"-Voitko kamu kertoa miten minä saisin helpoiten timmin kropan?
- Käy varkaissa ruumishuoneella."
Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy.
Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä piirroksilla ole kovin suurta merkitystä. Esimerkkinä kuvan vähäisestä merkityksestä on seuraava dialogi:
"- Kuulitko? Toni on kuollut.
- Toni? Voi luoja… ei… en ehtinyt kertoa hänelle.
- Kertoa hänelle mitä?
- Että lorotin arsenikkia hänen appelsiinimehuunsa."
Kuten tästä ja kansikuvan yläpuolen esimerkistä näkee, kuolema ei ole sarjakuvantekijöille mikään tabu, vaan sille nauretaan häpeilemättä. Osansa pilkkanaurusta saavat myös esimerkiksi uskonto ja huumeet.
- Käy varkaissa ruumishuoneella."
 |
| Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria (Sammakko 2010) 160 sivua. |
Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy.
Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä piirroksilla ole kovin suurta merkitystä. Esimerkkinä kuvan vähäisestä merkityksestä on seuraava dialogi:
"- Kuulitko? Toni on kuollut.
- Toni? Voi luoja… ei… en ehtinyt kertoa hänelle.
- Kertoa hänelle mitä?
- Että lorotin arsenikkia hänen appelsiinimehuunsa."
Kuten tästä ja kansikuvan yläpuolen esimerkistä näkee, kuolema ei ole sarjakuvantekijöille mikään tabu, vaan sille nauretaan häpeilemättä. Osansa pilkkanaurusta saavat myös esimerkiksi uskonto ja huumeet.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.