjailijoita ja muita taiteilijoita. Esimerkiksi Scott Fitzgerald toimittaa heille romaaninsa Kultahatun lahjaksi ja Gertrude Stein on Ernestin läheinen ystävä, kunnes heidän välinsä rikkoutuvat.

Kiinnostavaa on myös se, kun romaanissa kuvataan joidenkin Hemingwayn tekstien syntyä. Esimerkiksi Intiaanileiri-novellissa Hemingway sekoittaa lapsuudenmuistonsa ja Turkissa näkemänsä pakolaispariskunnan kohtalon ja saa aikaan vaikuttavan tarinan synnyttämisestä.

Paula McLainin romaani on vaikuttava ja eloon syttyvä tarina merkittävästä kirjailijasta. Näkökulma kirjassa on pääasiassa Hadleyn, mutta myös Ernest pääsee ääneen joitakin kertoja. Hadleyn vahvuus ja toisaalta riippuvuus miehestä koskettaa varsinkin siinä vaiheessa, kun paratiisiin luikertelee käärme. Kyynisesti voisi pohtia, voiko rakkaus pysyä niin vahvana vielä suuren mullistuksenkin, suoranaisen petoksen jälkeen, mutta toki lukija voi valita myös tarinan mukaan heittäytymisen ja jättää kyyniset mietinnöt sikseen. Joka tapauksessa McLainin lumoava tarina jää mieleen ja saa epämääräisesti kaipaamaan 1920-luvun Pariisiin, absinttien ja jazzin pariin.

Pariisissa on tämän kirjan kautta piipahtanut Tuija, joka on lukenut myös tähän romaaniin olennaisesti kytkeytyvän Ernest Hemingwayn kirjoittaman Nuoruuteni Pariisi -teoksen.

Kommentit

  1. Minullakin on tämä tulossa ihan lähiaikoina lukuun, joten silmäilin vain arviosi - huomasin sinun pitäneen, hyvä hyvä. Palaan tänne kun saan itsekin kirjan luettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa kiva sitten kuulla, mitä sinä pidit kirjasta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…