"Jos mää olissi jänes,
en ossais lukke.
Jestas!
Järki olis jääs!"
 |
Heli Laaksonen: Aapine (Otava 2013)
Kuvitus Elina Warsta
72 sivua |
Heli Laaksosen
Aapine osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin.
 |
| Elina Warstan kuvitus on värikästä ja selkeää. |
Aapine on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?" Kirja tarjoaa siis ilahduttavia löytöjä niin lapsille kuin aikuisillekin, joten ei tämän lukemiseen välttämättä lasta seuraksi tarvita.
Luin kirjaa omalle lapselleni ja totesin jälleen kerran, että murteen lukeminen varsinkin ääneen on vaikeaa. Minun lukemiseni punastuu pahasti, jos rinnalle asetetaan Laaksosen soljuva luenta, jota saa kuulla esimerkiksi
Yle Puheen Aamusta. Mutta onneksi lapseni ei osaa lukemistani vielä arvioida eikä kukaan muu ollut kuuntelemassa. Kirja varmasti toimiikin mainiosti myös Laaksosen itsensä lukemana äänikirjana.
Laaksoselle tuttuun tapaan tämäkin kirja on kunnianosoitus lounaismurteille. Kirja on ilakoiva, humoristinen ja mahdottoman viehättävä. Ilahduttavaa lukuelämystä ei suinkaan vähennä Elina Warstan kaunis kuvitus. Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi jokaiselle, jota murteet pikkuisenkaan kiinnostavat.
Mamma myhäil ko mansik.
Runohaaste 2014 avautuu minun osaltani tällä helposti lähestyttävällä teoksella.
Aapine on luettu myös seuraavissa blogeissa:
Annelin lukuvinkit,
Luettua elämää,
Kirjavinkit ja
Opuscolo.
Erityisesti kannattaa tutustua
Kirsin kirjanurkan aivan mainioon murteella kirjoitettuun tekstiin!
Kielitieteessä tuota d-kirjaimen muuttumista r-kirjaimeksi kutsutaan rotasismiksi. Myös Pohjanmaan murteissa sitä esiintyy, ja eräässä muinaiskielessä, mitä olen opiskellut. Se on oikeasti hauska ilmiö. Firenzen alueen italian kielessä taasen k-na äännettävä c muuttuu h-äänteeksi -- calda (kuuma) muuttuu haldaksi... :).
VastaaPoistaTäytyy varmaan tiirailla tätä Aapista kirjastosta tai kaupasta -- ihan nautinnon vuoksi!
Kiitos kiinnostavasta tiedosta, enpä muista aiemmin moisesta käsitteestä kuulleeni.
PoistaAjattelin, että tämän kirjan voisi hankkia ihan ikiomaksi, niin hyvä mieli tästä jäi. Ja kestää varmasti useammankin lukukerran. :)
Minä kyllä hihittelin itsekseni, kun luin tätä syksyllä. Ja minusta Elina Warstan kuvitus on varsin riemastuttava. Mutta on totta, että murrerunoja on haastavaa lukea ääneen, jos murrealue on vieras. Parhaalta nämä kuulostavatkin Laaksosen itsensä ääneen lukemina.
VastaaPoistaKyllä tämä tosiaan ilahduttava teos on! Murteiden lukemisessa haastetta tuo intonaatiokin, kun sanoja ei vieraassa murteessa osaa painottaa oikein. Heli Laaksosta itseään on kyllä ihana kuunnella.
Poista