Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

"Kun raha on tiukassa, on pakko uudistaa, muodistaa ja tuunata. Villivihanneksista ja kirppiksistä on tullut trendijuttuja. Lähiruoka kiinnostaa sekä säästämisen että ekologisten seikkojen takia."
Laura Honkasalo: Nuukaillen eli
kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
(Kirjapaja 2014)
200 sivua
Nuukaillen on opas säästämiseen, pihistelemiseen ja kuluttamisen vähentämiseen. Laura Honkasalo toteaa teoksen alkusanoissa kirjan syntyneen elämäntilanteen muuttumisesta:
Kesällä 2011 olin yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa. Olin paniikissa: miten oikein elättäisin lapset vapaana kirjailijana? Vaikka elintaso ei aviovaimonakaan ollut huikea, se oli kuitenkin kohtalainen.
Samalla kulutushysteria uuvutti kirjailijaa. Yleisesti ottaenkin yletöntä kuluttamista pitäisi pyrkiä suitsimaan, sillä jo kauan on tiedetty, että maapallo ei kestä nykyistä kuormitusta. Jokainen voi tehdä asiassa osansa, ja Honkasalon kirjasta saa poimittua omaan arkeen sopivia vinkkejä, joilla säästää rahaa ja vähentää kulutusta.

Vaikka ruoka on Suomessa kallista, menee sitä arvioiden mukaan roskikseen 20-80 kiloa kuluttajaa kohden vuodessa. Niin taloudellisesti kuin ekologisesti ajateltuna määrä on valtava. Laura Honkasalo vinkkaa, että ruokahävikkiä voi vähentää suunnittelemalla omat ostokset ja hyödyntämällä tähteitä tekemällä kirjan ohjeiden mukaan vaikkapa pannukakun.

Muutenkin kirjasta löytyy mukavia ja hyödyllisiä vinkkejä. Esimerkiksi keittiötarpeista syntyy kotikylpylän sampoo ja pesurievut saa siisteiksi suolavedessä keittämällä. On kuitenkin hyvä, että Honkasalo muistuttaa lukijaa myös siitä, että nuukailu voi mennä yli: itaruus voi olla jopa terveydelle vaarallista.
Supernuukailu saattaa eristää. Saituri ei halua tavata ystäviä, koska siihen menisi rahaa, mutta hän ei myöskään kutsu ystäviä kotiinsa, koska heille pitäisi tarjota jotain.
Pointti kai onkin siinä, että pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Elämme mainostulvan keskellä ja saatamme helposti ajatella, että maallinen mammona tuo onnen. Usein tulee mietittyä, mitä kaikkea kivaa tekisi, jos rahaa olisi enemmän. Tekisikö raha kuitenkaan nykyistä onnellisemmaksi? Tuskin. Ennemminkin paluu perusasioiden äärelle ja elämän rauhoittaminen tuovat onnea. Tämä on kirjan viehättävä pohja-ajatus, jota Honkasalon tarjoamat vinkit täydentävät.

Kirjassa ei tarjota tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä vaan ennemminkin kierrätetään vanhoja, hyviksi havaittuja keinoja säästää rahaa. Vivahteita kirjaan tuovat viehättävät kodinhoito-ohjeet menneiltä vuosikymmeniltä. Samalla ne muistuttavat siitä, että monet vanhat konstit ovat edelleen toimivia, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Pidän Laura Honkasalon tavasta kirjoittaa. Hän on kirjassaan mukavalla tavalla läsnä ja pohdiskeleva ote ei tunnu paasaukselta. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa elämän hidastaminen ja säästäminen.

Laura Honkasaloa on haastateltu Vantaan Sanomien jutussa. Myös Sentinvenyttäjä, Kitsastelija ja Aitolife Katja kirjoittavat blogeissaan kirjasta.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovin. Ja ihan samaa mieltä nuukailusta kuin Honkasalokin tuntuu olevan: pihistely ei saa mennä ihmissuhteiden edelle. Vaikuttaa maltin kirjalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin juuri tuosta maltillisesta otteesta. Tällaisen aiheen kanssa voisi helposti mennä yli.

      Poista
  2. Tähän kirjaan pitääkin tutustua. Varsinkin, kun kerrot Honkasalon kirjoittavan mukavan rennolla otteella. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tosi kivalta kirjalta. Säästämisestä saa kivan harrastuksen josta tulee samalla helpotusta näihin taloudellisesti vaikeisiin aikoihin. Kitsastelu ei kuitenkaan ole hyvä asia. Osut mielestäni oikeaan kun toteat että kultainen keskitie lienee paras !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: säästäminen voi oikeasti olla kivaa, kunhan siihen ei suhtaudu liian ryppyotsaisesti. :) Mielestäni on hyvä, että Honkasalo tuo esille myös sen, että liika säästäminen ei ole hyväksi.

      Poista
  4. Tällaiset kirjat ovat tosiaan tervetulleita - aiheesta tarvitaankin juuri leppoisia ja mukavalukuisia kirjoja, ettei maailmantuska liiaksi kaadu niskaan, mutta saa silti taas ajattelemisen aihetta. On hienoa, että yhä useammat tuntuvat olevan kiinnostuneita kantamaan kortensa kekoon maailman pelastamiseksi - ja pelastuuhan siinä samalla vähän sitä kukkaroakin :) Mutta tosiaan, kultainen keskitie lienee tässäkin se paras: kaikelle ei kerta kaikkiaan mitään mahda, ja ihmispolo painuu kyllä kasaan liian suuren taakan alla. Hyvää tuulta pelastuspuuhiin siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: liian päällekäyvät kirjat jäävät helposti kesken. Tässä on hyvää juuri se, että ei odoteta eikä edellytetä lukijaltakaan ihmeitä.

      Poista
  5. Honkasalo on keksinyt pyörän uudelleen. Aivan kuin uutena ilmestyksenä hän mainostaa kirpputorien autuutta. Myös vinkit ovat lajia: puuron jämät voi käyttää sämpylätaikinaan. Mitään omintakeista tai uutta en kirjasta löytänyt. Kirjailija toistaa moneen kertaan samoja asioita.

    Minulle kirjan parasta antia olivat lainaukset vanhoista ja hyvin vanhoista niksikirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että Honkasalo hyödyntää kirjassaan vanhoja, tuttuja ideoita. Mutta nuukailla miettivälle vasta-alkajalle kirja sopii mielestäni hyvin, sillä siihen on koottu sopivia vinkkejä, jotta säästämisessä pääsee alkuun.
      Nostalgiset sitaatit ovat kirjassa tosiaan mainioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok