Siirry pääsisältöön

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

"Minä olen maailman vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko. Minun ansiostani keittotaidon väheksytty taitolaji on noussut arvostetuimpien taiteenlajien joukkoon. Kaikki Pariisista Rioon, Moskovasta Brazzavilleen, Saigonista Melbourneen ja Acapulcoon tuntevat minun nimeni."
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011)
Ranskankielinen alkuteos Une gourmandise julkaistu vuonna 2000
Suomentanut Lotta Toivanen
181 sivua
Ihastuin kovasti Muriel Barberyn romaaniin Siilin eleganssi, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2010. Tuolloin luonnehdin kirjaa muistiinpanoissani sanoilla säkenöivän älyllinen. Yleisesti ottaen kirja herätti myös blogeissa paljon myönteistä huomiota: Esimerkiksi Katri ihastui romaaniin monen muunkin lukijan tavoin. Ehkä Siilin eleganssin suosio vaikutti siihen, että 2011 julkaistiin Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema, joka on julkaistu ranskaksi jo vuonna 2000.

Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthensin kuolinvuoteelle. Hän muistelee elämäänsä ja miettii, mikä on hänelle se kaikkein tärkein maku, joka hänen sydäntään kaihertaa ja jota hän ei saa mieleensä:
Minä kuolen enkä kykene muistamaan yhtä tiettyä makua, joka kaihertaa sydäntäni. Tiedän, että tuo maku on elämäni tärkein ja lopullinen totuus ja sillä on hallussaan avain sydämeeni, jonka olen sittemmin vaientanut.
Joka toinen luku koostuu ravintolakriitikon makumatkoista ja joka toisessa luvussa ääneen pääsee joku, joka Arthensin tuntee. Sanansa sanovat esimerkiksi taloudenhoitaja, lääkäri ja kuolevan miehen lapsi, joka kaipasi isänsä rakkautta mutta jäi ilman. Huomaan siis jälleen tarttuneeni kirjaan, jossa näkökulmat ja kertojat vaihtelevat. En ole tällaisen rakenteen suuri ystävä, mutta yllättäen pidin ratkaisua tässä kirjassa kuitenkin toimivana. Iso osa ravintolakriitikon ristiriitaisesta persoonasta olisi jäänyt pimentoon, jos tarina olisi kerrottu vain kuolinvuoteellaan makaavan miehen näkökulmasta.

Vaikka Kulinaristin kuolema ei jää sydämeeni samalla tavalla kuin Siilin eleganssi, on kirjassa silti sitä jotain. Kirjailija kuvaa todella yksityiskohtaisesti ja ihailtavasti makuja ja ruokia. Kuvaus on niin analyyttista ja tarkkaa, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Samalla kärsii lukijana siitä, että oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja upeista makuelämyksistä voi vain haaveilla. Barbery myös rakentaa hienosti kuvan kuolevasta miehestä, joka on omalaatuinen, mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen hahmo. Ja kyllä kirjaan sopivasti imuakin rakentui: en voinut jättää kirjaa kesken, koska halusin tietää, löytääkö Arthens kaipaamansa maun vai ehtiikö kuolo korjata hänet ensin.

Kirjassa puhutaan paljon ruuasta ja makuelämyksistä. Koko romaani itsessään on kuin suuri makumatka, mutta pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei siis aivan pienistä asioista.

Tätä romaania on blogeissa luettu todella paljon, ja tähän nostan vain muutamia: Katri koki makumatkan etäiseksi mutta oli silti tyytyväinen, että tuli kirjan lukeneeksi. Katja on määritellyt kirjan charmikkaaksi, Saran mielestä kirja on yksinkertaisesti hieno, samaa adjektiivia käyttää myös Joana. Leena koukuttui mutta Tiina koki kirjan jääneen pintaraapaisuksi.

Tällä kirjalla aloitan vihdoin Vive la France! -haasteen.

Kommentit

  1. Minä innokkaana kotikokkina ihastuin tähän, vaikka tämä on niin erilainen kuin Siilin eleganssi, mutta sama oivallus, sama vahva tyyli, läpäisee molemmat kirjat.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kirjoissa tosiaan jotain samaa vetoa on. Kulinaristin kuolema on kuulemma palkittu ilmestymisvuonnaan Ranskan parhaana kulinaristisena kirjana. Enpä ihmettele lainkaan, niin hienosti kirjassa ruokia kuvataan.

    VastaaPoista
  3. Luin vastikään Siilin eleganssin ja pidin kovasti. Ajattelin jo silloin, että luen tämänkin, ja eiköhän se tule jossain vaiheessa vuoroon. Jotenkin viehättävä tyyli Barberylla.

    Sinulle on kirjahyllyhaaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät tästä Barberyn esikoisesta. :)
      Kiitos kivasta haasteesta, otan sen vastaan mielelläni!

      Poista
  4. Minäkin koetin lukea tätä Ranska-haasteeseen, mutta kesken jäi - tässä puhuttiin aivan liikaa ruuasta minun makuuni (no niinpä...). :) Ehkä Siilin eleganssi voisi olla enemmänkin minun kirjani, sitäkin on niin paljon kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssia kannattaa kyllä kokeilla, toivottavasti se ei jää kesken. :)

      Poista
  5. Tämä oli kyllä mieleenpainuva lukukokemus, pidin kirjasta kovasti. Siilin eleganssi odottaa vielä lukuvuoroaan, olen vähän ikään kuin unohtanut koko kirjan. Arviosi oli hyvä muistutus, pitääkin katsella sillä silmällä kirjaston hyllyjä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssi oli kyllä upea, kannattaa napata se kirjastosta mukaan, jos eteen sattuu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä