Siirry pääsisältöön

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

"2.7.1941
Kaikilla rintamilla käydään kiivaita taisteluita. Puolustajamme ovat ylväällä rohkeudellaan onnistuneet monin paikoin pidättämään tai häiritsemään lukumäärältään suuremman vastustajan etenemistä. Vihollinen on aseistautunut hampaisiin saakka."
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja (Bazar 2014)
Venäjänkielinen alkuteos Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi julkaistu 2013
Suomentanut Pauli Tapio
285 sivua
Lena Muhinan Piirityspäiväkirja on järisyttävä silminnäkijäkertomus sodasta ja sen vaikutuksesta siviileihin. 16-vuotias Lena on tavallinen tyttö, joka aloittaa päiväkirjan pitämisen 22.5.1941, kun toinen maailmansota on käynnissä. Lena elää tavallisen teinitytön elämää sodan varjossa: selviytyminen kokeista huolestuttaa, olisi mukavaa nukkua enemmän, pojat herättävät kiinnostusta... Rakastuminen ja vastarakkauden saaminen mietityttää:
Mutta miksi minun vierelläni ei ole ketään? Tällaisena iltana. On suorastaan loukkaavaa, että tällainen ilta menee hukkaan. En halua olla yksin, mutta en kaipaa melua. Haluaisin olla sellaisen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta ei minua rakasta kukaan. Minä rakastan. Mutta mitä siitä, että rakastan häntä? (25.8.1941)
Ja samaan aikaan ovat meneillään taistelut, joita myös Lena päiväkirjassaan kommentoi:
Hitler kuvittelee, että hänen vastustajansa läntisellä pallonpuoliskolla ovat heikkoja, eivätkä voi estää häntä toteuttamasta kauaskantoisia suunnitelmiaan. Siinä hän erehtyy. Me tulemme iskemään vihollista vastaan päivin ja öin, moninkertaisin voimin. (23.6.1941)
Nuoren tytön päiväkirjamerkinnöistä näkyy vankkumaton usko omaan kotimaahan ja sen voittamattomuuteen:
Kun kaksi uutta ja lento-ominaisuuksiltaan yhdenvertaista lentokonetta kohtaa, taistelun voittaa aina se, jota ohjaa meidän lentäjämme. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vihollislentäjän äärimmilleen rasitetut hermot pettävät ensimmäisenä, ja silmänräpäyskin riittää kohottamaan ilmojen isännäksi sen koneen, jota ohjaa lujahermoinen lentäjä. Se on lähes aina neuvostolentäjä, sillä hän suojelee isänmaataan, omaisiaan ja ystäviään. (25.6.1941)
Elämään kuuluu olennaisesti epävarmuus. Lena Muhina kuvaa päiväkirjassaan jatkuvia ilmahälytyksiä ja siirtymisiä pommisuojaan. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu:
"Huomenna (jos elän huomiseen) näen Tamaran." (12.10.1941)
Saksalaisten piirittäessä Leningradia ruoka-annokset pienenevät koko ajan ja nälkä jäytää tavalla, jota nykyiseen yltäkylläisyyteen tottuneen lukijan on vaikea kuvitella:
On niin hirveä nälkä. Mahassa velloo vastenmielinen tyhjyyden tunne. Tekee niin hirveän paljon mieli leipää. Antaisin mitä tahansa vain täyttääkseni vatsani.
Milloin olemme taas kylläisiä? Milloin lakkaamme kärsimästä? Millon saamme syödä jotain tukevaa ja täyttävää, kokonaisen lautasellisen puuroa tai makaronia? (21.11.1941)
Ruoka, ruoan jatkuva jonottaminen ja varsinkin ruoan puute saavat Lenan ajatuksista koko ajan enemmän tilaa. Samaan aikaan arkinen elo kuitenkin jatkuu: koululaiset käyvät koulua, tehtaat pyörivät, mutta kaasua ei tule eikä polttoöljyä myydä missään. Elämä on selviytymistä päivästä toiseen, mutta samalla kaupunkilaisilla on kuitenkin vahva tahto elää. Aina tahto ei kuitenkaan riitä, ja 8.2.1941 17-vuotias Lena joutuu kirjoittamaan päiväkirjaansa kaikkein koskettavimman merkintänsä:
Äiti kuoli eilen aamulla. Nyt olen yksin.
Kirjan jälkisanoista käy ilmi, että Lena Muhina selvisi lopulta piirityksestä hengissä. Yksin, mutta hengissä.

Lena Muhinan päiväkirja tuo koskettavalla tavalla esiin sen, millaista on elää jatkuvan pelon ja epävarmuuden alla. Tunteet ailahtelevat: välillä nuori tyttö jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja välillä epätoivo valtaa mielen. En ole päiväkirjamuotoisten kirjojen suurin ystävä, mutta silti tämä kirja jaksoi pitää otteessaan. Teosta voi suositella erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille.

Piirityspäiväkirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Kirjasieppo.
Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen ja ylenen nyt korpraalista kersantiksi. Kuulostaapas komealta!

Kommentit

  1. Jonna, tässä päiväkirjamuoto toimi kuin tehokeinona eli vahvisti autenttisuutta. Minä olen sekä kirjeromaanien että päiväkirjaromaanien ystävä.

    Tämä kirja on vuoden merkkitapaus ja jokainen tuntemani lähisäteellä on tämän lukenut. Myös jonot kirjastoissa ovat tähän kirjaan pitkät.

    Olen iloinen, että luit tämän, sillä sain jokin aika sitten hämmästyksekseni kuulla, että jollekin nuorelle Pelon Jokapäiväinen elämämme oli käsittämätön, sillä hän ei ollut kuullut Stalinista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Leena. Kirjan muoto myös vahvistaa sitä, miten päiväkirjan pitäjän tunteet vaihtelevat lähes päivittäin toivosta syvään epätoivoon.
      On hienoa, että on tarjolla kirjallisuutta, joka herättää historian eloon. Mielestäni tämä kirja sopii myös monen nuoren luettavaksi. Ehkä tästä jää jotain mieleen, jos on tullut historian tunnilla nukuttua. Vaikkei nukkuminenkaan selitä sitä, jos nimi Stalin ei kerro mitään!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...