Siirry pääsisältöön

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin."
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
(Elisa Kirja 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hound of the Baskervilles 1902
Suomentanut Yrjö Weilin 1904
206 sivua
Sherlock Holmesin tuntevat suurin piirtein kaikki. Tuo brittietsivä on pääosassa klassikkodekkarissa Baskervillen koira, joka on ollut pitkään lukulistallani. Villasukka kirjahyllyssä -blogin postauksen ansiosta tajusin, että Elisa Kirjasta löytyy myös ulkomaisia klassikoita, kun olin aiemmin lukkiutunut jotenkin hassusti etsimään vain suomalaisia teoksia vuosien takaa. Niinpä latasin innoissani tämän teoksen itselleni ja tartuin vanhaan kunnon etsivätarinaan.

Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen kauhea kohtalo vainoaa koko Baskervillen sukua, ja tarinat kammottavasta, verenhimoisesta koirasta lietsovat pelkoa. Suvun viimeinen jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa ottamaan sukukartanon haltuunsa, mutta on syytä pelätä, että myös hänen henkensä on vaarassa. Kuolonuhreilta ei täysin vältytä, kun mysteeriä lähdetään ratkaisemaan.

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat parivaljakko, mutta on selvää, että Holmes on varsinainen tähti. Watson toivoo häneltä tunnustusta ja ihailee häntä suuresti, vaikka toteaakin työskentelyn hänen apulaisenaan olevan varsin vaativaa.
Yksi Sherlock Holmesin vikoja - jos sitä saattaa viaksi sanoa - oli hänen suuri haluttomuutensa tehdä muille täydellisesti selkoa aikeistaan ennen niiden toimeenpanon hetkeä. Osaksi oli selitys tähän seikkaan hänen voimansatuntevassa luonteessaan, jota miellytti vallitseminen ja hämmästyttäminen, osaksi myöskin hänen ammattinsa vaatimassa varovaisuudessa, joka esti jättämästä mitään sattuman nojaan. Se oli kumminkin usein hyvin vaikeaa niille, joiden tuli toimia hänen asiamiehinään tai apulaisinaan.
Dekkarissa seikkaillaan nummimaisemissa, joten miljöö on perusbrittiläinen. Baskervillen koira on selkeäjuoninen klassinen salapoliisitarina, jossa pelottavat asiat saavat luonnollisen selityksen. Yrjö Weilinin suomennos vuodelta 1904 tuntui alkuun haastavalta, mutta kieleen tottui yllättävän nopeasti, ja lukukokemuksesta muodostui miellyttävä. Kyllä tällaista perinteistä dekkaria mielellään lukee.

Varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa on myös kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä. Ensin mainitussa Holmes selvittää kadonneiden, arkaluontoisten asiakirjojen kohtaloa ja Viimeisessä tehtävässä hän yrittää saada kiinni erittäin ovelan rikollisen:
Sinä, hyvä Watson, tunnet minun kykyni ja kumminkin täytyi minun kolmen kuukauden kuluttua tunnustaa tavanneeni vihdoinkin vastustajan, joka henkisessä suhteessa on vertaiseni. Hänen rikostensa synnyttämä kauhu muuttui hänen taitavuutensa ihailuksi.
Baskervillen koirasta ovat kirjoittaneet myös Morre, Amma, Raisa ja Haltiamieli.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen suoritukseni Rikoksen jäljillä -haasteeseen ja saavutan yhden harmaan aivosolun. :)

Kommentit

  1. Siitä on aikaa, kun olen lukenut tämän. Tästä tarinasta taisi olla uudistettu versio siinä BBC:n Uusi Sherlock-sarjassa. Sarjasta tykkään, ja tämä alkuperäinenkin kirja olisi kiva lukea uudestaan. Tämä on oikein klassikkojen klassikko. :) Kiva aloitus rikoshaasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä oli tosiaan kiva aloittaa rikoshaaste. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, ja nyt tuli riittävän monta syytä lukea kirja. :) Pidän kyllä kovasti tällaisista perinteisistä dekkareista.

      Poista
  2. Kiva, että olin avuksi, vaikkakin vahingossa, minä kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä Elisa Kirjan kanssa :)

    Tuota vanhahtavaa kieltä oli ihana lukea, sopi hyvin kirjan tunnelmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tosiaan täydensi mukavasti kirjan tunnelmaa. Tulipa samalla kiinnitettyä huomiota siihen, miten asioita on sata vuotta sitten ilmaistu! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat