Siirry pääsisältöön

Minna Canth: Kauppa-Lopo

"Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenänalusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa."
Minna Canth: Kauppa-Lopo (1889)
35 sivua
Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi olen asettanut tehtäväkseni palata tämän vuoden aikana tämän realistin, naisasianaisen ja aikansa merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan tekstien pariin. "Löysin" Canthin lukioaikana ja ihastuin, mutta vuosiin en ole hänen tuotantoaan lukenut.

Novellin Kauppa-Lopo nimihenkilö on tarinan keskiössä. Hän on homssuinen nainen, joka ei kuppiin sylje, ja tarina alkaakin jyväskyläläisestä vankilasta. Sinne Kauppa-Lopo on joutunut jäätyään kiinni juopottelusta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Sellitoveri Riitta ihmettelee, kuinka ruma Lopo on, ja Lopo puolestaan ihmettelee jyväskyläläistä elämänmenoa, joka vaikuttaa kovin huonolta kuopiolaiseen tapaan tottuneen mielestä:
Sehän se varsinkin harmitti, että oli eksynyt tuohon pieneen, kunnottomaan Jyväskylään.
Vankilassa ollessaan Lopo saa kuulla, että "kunnottomaan" Jyväskylään on päätynyt myös Augusta Kortman, joka on Kuopiosta kotoisin. Kuullessaan rouvan ahdingosta hän päättää kutoa sukat tämän lapsille, ja heti vankilasta päästyään hän suuntaa rouvan kotia kohti sukkia viemään ja apuaan tarjoamaan.

Kauppa-Lopoa ei hyvällä tahdollakaan voi määritellä varsinkaan 1800-luvun lopun mittapuun mukaan hyväksi naiseksi. Hän kulkee epämääräisessä seurassa ja juopottelee. Canth kuvaakin osuvasti sitä, miten Lopo herää aamulla, edellisillan rientojen jälkeen on "suussa inha maku" eikä muistikaan oikein pelaa.
Päässä jumisi ja kolkutti. Sisästä nousi karvasta sappea kurkkuun; vähän väliä häntä aina röystäytti.
Mutta kuitenkin Lopossa on paljon hyvää. Hän on hyväntahtoinen ja kaipaa hyväksyntää ja arvostusta osakseen siinä, missä kuka tahansa muukin. Hänen olemuksensa vain nousee kuin verhoksi, jonka taakse harva näkee hänen todellista minäänsä. Siten avuliaisuuskin saa palkakseen vain halveksuntaa ja pahoja puheita. Hahmona Kauppa-Lopo on ristiriitainen mutta juuri sellaisena, heikkouksineen kaikkineen, hyvin inhimillinen, ja hänen puolelleen ei voi olla asettumatta.

Canthin novellilla on annettavaa myös nykyajan lukijalle, sillä teema kantaa nykyaikaan saakka. Olemmeko me ihmiset lopulta kovin erilaisia kuin reilut sata vuotta sitten?

Kauppa-Lopoa esitetään Jyväskylän kaupunginteatterissa toukokuun lopulle saakka.

Kauppa-Lopon mukana ovat kulkeneet myös Nanna, Kini, AnnaBooksy ja Pii. Lisäksi Hanna kirjoittaa kiinnostavasti Minna Canthin naishahmoista ja sivuaa tekstissään myös Kauppa-Lopoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…