Siirry pääsisältöön

Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria

"-Voitko kamu kertoa miten minä saisin helpoiten timmin kropan? 
- Käy varkaissa ruumishuoneella."

Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria (Sammakko 2010)
160 sivua.

Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy.
Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä piirroksilla ole kovin suurta merkitystä. Esimerkkinä kuvan vähäisestä merkityksestä on seuraava dialogi:
"- Kuulitko? Toni on kuollut.
- Toni? Voi luoja… ei… en ehtinyt kertoa hänelle.
- Kertoa hänelle mitä?
- Että lorotin arsenikkia hänen appelsiinimehuunsa."
Kuten tästä ja kansikuvan yläpuolen esimerkistä näkee, kuolema ei ole sarjakuvantekijöille mikään tabu, vaan sille nauretaan häpeilemättä. Osansa pilkkanaurusta saavat myös esimerkiksi uskonto ja huumeet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…