"Maria oppii nopeasti myös lukemaan ja kiinnostuu uusista sanoista. Hän maistelee niitä toistellen mielessään: oppiaine, maapallo, taivaankaari, avaruus... Uudet sanat avaavat hänelle uusia maailmoita. Maria kasvaa sanojen myötä."
Leena Laulajaisen nuortenromaanin päähenkilönä on todellinen kirjailija, 1880-1943 elänyt Maria Jotuni. Vaikka kirjailija on käyttänyt romaanin pohjana faktoja Jotunista, on hän myös käyttänyt taiteellista vapauttaan kuvatessaan päähenkilönsä nuoruusvuosia. Lopputuloksena on miellyttävä romaani, jossa luodaan aidontuntuista ajankuvaa ja jossa yksi kotimaamme merkittävimmistä naiskirjailijoista herää eloon.
Maria Kustaava Haggrén asuu Kuopiossa. Lähipiiriin kuuluvat oman perheen lisäksi myös isovanhemmat, joiden salaisuus askarruttaa Marian mieltä ja saa mielikuvituksen lentoon. Reetta-äiti on "lämmin venhäpulla", Petter-isä taas "harmaanvihreä seinä täynnä naulanreikiä. Sisaruksista "Allu on vikkelä kalalokki, Alma apilankukka, Anni keltainen nauris, Pekka pehmeä lankakerä".
Kieli, sanat ja kirjallisuus ovat Marialle tärkeitä pienestä pitäen. Lähistöllä lankakauppaansa pitää Minna Canth, joka omalla esimerkillään osoittaa, että myös nainen voi elättää perheensä ja toimia kirjailijana aikana, jolloin ylioppilaskirjoituksiin osallistuakseen nuorten naisten on saatava vapautus sukupuolestaan. Minna Canthin tapaan myös Maria haluaa nostaa esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Eikä kirjailijuuden alku olekaan helppo, kun äidinkielenopettaja epäilee Marian jäljentäneen aineensa eikä usko, että hyvä teksti voi olla tytön omasta kynästä lähtöisin.
Leena Laulajainen luo teokseensa kuvaa ajasta, jolloin tapahtuu paljon teknistä kehitystä. Marian perhe lähtee joukolla katsomaan uuden ajan ihmettä, junaa, ja Maria kutsutaan Lempiselle katsomaan fonografia. Samaan aikaan nainen on kuitenkin heikompi sukupuoli, ja Maria ihmetteleekin mielessään, että tarkoittaako naiseus vammaisuutta. Sukupuolestaan huolimatta Maria kirjoittaa ylioppilaaksi ja päätyy Helsinkiin opiskelemaan. Samalla hän myös kirjoittaa, ja loppu onkin kotimaisen kirjallisuuden historiaa.
Vaikka Maria ja taikalyhty on nuortenromaani, soveltuu se hyvin aikuisenkin luettavaksi. Teos on leppoisa kuvaus paitsi Maria Jotunista, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteen suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjakaapin avaimessa ja Sinisen linnan kirjastossa.
 |
| Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty (Tammi 2011) 230 sivua |
Maria Kustaava Haggrén asuu Kuopiossa. Lähipiiriin kuuluvat oman perheen lisäksi myös isovanhemmat, joiden salaisuus askarruttaa Marian mieltä ja saa mielikuvituksen lentoon. Reetta-äiti on "lämmin venhäpulla", Petter-isä taas "harmaanvihreä seinä täynnä naulanreikiä. Sisaruksista "Allu on vikkelä kalalokki, Alma apilankukka, Anni keltainen nauris, Pekka pehmeä lankakerä".
Kieli, sanat ja kirjallisuus ovat Marialle tärkeitä pienestä pitäen. Lähistöllä lankakauppaansa pitää Minna Canth, joka omalla esimerkillään osoittaa, että myös nainen voi elättää perheensä ja toimia kirjailijana aikana, jolloin ylioppilaskirjoituksiin osallistuakseen nuorten naisten on saatava vapautus sukupuolestaan. Minna Canthin tapaan myös Maria haluaa nostaa esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Eikä kirjailijuuden alku olekaan helppo, kun äidinkielenopettaja epäilee Marian jäljentäneen aineensa eikä usko, että hyvä teksti voi olla tytön omasta kynästä lähtöisin.
Leena Laulajainen luo teokseensa kuvaa ajasta, jolloin tapahtuu paljon teknistä kehitystä. Marian perhe lähtee joukolla katsomaan uuden ajan ihmettä, junaa, ja Maria kutsutaan Lempiselle katsomaan fonografia. Samaan aikaan nainen on kuitenkin heikompi sukupuoli, ja Maria ihmetteleekin mielessään, että tarkoittaako naiseus vammaisuutta. Sukupuolestaan huolimatta Maria kirjoittaa ylioppilaaksi ja päätyy Helsinkiin opiskelemaan. Samalla hän myös kirjoittaa, ja loppu onkin kotimaisen kirjallisuuden historiaa.
Vaikka Maria ja taikalyhty on nuortenromaani, soveltuu se hyvin aikuisenkin luettavaksi. Teos on leppoisa kuvaus paitsi Maria Jotunista, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteen suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjakaapin avaimessa ja Sinisen linnan kirjastossa.
Ihana tarina ja kirjan kansikuva on kaunis :)
VastaaPoistaTotta, kansikuva on viehättävä ja sopii hyvin tähän kirjaan. :)
PoistaApua, miten ihana kansi ♥
VastaaPoistaNiin on! :)
Poista