Siirry pääsisältöön

Heli Laaksonen: Aapine

"Jos  mää olissi jänes,
en ossais lukke.
Jestas!
Järki olis jääs!"
Heli Laaksonen: Aapine (Otava 2013)
Kuvitus Elina Warsta
72 sivua
Heli Laaksosen Aapine osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Elina Warstan kuvitus on värikästä ja selkeää.
Aapine on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?" Kirja tarjoaa siis ilahduttavia löytöjä niin lapsille kuin aikuisillekin, joten ei tämän lukemiseen välttämättä lasta seuraksi tarvita.

Luin kirjaa omalle lapselleni ja totesin jälleen kerran, että murteen lukeminen varsinkin ääneen on vaikeaa. Minun lukemiseni punastuu pahasti, jos rinnalle asetetaan Laaksosen soljuva luenta, jota saa kuulla esimerkiksi Yle Puheen Aamusta. Mutta onneksi lapseni ei osaa lukemistani vielä arvioida eikä kukaan muu ollut kuuntelemassa. Kirja varmasti toimiikin mainiosti myös Laaksosen itsensä lukemana äänikirjana.

Laaksoselle tuttuun tapaan tämäkin kirja on kunnianosoitus lounaismurteille. Kirja on ilakoiva, humoristinen ja mahdottoman viehättävä. Ilahduttavaa lukuelämystä ei suinkaan vähennä Elina Warstan kaunis kuvitus. Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi jokaiselle, jota murteet pikkuisenkaan kiinnostavat.
Mamma myhäil ko mansik.
Runohaaste 2014 avautuu minun osaltani tällä helposti lähestyttävällä teoksella. Aapine on luettu myös seuraavissa blogeissa: Annelin lukuvinkitLuettua elämää, Kirjavinkit ja Opuscolo.
Erityisesti kannattaa tutustua Kirsin kirjanurkan aivan mainioon murteella kirjoitettuun tekstiin!

Kommentit

  1. Kielitieteessä tuota d-kirjaimen muuttumista r-kirjaimeksi kutsutaan rotasismiksi. Myös Pohjanmaan murteissa sitä esiintyy, ja eräässä muinaiskielessä, mitä olen opiskellut. Se on oikeasti hauska ilmiö. Firenzen alueen italian kielessä taasen k-na äännettävä c muuttuu h-äänteeksi -- calda (kuuma) muuttuu haldaksi... :).
    Täytyy varmaan tiirailla tätä Aapista kirjastosta tai kaupasta -- ihan nautinnon vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiinnostavasta tiedosta, enpä muista aiemmin moisesta käsitteestä kuulleeni.
      Ajattelin, että tämän kirjan voisi hankkia ihan ikiomaksi, niin hyvä mieli tästä jäi. Ja kestää varmasti useammankin lukukerran. :)

      Poista
  2. Minä kyllä hihittelin itsekseni, kun luin tätä syksyllä. Ja minusta Elina Warstan kuvitus on varsin riemastuttava. Mutta on totta, että murrerunoja on haastavaa lukea ääneen, jos murrealue on vieras. Parhaalta nämä kuulostavatkin Laaksosen itsensä ääneen lukemina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tosiaan ilahduttava teos on! Murteiden lukemisessa haastetta tuo intonaatiokin, kun sanoja ei vieraassa murteessa osaa painottaa oikein. Heli Laaksosta itseään on kyllä ihana kuunnella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…