Siirry pääsisältöön

Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala

"Olin tyttö maassa, jossa pojan syntymää juhlistetaan ammuskelemalla kivääreillä ilmaan, kun taas tytöt kätketään verhon taakse eikä heillä ole elämässään muuta roolia kuin valmistaa ruokaa ja synnyttää lapsia."
Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala.
Tyttö jonka Taliban yritti vaientaa
(Tammi 2014)
Englanninkielinen alkuteos I am Malala.
The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by Taliban
2013
Suomentanut Jaana Iso-Markku
292 sivua
Malala Yousafzai nousi maailmaanlaajuisesti esille, kun hän joutui koulumatkallaan Taliban-järjestön edustajan ampumaksi. Minä olen Malala kertoo erityislaatuisen tytön tarinan.

Malala Yousafzai syntyi maahan, jossa "tyttären syntymä tekee päivästä synkän". Hänen isänsä on kuitenkin erilainen kuin muut pataanit: hän rakastaa tytärtään heti. Siinä, millainen Malalasta tulee, on isällä suuri merkitys. Isän rooli tyttären elämässä näkyy läpi kirjan. Vaikka tyttöjen odotetaan sitoutuvan rooliinsa ruoanlaittajina ja miesten palvelijoina, luo isä tyttärelleen ajatuksen toisenlaisesta maailmasta toteamalla:
Malala tulee olemaan vapaa kuin taivaan lintu.
Tyttöjen vapauteen on Pakistanissa kuitenkin vaikea uskoa. Kenraali Zian hallinnon aikana naisten elämään tuli entistä enemmän rajoituksia. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi 13-vuotiaasta tytöstä, joka joutui raiskauksen ja siitä seuranneen raskauden vuoksi vankilaan syytettynä huorinteosta, koska hän ei löytänyt neljää miestä todistamaan, että hän oli rikoksen uhri. Myöhemmin laki todistajien tarvitsemisesta kumotaan, mutta kun epävakaaseen maahan ilmaantuvat talibanit, rajoitukset ja säännöt vain lisääntyvät. Musiikin kuuntelu, elokuvien katseleminen ja tanssiminen kielletään. Naisia käsketään pysymään sisätiloissa. Ulos saa mennä vain hätätilanteessa ja silloinkin hunnutettuna. Miehiltä kielletään parranajo ja tyttöjä kannustetaan lopettamaan koulunkäynti. Lopulta kokonaisia kouluja suljetaan ja tuhotaan.
En voi sanoa, että tuo päivä olisi ollut pahin. Shabanan murhan aikoihin jokainen päivä tuntui pahimmalta päivältä; jokainen hetki oli huonoin hetki. Huonot uutiset tulivat vastaan kaikkialla: tämän ihmisen koti oli räjäytetty, tuo koulu oli tuhottu, järjestettiin julkisia piiskaamisia. Tarinoita oli loputtomasti, ja ne olivat musertavia.
3.1.2009 Malala julkaisi ensimmäisen urdunkielisen blogimerkintänsä salanimellä. Blogissa Malala kertoo, millaista on elää maassa, jossa talibanit sanelevat sääntöjä. Malala esiintyy myös televisiossa ja puhuu tyttöjen puolesta. Talibanille se on liikaa, ja lopulta tyttöä ammutaan lokakuussa 2012. Vaientamisyritys kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun nuori pakistanilaistyttö nousee koko maailman tietoisuuteen ja tuodaan Iso-Britanniaan saamaan hoitoa vammoihinsa.

Kirja on paitsi kertomus Malala Yousafzaista myös kertomus maasta, jossa joudutaan elämään epävakaissa oloissa ja jatkuvan pelon ja uhan varjossa. Kirjassa avataan Pakistanin historiaa ja poliittista tilannetta, joten teos on hyvin avartava. Pakistanin tilanne on edelleen vaikea, mutta lohdullista on se, että rohkeudella ja omaan asiaan uskomisella voidaan vaikuttaa epäkohtiin. Lohdullista on myös Malalan usko tulevaisuuteen. Hänen puolestaan toivon, että paluu rakkaaseen Swatin laaksoon, "maailman kauneimpaan paikkaan", on joskus vielä mahdollinen.

Kirjan kieli on paikoin raskasta, mutta Malalan tarina on koskettava. On ihmeellistä ja hienoa, että nuori tyttö selvisi hyökkäyksestä, jonka tarkoitus oli tappaa, ja että työ tyttöjen koulutuksen puolesta jatkuu Malala-säätiön kautta.

Kommentit

  1. Juuri tänään näin tämän kirjakaupassa ja ajattelin, että tämä on pakko lukea. Malala on uskomattoman rohkea tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kuvitella, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa rajoitukset seuraavat toisiaan ja pelko on koko ajan läsnä. Sellaisissa oloissa vaaditaan todellista rohkeutta, jotta pystyy taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

      Poista
  2. Pidän ihmeenä, että Malala on saavuttanut nykyisen asemansa, ja hänellä oli äärimäisen suuri onni, että on syntynyt perheeseen, jossa isä ja äiti kannustivat tytärtään koulunkäyntiin; kuinka suuri mahdollisuus olisikaan ollut, että Malalan elämäntariona olisi saanut aivan toisenlaisen käänteen!

    Monesti tuntuu, että menestystarinoita kirjoittavat hyvistä oloista tulevat, joilla on ollut ensihetkestä kaikki itsestään selvää (esimerkiksi eräs kuuluisa ilmastoaktivisti...). On aivan toista lukea sellaisen henkilön tarina, joka tosissaan joutuu taistelemaan, jotta saa edes hiukasen oikeutta osakseen, jolle meille itsestäänselvät oikeudet eivät olekaan itsestään selviä. Malalan kaltaiset saisivatkin olla maapallon epäkohtien äänitorvi, eivätkä mitkään rikkaiden valtioiden hyvinvoivat nuorukaiset, jotka tuntevat kaikesa runsaudessaan äärimäistä pahoinvointia.

    Toivottavasti Malala vielä saa nähdä maailman, joissa lasten koulutus on selviö. Mitähän Malala mahtoi olla mieltä koululaisten ilmastomarsseista?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii