Siirry pääsisältöön

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

"Blogi oli paljastanut kasvonsa ja pudottanut maitohampaansa, vuoroin se hämmästytti, vuoroin ilahdutti, vuoroin sivuutti hänet kokonaan. Se kahmi tuhansittain lukijoita kaikkialta maailmasta, niin nopeasti, että hän ei enää halunnut tarkistaa päivityksiä, koska ei halunnut tietää, kuinka moni uusi ihminen oli klikannut blogia ja lukenut häntä minäkin päivänä, koska se pelotti. Ja samalla riemastutti."
Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (Otava 2013)
Englanninkielinen alkuteos Americanah julkaistu 2013
522 sivua
Pidin kovasti Chimamanda Ngozi Adichien romaaneista Puolikas keltaista aurinkoa (2009) ja Purppuranpunainen hibiskus (2010). Siten kynnys tarttua Kotiinpalaajiin ei ollut suuri varsinkaan, kun blogeissa romaania on kehuttu kovasti.

Romaanin keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, jotka ovat rakastuneet teini-ikäisinä Nigeriassa. Päähenkilöksi asettuva Ifemelu kuitenkin päätyy Yhdysvaltoihin, mistä romaani alkaa. Siellä hän pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi)" ja seurustelee amerikkalaisten miesten kanssa. Viidentoista vuoden jälkeen Ifemelu päättää palata Nigeriaan. Obinze puolestaan on palannut kotimaahansa Iso-Britanniasta jo aiemmin. Hän asuu Lagosissa vaimonsa Kosin kanssa ja on onnistunut menestymään - kuten ulkomailta palaavalta odotetaankin.

Romaanissa palataan nykyhetkestä menneisyyteen. Kirjassa kuvataan sitä, miten nuoret Ifemelu ja Obinze opiskelevat Nigeriassa ja rakastuvat, vaikka toista oli suunniteltu. Nigerian levoton tilanne ja jatkuvat lakot ajavat nuoret hakeutumaan ulkomaille. Ifemelu päätyy Amerikkaan, ensin Uju-tätinsä luokse ja sitten homeiseen opiskelija-asuntoon. Amerikka on jotain toista kuin mitä nuori nainen oli odottanut, mainosten unelma on kovin kaukana arjesta. Kuinka kauniisti ja sydäntä särkevästi Adichie kuvaakaan Ifemelun tunteita, kun tämä on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään työnhaussa ja rahahuolet vaivaavat:
Hän oli kuin pieni pallo, aivan hukassa ja yksin. Maailma oli suuri ja avara, ja hän itse niin pikkuinen, niin merkityksetön, jotakin mikä vain kieri vailla sisältöä.
Elämä koettelee Ifemelua niin, että yhteys Obinzeenkin katkeaa. Sitten lopulta, kotiinpaluuta suunnitellessaan, Ifemelu ottaa yhteyttä entiseen poikaystäväänsä, ja Lagosissa he viimein taas kohtaavat.

Tässä hienossa romaanissa käsitellään monenlaisia asioita. Merkittävimmäksi nousee kysymys rodusta, jota myös Ifemelun blogi koskee. Vasta Amerikassa Ifemelu kokee olevansa musta. Hän puhuu blogissaan siitä, miten eriarvoisia ihmiset ovat ja miten rotu määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Ajankuvaa luodaan, kun kutsuilla keskustellaan Yhdysvaltain presidentinvaaleista:
"On yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat Obamasta. Kysymys on siitä, ovatko valkoiset valmiita hyväksymään mustan presidentin", Nathan sanoi. 
Romaanissa avataan myös maahanmuuttoa. Yhdysvallat on unelmien tyyssija, jossa kaikki on mahdollista - totuus kuitenkin voi olla toinen. Iso-Britanniassa laiton maahanmuutto on ongelma. Eikä paluu kotimaahankaan ole ongelmaton:
"Amiirikalainen!" Ranyinudo kiusoitteli häntä usein. "Sinä katselet kaikkea amerikkalaisin silmin. Mutta ongelma on siinä, että sinä et ole oikea amiirikalainen. Jos sinä edes puhuisit niin kuin amerikkalainen, sinun valitustasi olisi helpompi sietää!"
Adichien romaani on upea lukuelämys, joka saa pohtimaan ihmisen asemaa ja muutenkin elämänkulkua. Aiemmista romaaneista tuttuun tapaan kirjailija rakentaa ihmisistä helposti lähestyttäviä ja todentuntuisia, ja tarinaan sukeltaa mielellään mukaan niin, että sen toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. Vaikka kysymys rodusta nousee vahvasti esille, on Adichie onnistunut hienosti nivomaan yhteiskunnallisesti tärkeän asian koskettavaan ja tunteita herättävään tarinaan, jossa elävät aidot ihmiset kaikkine tunteineen. Kirjan loputtua on hetken aikaa tyhjä olo, kun on aika jättää hyvästit Ifemelulle, josta tuli lukemisen aikana hyvin läheinen.

Kun Adichie onnistuu täyttämään odotukset romaani toisensa jälkeen, ei voi kuin innolla odottaa hänen seuraavaa teostaan.

Kotiinpalaajat-romaania on luettu paljon. Postauksia löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista: Luettua, Mafalala, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu, Kirja joka maasta, Ilselä, Opuscolo, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjava kammari, Morren maailma, Luonnonkihara ja Wannabe-mesenaatti. Lisäksi Kirsin kirjanurkassa luodaan katsaus kaikkiin Adichien romaaneihin.

Kommentit

  1. Tämä oli mielestäni heikoin Adichien kirja tai tämä ei sytyttänyt minua. Liian pitkät blogikirjoittelut ja hiusjutut ei kyllä kiinnostaneet yhtään. Myös loppu oli todella ennalta-arvattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiosuudet jäivät minunkin mielestäni sivuun, ne olivat vähän päälleliimatun oloisia. Mutta silti kyllä pidin kirjasta kovasti. Purppuranpunainen hibiskus on minulle se Adichien romaani, joka on parhaiten jäänyt mieleen.

      Poista
  2. Tämä on kyllä huikean hieno romaani! Minäkin odotan innolla Adichien seuraavaa teosta, tosin minulla on onneksi niin onnellinen tilanne, että Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus odottavat vielä hyllyssä lukuvuoroaan. Kotiinpalaajien lisäksi olen lukenut vain suomennetun novellikokoelman, joka sekin oli oikein hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Adichien aiemmat romaanit ovat minun mielestäni myös todella hyviä. Novellikokoelma puolestaan on minun hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o