"Minä olen maailman vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko. Minun ansiostani keittotaidon väheksytty taitolaji on noussut arvostetuimpien taiteenlajien joukkoon. Kaikki Pariisista Rioon, Moskovasta Brazzavilleen, Saigonista Melbourneen ja Acapulcoon tuntevat minun nimeni."
Ihastuin kovasti Muriel Barberyn romaaniin Siilin eleganssi, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2010. Tuolloin luonnehdin kirjaa muistiinpanoissani sanoilla säkenöivän älyllinen. Yleisesti ottaen kirja herätti myös blogeissa paljon myönteistä huomiota: Esimerkiksi Katri ihastui romaaniin monen muunkin lukijan tavoin. Ehkä Siilin eleganssin suosio vaikutti siihen, että 2011 julkaistiin Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema, joka on julkaistu ranskaksi jo vuonna 2000.
Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthensin kuolinvuoteelle. Hän muistelee elämäänsä ja miettii, mikä on hänelle se kaikkein tärkein maku, joka hänen sydäntään kaihertaa ja jota hän ei saa mieleensä:
Vaikka Kulinaristin kuolema ei jää sydämeeni samalla tavalla kuin Siilin eleganssi, on kirjassa silti sitä jotain. Kirjailija kuvaa todella yksityiskohtaisesti ja ihailtavasti makuja ja ruokia. Kuvaus on niin analyyttista ja tarkkaa, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Samalla kärsii lukijana siitä, että oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja upeista makuelämyksistä voi vain haaveilla. Barbery myös rakentaa hienosti kuvan kuolevasta miehestä, joka on omalaatuinen, mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen hahmo. Ja kyllä kirjaan sopivasti imuakin rakentui: en voinut jättää kirjaa kesken, koska halusin tietää, löytääkö Arthens kaipaamansa maun vai ehtiikö kuolo korjata hänet ensin.
Kirjassa puhutaan paljon ruuasta ja makuelämyksistä. Koko romaani itsessään on kuin suuri makumatka, mutta pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei siis aivan pienistä asioista.
Tätä romaania on blogeissa luettu todella paljon, ja tähän nostan vain muutamia: Katri koki makumatkan etäiseksi mutta oli silti tyytyväinen, että tuli kirjan lukeneeksi. Katja on määritellyt kirjan charmikkaaksi, Saran mielestä kirja on yksinkertaisesti hieno, samaa adjektiivia käyttää myös Joana. Leena koukuttui mutta Tiina koki kirjan jääneen pintaraapaisuksi.
Tällä kirjalla aloitan vihdoin Vive la France! -haasteen.
 |
| Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011) Ranskankielinen alkuteos Une gourmandise julkaistu vuonna 2000 Suomentanut Lotta Toivanen 181 sivua |
Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthensin kuolinvuoteelle. Hän muistelee elämäänsä ja miettii, mikä on hänelle se kaikkein tärkein maku, joka hänen sydäntään kaihertaa ja jota hän ei saa mieleensä:
Minä kuolen enkä kykene muistamaan yhtä tiettyä makua, joka kaihertaa sydäntäni. Tiedän, että tuo maku on elämäni tärkein ja lopullinen totuus ja sillä on hallussaan avain sydämeeni, jonka olen sittemmin vaientanut.Joka toinen luku koostuu ravintolakriitikon makumatkoista ja joka toisessa luvussa ääneen pääsee joku, joka Arthensin tuntee. Sanansa sanovat esimerkiksi taloudenhoitaja, lääkäri ja kuolevan miehen lapsi, joka kaipasi isänsä rakkautta mutta jäi ilman. Huomaan siis jälleen tarttuneeni kirjaan, jossa näkökulmat ja kertojat vaihtelevat. En ole tällaisen rakenteen suuri ystävä, mutta yllättäen pidin ratkaisua tässä kirjassa kuitenkin toimivana. Iso osa ravintolakriitikon ristiriitaisesta persoonasta olisi jäänyt pimentoon, jos tarina olisi kerrottu vain kuolinvuoteellaan makaavan miehen näkökulmasta.
Vaikka Kulinaristin kuolema ei jää sydämeeni samalla tavalla kuin Siilin eleganssi, on kirjassa silti sitä jotain. Kirjailija kuvaa todella yksityiskohtaisesti ja ihailtavasti makuja ja ruokia. Kuvaus on niin analyyttista ja tarkkaa, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Samalla kärsii lukijana siitä, että oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja upeista makuelämyksistä voi vain haaveilla. Barbery myös rakentaa hienosti kuvan kuolevasta miehestä, joka on omalaatuinen, mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen hahmo. Ja kyllä kirjaan sopivasti imuakin rakentui: en voinut jättää kirjaa kesken, koska halusin tietää, löytääkö Arthens kaipaamansa maun vai ehtiikö kuolo korjata hänet ensin.
Kirjassa puhutaan paljon ruuasta ja makuelämyksistä. Koko romaani itsessään on kuin suuri makumatka, mutta pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei siis aivan pienistä asioista.
Tätä romaania on blogeissa luettu todella paljon, ja tähän nostan vain muutamia: Katri koki makumatkan etäiseksi mutta oli silti tyytyväinen, että tuli kirjan lukeneeksi. Katja on määritellyt kirjan charmikkaaksi, Saran mielestä kirja on yksinkertaisesti hieno, samaa adjektiivia käyttää myös Joana. Leena koukuttui mutta Tiina koki kirjan jääneen pintaraapaisuksi.
Tällä kirjalla aloitan vihdoin Vive la France! -haasteen.
Minä innokkaana kotikokkina ihastuin tähän, vaikka tämä on niin erilainen kuin Siilin eleganssi, mutta sama oivallus, sama vahva tyyli, läpäisee molemmat kirjat.
VastaaPoistaKyllä kirjoissa tosiaan jotain samaa vetoa on. Kulinaristin kuolema on kuulemma palkittu ilmestymisvuonnaan Ranskan parhaana kulinaristisena kirjana. Enpä ihmettele lainkaan, niin hienosti kirjassa ruokia kuvataan.
VastaaPoistaLuin vastikään Siilin eleganssin ja pidin kovasti. Ajattelin jo silloin, että luen tämänkin, ja eiköhän se tule jossain vaiheessa vuoroon. Jotenkin viehättävä tyyli Barberylla.
VastaaPoistaSinulle on kirjahyllyhaaste blogissani. :)
Kiva sitten kuulla, mitä pidät tästä Barberyn esikoisesta. :)
PoistaKiitos kivasta haasteesta, otan sen vastaan mielelläni!
Minäkin koetin lukea tätä Ranska-haasteeseen, mutta kesken jäi - tässä puhuttiin aivan liikaa ruuasta minun makuuni (no niinpä...). :) Ehkä Siilin eleganssi voisi olla enemmänkin minun kirjani, sitäkin on niin paljon kehuttu.
VastaaPoistaSiilin eleganssia kannattaa kyllä kokeilla, toivottavasti se ei jää kesken. :)
PoistaTämä oli kyllä mieleenpainuva lukukokemus, pidin kirjasta kovasti. Siilin eleganssi odottaa vielä lukuvuoroaan, olen vähän ikään kuin unohtanut koko kirjan. Arviosi oli hyvä muistutus, pitääkin katsella sillä silmällä kirjaston hyllyjä... :)
VastaaPoistaSiilin eleganssi oli kyllä upea, kannattaa napata se kirjastosta mukaan, jos eteen sattuu. :)
Poista