Siirry pääsisältöön

Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty

"Maria oppii nopeasti myös lukemaan ja kiinnostuu uusista sanoista. Hän maistelee niitä toistellen mielessään: oppiaine, maapallo, taivaankaari, avaruus... Uudet sanat avaavat hänelle uusia maailmoita. Maria kasvaa sanojen myötä."
Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty (Tammi 2011)
230 sivua
Leena Laulajaisen nuortenromaanin päähenkilönä on todellinen kirjailija, 1880-1943 elänyt Maria Jotuni. Vaikka kirjailija on käyttänyt romaanin pohjana faktoja Jotunista, on hän myös käyttänyt taiteellista vapauttaan kuvatessaan päähenkilönsä nuoruusvuosia. Lopputuloksena on miellyttävä romaani, jossa luodaan aidontuntuista ajankuvaa ja jossa yksi kotimaamme merkittävimmistä naiskirjailijoista herää eloon.

Maria Kustaava Haggrén asuu Kuopiossa. Lähipiiriin kuuluvat oman perheen lisäksi myös isovanhemmat, joiden salaisuus askarruttaa Marian mieltä ja saa mielikuvituksen lentoon. Reetta-äiti on "lämmin venhäpulla", Petter-isä taas "harmaanvihreä seinä täynnä naulanreikiä. Sisaruksista "Allu on vikkelä kalalokki, Alma apilankukka, Anni keltainen nauris, Pekka pehmeä lankakerä".

Kieli, sanat ja kirjallisuus ovat Marialle tärkeitä pienestä pitäen. Lähistöllä lankakauppaansa pitää Minna Canth, joka omalla esimerkillään osoittaa, että myös nainen voi elättää perheensä ja toimia kirjailijana aikana, jolloin ylioppilaskirjoituksiin osallistuakseen nuorten naisten on saatava vapautus sukupuolestaan. Minna Canthin tapaan myös Maria haluaa nostaa esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Eikä kirjailijuuden alku olekaan helppo, kun äidinkielenopettaja epäilee Marian jäljentäneen aineensa eikä usko, että hyvä teksti voi olla tytön omasta kynästä lähtöisin.

Leena Laulajainen luo teokseensa kuvaa ajasta, jolloin tapahtuu paljon teknistä kehitystä. Marian perhe lähtee joukolla katsomaan uuden ajan ihmettä, junaa, ja Maria kutsutaan Lempiselle katsomaan fonografia. Samaan aikaan nainen on kuitenkin heikompi sukupuoli, ja Maria ihmetteleekin mielessään, että tarkoittaako naiseus vammaisuutta. Sukupuolestaan huolimatta Maria kirjoittaa ylioppilaaksi ja päätyy Helsinkiin opiskelemaan. Samalla hän myös kirjoittaa, ja loppu onkin kotimaisen kirjallisuuden historiaa.

Vaikka Maria ja taikalyhty on nuortenromaani, soveltuu se hyvin aikuisenkin luettavaksi. Teos on leppoisa kuvaus paitsi Maria Jotunista, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteen suomalaisesta yhteiskunnasta.

Kirjasta on kirjoitettu myös Kirjakaapin avaimessa ja Sinisen linnan kirjastossa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok