Siirry pääsisältöön

Kimmo Taskinen: Herra ja moukka

"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä." 
(Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli.)
Kimmo Taskinen: Herra ja moukka
(Arktinen Banaani 2001)
48 sivua
Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello, Aapelin Issakaisen hyvä mieli, Joel Lehtosen Herra ja moukka sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia.
Tulukintavaekeoksia-tarinan
kuvitus on värikästä.

Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin: ihmiset kuvataan kaikkine vikoineen ja virheineen. Värikäs kuvitus mustalla sivupohjalla tekee lukemisesta visuaalisesti miellyttävää.

Tarinat muodostavat ehyen kokonaisuuden. Kaksi kertomusta nousee kuitenkin minun mielessäni erityisesti esille. Ensinnäkin nimitarina Herra ja moukka kuvaa Joel Lehtosen tuttua hahmoa, Juutas Käkriäistä, joka on saamattomuuden mestari. Tekemättömyytensä Käkriäinen oikeuttaa herravihalla ja Aapeli Muttisen kiltteydellä: mitäs sitä rehkimään, kun ei mitään vaadita. Kimmo Taskinen on tuonut mainiolla tavalla kuviksi Putkinotkon tapahtumat.

Kuvitukseltaan ja kieleltään värikkäin on Tulukintavaekeoksia, joka on kirjoitettu savon murteella. Tarina kertoo siitä, miten Savoon tulevat turistit saattavat kohdata vaikeuksia ymmärtää tapaamiaan ihmisiä, mutta kielimuurin takaa löytyy kuitenkin auttamishaluinen paikallisväestön edustaja.
Se nyt on jonnii verran niinkunj vuntieruun varassa, että männäkö tätä vanahoo tietä Kontteikkomäen kaatta, jokon kyllä tiekseen hyvvee mutta viäree, vae männäkkö uutta tietä Porsassalamen kaatta, jokon puolestaan huonoo mutta suoroo.
Mielenkiintoisia kuvia ihmisluonnosta muodostuu toki myös tarinoissa Tuomiokello ja Issakaisen hyvä mieli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat