"Tulin helmikuussa humalassa yöllä kotiin. Riidan päätteeksi sitten löin vaimoa. Se oli eka kerta kun löin."
Jari Hautamäen teos Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta tarttuu tärkeään aiheeseen: perheväkivaltaan. Psykoterapeutti Jari Hautamäki on Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtaja ja hän on työskennellyt parikymmentä vuotta väkivaltaan syyllistyneiden miesten ja heidän perheidensä kanssa. Työstä kertynyt kokemustieto on nyt muotoutunut kirjaksi, jossa käsitellään väkivaltaa monin tavoin.
Hautamäki kertoo siitä, miten hän vuonna 1995 aloitti työnsä Lyömättömällä Linjalla, joka otti ensimmäisiä askeleitaan väkivallantekijöiden auttamisessa. Päivystäjä otti käytöksestään ahdistuneiden miesten puheluita vastaan ympäri vuorokauden. Vakituista toimipaikkaa ei ollut, joten keskustelutapaamisia sovittiin esimerkiksi kahviloihin. Vähitellen tieto avusta levisi. Puheluita tuli ja miehiä saapui ryhmiin keskustelemaan kokemuksistaan.
Teoksessa tarjotaan paitsi apua hakeneiden kokemuksia ja ajatuksia, myös teoreettisempaa tietoa esimerkiksi väkivallan eri muodoista ja siitä, miten väkivallantekijä voi päästä muutoksen tielle. Näkökulma on kovin miehinen: tarinansa kertovista väkivaltaisesti käyttäytyneistä vain yksi on nainen.
Jari Hautamäki kirjoittaa jutustelevalla, mukavalla tyylillä, joka kantaa läpi teoksen. Yläpuolella ei häily syyttävä sormi vaan pikemminkin vierellä on ymmärtävä läheinen, joka on valmis auttamaan. Kirjasta voi varmasti olla paljon hyötyä niin väkivaltaiselle ihmiselle kuin hänen läheisilleenkin.
Kirja tarjoaa lohdullisia kertomuksia väkivallan loppumisesta, kun asiasta on uskallettu puhua ja kun apua on haettu ja otettu vastaan. Valitettavasti kaikki eivät ole valmiita tarkastelemaan toimintaansa, eivätkä he välttämättä hyödy Lyömättömän Linjan tarjoamasta palvelusta. On kuitenkin hienoa, että meillä Suomessa on tarjolla apua ja ratkaisukeinoja ongelmaan, joka koskettaa niin monia.
 |
| Jari Hautamäki: Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta (Gummerus 2013) 231 sivua |
Hautamäki kertoo siitä, miten hän vuonna 1995 aloitti työnsä Lyömättömällä Linjalla, joka otti ensimmäisiä askeleitaan väkivallantekijöiden auttamisessa. Päivystäjä otti käytöksestään ahdistuneiden miesten puheluita vastaan ympäri vuorokauden. Vakituista toimipaikkaa ei ollut, joten keskustelutapaamisia sovittiin esimerkiksi kahviloihin. Vähitellen tieto avusta levisi. Puheluita tuli ja miehiä saapui ryhmiin keskustelemaan kokemuksistaan.
Teoksessa tarjotaan paitsi apua hakeneiden kokemuksia ja ajatuksia, myös teoreettisempaa tietoa esimerkiksi väkivallan eri muodoista ja siitä, miten väkivallantekijä voi päästä muutoksen tielle. Näkökulma on kovin miehinen: tarinansa kertovista väkivaltaisesti käyttäytyneistä vain yksi on nainen.
Jari Hautamäki kirjoittaa jutustelevalla, mukavalla tyylillä, joka kantaa läpi teoksen. Yläpuolella ei häily syyttävä sormi vaan pikemminkin vierellä on ymmärtävä läheinen, joka on valmis auttamaan. Kirjasta voi varmasti olla paljon hyötyä niin väkivaltaiselle ihmiselle kuin hänen läheisilleenkin.
Kirja tarjoaa lohdullisia kertomuksia väkivallan loppumisesta, kun asiasta on uskallettu puhua ja kun apua on haettu ja otettu vastaan. Valitettavasti kaikki eivät ole valmiita tarkastelemaan toimintaansa, eivätkä he välttämättä hyödy Lyömättömän Linjan tarjoamasta palvelusta. On kuitenkin hienoa, että meillä Suomessa on tarjolla apua ja ratkaisukeinoja ongelmaan, joka koskettaa niin monia.
Olen kiitollinen, että olen onnistunut saamaan apua. Voin nauttia elämästä ja tulevista vuosista. -- Parasta on huomata se, että vaimo hymyilee ja nauraa päivittäin. On äärettömän hienoa nähdä, että toinen on löytänyt ilon ja nautinnon takaisin elämään. Samoin itse. Eletään taas elämää ja nautitaan siitä. Arkikin on juhlaa.
Arka aihe. Kirja on varmasti tervetullut tietokirja monelle sektorille. Milloin naisista kirjoitetaan vastaava kirja. Tutkimusten mukaan äiti on perheessä se, joka lyö lapsia enemmän kuin isä.
VastaaPoistaTuota en tiennytkään! Luulisi, että on vain ajan kysymys, milloin naisten harjoittama väkivalta nousee kirjaksi saakka.
Poista