Siirry pääsisältöön

Toni Morrison: Koti

"Isovanhemmista, Salemista ja Lenoresta, ei ollut mihinkään. Kummastakaan ei ollut reissaamaan, saati että heillä olisi ollut haluakaan. Ehkä juuri siksi yksikään venäläisvalmisteinen luoti ei ollut posauttanut hänen omaa nirriään pois, vaikka hänen parhaat kaverinsa olivat kaatuneet siellä jossakin. Ehkä hänen henkensä oli säilytetty Ceen varalle, mikä olikin oikein, koska hän oli iät ajat huolehtinut siskostaan, epäitsekkäästi, mitään hyötyä tai tunnepohjaista etua havittelematta. Frank oli huolehtinut Ceestä jo ennen kuin tämä oppi kävelemään. Tytön ensimmäinen sana oli 'Frank'."
Toni Morrison: Koti (Tammi 2014)
Englanninkielinen alkuteos Home 2012
Suomentanut Seppo Loponen
133 sivua
Toni Morrison saa mahdutettua pieneen sivumäärään suuren tarinan. Koti on romaani, joka sanoo paljon ja jää mieleen.

Frank on Korean sodan veteraani, jota koetut kauhut eivät jätä rauhaan. Itseinho ja muistot seuraavat mukana, kun hän kertoo tarinansa kirjan kertojalle. Kaunisteltu totuuskin on lopulta paljastettava, jotta voisi saavuttaa edes jonkinlaisen rauhan.
Mutta kauhukuvat ilmestyivät aina yöllä, päivänvalossa ne eivät koskaan käyneet päälle.
Kotiseudulleen Frank päätyy palaamaan, kun hän saa tiedon sisarensa Ceen tilasta. Sisar on joutunut lyhyen avioliiton jälkeen rotuhygieniasta kiinnostuneen lääkärin apulaiseksi ja on päätynyt niin huonoon kuntoon, että Frank ja kotikylän naiset tarvitaan avuksi.

Toni Morrison on upea kirjailija. Hän loihtii tiiviissä tarinassaan esiin tapahtumapaikat ja tilanteet niin, että lukijan on helppo kuvitella ne mielessään. Frankin mielenmaisemaa hän kuvaa hyvin todentuntuisesti, ja kaiken kaikkiaan tarinasta muotoutuu pakoton ja luonteva. Frank ei ole sisarensa kanssa saanut syntyä onnellisten tähtien alla, vaan epäoikeudenmukaisuus on ollut heidän elämässään läsnä oikeastaan aina. Kuitenkaan pahuus ei saa kirjasta pääosaa vaan kertomukseen sisältyy lohdullinen ajatus, jonka mukaan ihminen voi löytää lopulta kotinsa, vaikka elämä olisikin kohdellut kaltoin. Kun kovien kokemusten jälkeen saa apua, voi sisäisesti eheytyä kuin uudeksi ihmiseksi.

Vaikka Koti käsittelee suuria teemoja, kuten sotaa, epäoikeudenmukaisuutta ja rakkautta, siitä jää jotenkin levollinen mieli. Olen tavattoman iloinen siitä, että luin tämän kirjan.

Tästä kirjasta ovat pitäneet myös Bleue, Jarkko ja Suketus. Marika puolestaan oli hieman pettynyt kirjaan.

Kodista saan taas yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen.

Kommentit

  1. Morrison on minulla vielä korkkaamatta. Tämän voisin minäkin napata Ihminen sodassa-haasteeseen. Korean sodan kaiut kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa voin kyllä lämpimästi suositella, jos Morrisoniin haluat tutustua.

      Poista
  2. Olipa kiinnostavaa lukea arviosi ja erityisen kiva kuulla, että tykkäsit – minulla Koti odottaa vielä lukupinossa vuoroaan. Minun kansani, minun rakkaani vei aikanaan ihan jalat alta ja särki sydämen, myös romaanista Rakkaus pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lainasin eilen Sinisimmät silmät kirjastosta, se odottaa pinossa vuoroaan. Toivottavasti pidät Kodista!

      Poista
  3. Hyvin luonnehdittu: "sanoo paljon ja jää mieleen" - sellaisia tuntuvat kaikki Morrisonin romaanit olevan! Minulla on tämä Koti jo kirjastosta lainassa, mutta koska luin Sinisimmät silmät ihan äskettäin, on pakko pitää pieni tauko näiden kahden välissä. Morrisonin teksti on niin väkevää, että sen jälkeen on pakko vetää henkeä vähän aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on Sinisimmät silmät odottamassa lukuvuoroaan, mutta ensin luen muuta. :)
      Morrison on kyllä upea kirjoittaja!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…