Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

"Illan tullen Langfordissa ei päässyt pakoon minnekään, ja vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään, etenkään vanhemmilleen jotka soittivat Delhistä joka viikonloppu, hän oli sairas koti-ikävästä ja kaipasi vanhempiaan niin kipeästi että kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmiin ensimmäisinä kuukausina." (Novellista Vaihtoehtoinen majoitus.)
Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Tammi 2012)
Ensimmäinen suomenkielinen painos 2008
Alkuteos Unaccustomed Earth ilmestyi 2008
Suomentanut Kersti Juva
434 sivua
Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa on kahdeksan novellia, jotka on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on nimeltään Hema ja Kaushik ja sen kolmea novellia yhdistävät novelleissa esiintyvät hahmot Hema ja Kaushik. Toinen osa poikkeaa alkuosasta, jonka novellit ovat kaikki itsenäisiä tarinoita. Jostain syystä tuo jälkimmäinen osa oli mielestäni alkuosaa kiinnostavampi, vaikka ei kokoelmaan huonoja novelleja mahtunutkaan.

Kokoelman niminovelli Tuore maa avaa kokoelman ja on yksi eniten ajatuksia herättävistä tarinoista, vaikka se onkin hidas ja viipyilevä. Tarinaa kerrotaan Ruma-nimisen naisen ja hänen isänsä näkökulmista. Ruma on perustanut perheen Seattleen ja leskeksi jäänyt isä matkustaa mielellään ympäri maailmaa. Novellissa isä saapuu vierailulle tyttärensä luokse, ja Ruman äidin poissaolo pakottaa sekä isän että tyttären miettimään omaa asemaansa suhteessa toisiinsa. Kirjailija kuvaa sekä isän että tyttären ajatuksia niin tarkkanäköisesti ja oivaltavasti, että työtä ei voi kuin ihailla. Novellin henkilöt elävät ristiriitaisissa odotuksissa ja joutuvat pohtimaan omia halujaan suhteessa muiden tahtoon.
Hän ei osannut olla tuolloin ajattelematta, miten pieniä lapset olivat kerran olleet, miten avuttomia hermostuneen isän sylissä jota ilman he eivät eläisi päivääkään. He eivät tunteneet ketään muita, hän ja vaimo olivat lasten koko maailma. Mutta vähitellen avuttomuus hälveni, kutistui muodottomaksi heikoksi siteeksi, joka aina välilä uhkasi katketa kokonaan. Se menetys odotti Rumaakin, hänen lapsistaan tulisi muukalaisia jotka karttoivat häntä. (Novellista Tuore maa.)
Pienokaisen äitinä minua kosketti erityisesti tuo lainaamani Ruman isän pohdinta. Jhumpa Lahiri kirjoittaa kaunistelematta sen, minkä tavallaan jo tiesin mutta mitä en osannut sanallistaa. Minä olen tällä hetkellä lapselleni koko maailma, mutta vähitellen etäisyys välillämme kasvaa.

Toisen osan ensimmäisessä novellissa Kerran elämässä kertojana toimii Hema, joka puhuu Kaushikille. Usein huomaan, etten pidä tällaisesta kerronnasta, mutta tässä novellissa se ei vaivannut, vaan tarina lähti viemään hyvin. Novellissa on kysymys monenlaisesta sopeutumisesta, kun elämäntilanteet muuttuvat.

Kokoelman novelleja yhdistää vahvasti intialaisuus. Novellien henkilöillä on intialaisia juuria ja he ovat päätyneet Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa joutuu väistämättä miettimään omia juuriaan ja omaa paikkaansa, ja jonkinlainen erillisyyden tunne vaivaa niin maahan muuttaneita vanhempia kuin heidän lapsiaankin, jotka ovat syntyneet Yhdysvalloissa ja joille Intia on vain maa, mihin matkustetaan ehkä tapaamaan sukulaisia.
Kun olit ulkona, kuulin heidän valittavan äidille, kuinka ikävää sinusta oli olla täällä. "Hän oli raivoissaan kun lähdimme Amerikasta ja nyt hän on raivoissaan siitä että tulimme takaisin", isäsi sanoi. "Jopa Bombayssa onnistuimme kasvattamaan tyypillisen amerikkalaisen teini-ikäisen." (Novellista Kerran elämässä.)
Oma kulttuuritausta ei kuitenkaan poistu, vaan Yhdysvalloissa syntyneet nuoretkin joutuvat miettimään valintojaan sitä vasten. Vanhemmat saattavat odottaa, että lapsi hankkii itselleen puolison, jolla on bengalilaiset juuret, eikä amerikkalaista kumppania katsota hyvällä. On kuitenkin selvää, että maailman muuttuessa on tapojenkin muututtava ja vanhemman sukupolven on hyväksyttävä muutos. Toisaalta hyväksyntää joutuu pohtimaan myös nuorempi sukupolvi esimerkiksi silloin, kun leskeksi jäänyt vanhempi solmii uuden ihmissuhteen.

Jhumpa Lahiri kirjoittaa sujuvasti, oivaltavasti ja kiinnostavasti. Välttämättä novelleissa ei tapahdu suuria, konkreettisia asioita, vaan enemmän tapahtuu ihmisten mielissä ja ajatuksissa, ja juuri tämä psykologinen tarkkakatseisuus tekee kirjailijasta kiinnostavan. Tämän kokoelman perusteella haluan kurkistaa myös Lahirin muuhun tuotantoon.

Tuore maa -novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Katja, Sanna, Anna ja Minna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii