Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

"Illan tullen Langfordissa ei päässyt pakoon minnekään, ja vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään, etenkään vanhemmilleen jotka soittivat Delhistä joka viikonloppu, hän oli sairas koti-ikävästä ja kaipasi vanhempiaan niin kipeästi että kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmiin ensimmäisinä kuukausina." (Novellista Vaihtoehtoinen majoitus.)
Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Tammi 2012)
Ensimmäinen suomenkielinen painos 2008
Alkuteos Unaccustomed Earth ilmestyi 2008
Suomentanut Kersti Juva
434 sivua
Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa on kahdeksan novellia, jotka on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on nimeltään Hema ja Kaushik ja sen kolmea novellia yhdistävät novelleissa esiintyvät hahmot Hema ja Kaushik. Toinen osa poikkeaa alkuosasta, jonka novellit ovat kaikki itsenäisiä tarinoita. Jostain syystä tuo jälkimmäinen osa oli mielestäni alkuosaa kiinnostavampi, vaikka ei kokoelmaan huonoja novelleja mahtunutkaan.

Kokoelman niminovelli Tuore maa avaa kokoelman ja on yksi eniten ajatuksia herättävistä tarinoista, vaikka se onkin hidas ja viipyilevä. Tarinaa kerrotaan Ruma-nimisen naisen ja hänen isänsä näkökulmista. Ruma on perustanut perheen Seattleen ja leskeksi jäänyt isä matkustaa mielellään ympäri maailmaa. Novellissa isä saapuu vierailulle tyttärensä luokse, ja Ruman äidin poissaolo pakottaa sekä isän että tyttären miettimään omaa asemaansa suhteessa toisiinsa. Kirjailija kuvaa sekä isän että tyttären ajatuksia niin tarkkanäköisesti ja oivaltavasti, että työtä ei voi kuin ihailla. Novellin henkilöt elävät ristiriitaisissa odotuksissa ja joutuvat pohtimaan omia halujaan suhteessa muiden tahtoon.
Hän ei osannut olla tuolloin ajattelematta, miten pieniä lapset olivat kerran olleet, miten avuttomia hermostuneen isän sylissä jota ilman he eivät eläisi päivääkään. He eivät tunteneet ketään muita, hän ja vaimo olivat lasten koko maailma. Mutta vähitellen avuttomuus hälveni, kutistui muodottomaksi heikoksi siteeksi, joka aina välilä uhkasi katketa kokonaan. Se menetys odotti Rumaakin, hänen lapsistaan tulisi muukalaisia jotka karttoivat häntä. (Novellista Tuore maa.)
Pienokaisen äitinä minua kosketti erityisesti tuo lainaamani Ruman isän pohdinta. Jhumpa Lahiri kirjoittaa kaunistelematta sen, minkä tavallaan jo tiesin mutta mitä en osannut sanallistaa. Minä olen tällä hetkellä lapselleni koko maailma, mutta vähitellen etäisyys välillämme kasvaa.

Toisen osan ensimmäisessä novellissa Kerran elämässä kertojana toimii Hema, joka puhuu Kaushikille. Usein huomaan, etten pidä tällaisesta kerronnasta, mutta tässä novellissa se ei vaivannut, vaan tarina lähti viemään hyvin. Novellissa on kysymys monenlaisesta sopeutumisesta, kun elämäntilanteet muuttuvat.

Kokoelman novelleja yhdistää vahvasti intialaisuus. Novellien henkilöillä on intialaisia juuria ja he ovat päätyneet Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa joutuu väistämättä miettimään omia juuriaan ja omaa paikkaansa, ja jonkinlainen erillisyyden tunne vaivaa niin maahan muuttaneita vanhempia kuin heidän lapsiaankin, jotka ovat syntyneet Yhdysvalloissa ja joille Intia on vain maa, mihin matkustetaan ehkä tapaamaan sukulaisia.
Kun olit ulkona, kuulin heidän valittavan äidille, kuinka ikävää sinusta oli olla täällä. "Hän oli raivoissaan kun lähdimme Amerikasta ja nyt hän on raivoissaan siitä että tulimme takaisin", isäsi sanoi. "Jopa Bombayssa onnistuimme kasvattamaan tyypillisen amerikkalaisen teini-ikäisen." (Novellista Kerran elämässä.)
Oma kulttuuritausta ei kuitenkaan poistu, vaan Yhdysvalloissa syntyneet nuoretkin joutuvat miettimään valintojaan sitä vasten. Vanhemmat saattavat odottaa, että lapsi hankkii itselleen puolison, jolla on bengalilaiset juuret, eikä amerikkalaista kumppania katsota hyvällä. On kuitenkin selvää, että maailman muuttuessa on tapojenkin muututtava ja vanhemman sukupolven on hyväksyttävä muutos. Toisaalta hyväksyntää joutuu pohtimaan myös nuorempi sukupolvi esimerkiksi silloin, kun leskeksi jäänyt vanhempi solmii uuden ihmissuhteen.

Jhumpa Lahiri kirjoittaa sujuvasti, oivaltavasti ja kiinnostavasti. Välttämättä novelleissa ei tapahdu suuria, konkreettisia asioita, vaan enemmän tapahtuu ihmisten mielissä ja ajatuksissa, ja juuri tämä psykologinen tarkkakatseisuus tekee kirjailijasta kiinnostavan. Tämän kokoelman perusteella haluan kurkistaa myös Lahirin muuhun tuotantoon.

Tuore maa -novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Katja, Sanna, Anna ja Minna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…