Siirry pääsisältöön

André Bernard: Saanko esitellä, Madame Bovary

"Kun kirjoitan, minulla ei ole aavistustakaan, minne joudun. Ihmiset menevät naimisiin, enkä huomaa, että he edes ovat kihloissa. Ihmiset kuolevat näissä romaaneissa, ja minä olen hämmästynyt. - Pat Conroy"
André Bernard: Saanko esitellä, Madame Bovary (Tammi 2006)
Ranskankielinen alkuteos Madame Bovary, C'est moi julkaistu 2004
Suomentanut Ruth Routa
152 sivua
André Bernardin kirjan Saanko esitellä, Madame Bovary alaotsikko on Miten kirjallisuuden tunnetut hahmot ovat syntyneet. Se tiivistääkin napakasti, mistä tässä tietokirjassa on kysymys: kirja koostuu anekdooteista, joissa kerrotaan kirjallisuuden henkilöhahmojen synnystä.

Lienee luonnollista, että kiinnostavimpia pikku tarinoita ovat ne, jotka kertovat sellaisista kirjallisuuden hahmoista, jotka itselle ovat tuttuja. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, että Gustave Flaubertin luomalla hahmolla, huikentelevaisella Rouva Bovarylla väitetään olleen oikea esikuva, normandialaisen maanviljelijän tytär. Toisaalta Flaubertin väitetään myös sanoneen, että "Madame Bovaryssa ei mikään ole totta". Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, että välttämättä tarinoiden takaa ei löydy viimeistä totuutta, mutta yhtä kaikki mielenkiintoisia tarinat ovat. Eikä kirjailija suinkaan ole hatusta tarinoita tempaissut, vaan kirjan lopusta löytyy laajahko lähdeluettelo.

Tämä pieni kirja on sellainen, että sen soisi löytyvän omasta kirjahyllystä, jotta sen pariin voisi palata aina uudelleen. Esimerkiksi Maija Poppasta lukiessa voisi Bernardin kirjasta lukea, miten legendaarisen lastenhoitajan hahmo on syntynyt. Tai Vanhuksen ja meren parista voisi piipahtaa tutustumaan Santiagon syntymään.

Anekdoottien joukossa on myös pieniä sitaatteja tunnetuilta kirjailijoilta. Ne elävöittävät tietokirjaa mukavasti.
Henkilö on todistettavasti romaanin tärkein osatekijä. -- Mikään ei voi yltää samalle tasolle eurooppalaisen romaanin ihmisluonnon kuvauksen rikkauden, monipuolisuuden ja psykologisen näkemyksen kanssa. - David Lodge

Kommentit

  1. Olethan lukenut myös Madame Bovaryn...ellet suosittelen. Lue samaan syssyyn myös Lady Chatterleyn rakastaja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Emma Bovary on tuttu, mutta Lady Chatterleyn rakastajaa en ole lukenut. Kiitos vinkistä, lisäänpä lukulistalleni!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…