Granta 2: Outo

"Kaikkein mielenkiintoisinta on ehkäpä se, kun outoa kokemusmaailmaa kuvaava teksti saa lukijan näkemään jonkin tutun, itsestään selvänä pitämänsä asian uudessa valossa. Kysymys ei silloin ole, mikä on outoa, vaan se, mitä oikeastaan pidämme normaalina, tavallisena tai luonnollisena, ja miksi." (Aleksi Pöyry Granta 2:n pääkirjoituksessa.)

Granta 2: Outo (Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
314 sivua

Suomen kaikkien aikojen toisen Grantan teemana on outous. Ensimmäisen Grantan teemana oli ruoka, mutta mielestäni teema toimii tällä kertaa ensimmäistä paremmin. Teoksen tekstit muodostavat hyvän kokonaisuuden, ja joukosta löytyy varsinaisia helmiäkin. Kirjassa on novellien lisäksi Hary Salmenniemen runoja, Ville Rannan sarjakuva, Sofi Oksasen puhe ja ote Daniel Galeran romaanista.

Grantan tekstien outous on monenlaista, ja juuri siksi kokonaisuus on mielestäni niin antoisa. Esimerkiksi Katja Ketun upeakielisessä Punikkitatti-novellissa tapahtuu yliluonnollisia asioita, kun taas Sofi Oksasen puheessa Outoa puhetta käsitellään retoriikkaa maassa, jossa asioita ei saa sanoa suoraan.

Yksi kokoelman hyytävimmistä teksteistä on mielestäni Joshua Ferrisin novelli Pelotat enemmän. Yhdysvalloissa, Bainbridgen saaren idyllisessä ympäristössä on jotain pelottavaa. Tess asuu sisämaassa saaren ikivanhojen metsien keskellä. Hän kaipaa tytärtään Lucindaa turvakseen, kun kissa on kadonnut ja seinän takaa kuuluu outoa rapinaa. Oravatkin ovat kadonneet, ja Tess vaistoaa jotain omituista. Pelko herää.

Teoksen on kuvittanut Markus Pyörälä.

Hän kuuli pehmeitä askelia. Hänen pelkonsa paisui kuin sairas sydän. Huone muuttui todella, todella pieneksi. Vaikka hän olisi kyennyt liikkumaan, ei ollut paikkaa minne mennä.

Amerikkalainen Ferris kuvaa tapahtumia niin loistavasti, että illan viimeiseksi lukemiseksi novellia ei todellakaan voi suositella. Novelli on julkaistu alun perin englanninkielisessä Grantassa vuonna 2008. Suomenkieliseen Grantaan sen on suomentanut Tero Valkonen.

Zadie Smithin novellissa Martha, Martha outous on hyvin hienovaraista. Martha Penk on tavallinen nuori nainen, joka etsii itselleen asuntoa. Avuksi löytyy Pam, joka on kiinteistönvälittäjän työssään oppinut lukemaan ihmisiä mutta joka huomaa olevansa Marthan suhteen kovin epävarma. Marthan erillisyydentunteelle löytyy selitys tarjolla olevan vuokra-asunnon kylpyhuoneessa.
Marianna Kurtto on suomentanut Smithin novellin, joka on julkaistu alun perin vuonna 2003.

Sekä Virpi Hämeen-Anttilan että Jerker Virdborgin novelleissa miljöö on realistinen mutta tapahtumat muuttuvat omituisiksi. Virdborgin Tapahtuu Karlaplanin metroasemalla sijoittuu nimensä mukaisesti metroasemalle, mihin minäkertoja saapuu. Hän puhuu isänsä kanssa puhelimessa samaan aikaan, kun hän tajuaa jotain olevan tekeillä. Puhelu isän kanssa jatkuu lähes koko ajan, kun järjestyksessä oleva maailma muuttuu kummalliseksi eivätkä totutut roolit päde. Maija Kauhasen suomentama novelli jättää jälkeensä hämmentyneen olon: mitä oikein tapahtui ja tapahtuu?

Jotakin heissä oli. Jotakin heidän kehonkielessään.

Hämeen-Anttilan novelli Suomalainen metsä sijoittuu myös nimensä mukaisesti suomalaiseen metsään, jonne päähenkilö vie ulkomaiset vieraansa. Nöyryytys ja häpeä vuorottelevat miehen mielessä: lähes kolmenkymmenen vuoden työ valuu hukkaan, kun työ siirtyy ulkomaille. Vieraat haluavat tutustua metsään, ja siellä novellin tapahtumat saavat hurjan käänteen. Suomalainen metsä kuvastaa hienosti maailman muuttumista: vaikka se pysyy samanlaisena vuosikymmenestä toiseen, monet muut asiat muuttuvat eikä maailmamme ole enää entisellään.

Tuntuu, että yksi itseoikeutettu kirjailija tällaisessa kokoelmassa on tietenkin Johanna Sinisalo. Hänen novellinsa Äänettömät äänet on jo nimeltään paradoksaalinen ja muodostuu kuudesta kirjeestä, jotka Jan on kirjoittanut ystävälleen Margareettalle. Novelli ei sisällä Margareettan vastauksia, mutta lukija voi päätellä Janin kirjeiden avulla jotain niiden sisällöstä.

Sinisalolle tuttuun tapaan novelli on kirjoitettu hyvin. Siinä kuvaillut Äänettömät Äänet -esitykset muotoutuvat mystisiksi tapahtumiksi, joihin Jan uppoutuu täysin. Novellissa voi ajatella olevan kysymys ainakin taiteesta, erilaisista tulkinnoista ja suvaitsevaisuudesta.

Tai en tiedä oikeastaan olenko järkyttynyt vai onko kokemuksessani myös ripaus intoa ja ihmettelyä: mihin kaikkeen Äänettömiä Ääniä voikaan soveltaa, mihin kaikkeen tuo taidemuoto venyy ja ulottuu, kun sen harjoittajat ylittävät kaikki sovinnaisuuden rajat!