Siirry pääsisältöön

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin."
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
(Elisa Kirja 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hound of the Baskervilles 1902
Suomentanut Yrjö Weilin 1904
206 sivua
Sherlock Holmesin tuntevat suurin piirtein kaikki. Tuo brittietsivä on pääosassa klassikkodekkarissa Baskervillen koira, joka on ollut pitkään lukulistallani. Villasukka kirjahyllyssä -blogin postauksen ansiosta tajusin, että Elisa Kirjasta löytyy myös ulkomaisia klassikoita, kun olin aiemmin lukkiutunut jotenkin hassusti etsimään vain suomalaisia teoksia vuosien takaa. Niinpä latasin innoissani tämän teoksen itselleni ja tartuin vanhaan kunnon etsivätarinaan.

Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä, tarinan kertojana toimiva tohtori Watson, kutsutaan Devonshireen selvittämään Charles Baskervillen outoa kuolemaa. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen kauhea kohtalo vainoaa koko Baskervillen sukua, ja tarinat kammottavasta, verenhimoisesta koirasta lietsovat pelkoa. Suvun viimeinen jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa ottamaan sukukartanon haltuunsa, mutta on syytä pelätä, että myös hänen henkensä on vaarassa. Kuolonuhreilta ei täysin vältytä, kun mysteeriä lähdetään ratkaisemaan.

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat parivaljakko, mutta on selvää, että Holmes on varsinainen tähti. Watson toivoo häneltä tunnustusta ja ihailee häntä suuresti, vaikka toteaakin työskentelyn hänen apulaisenaan olevan varsin vaativaa.
Yksi Sherlock Holmesin vikoja - jos sitä saattaa viaksi sanoa - oli hänen suuri haluttomuutensa tehdä muille täydellisesti selkoa aikeistaan ennen niiden toimeenpanon hetkeä. Osaksi oli selitys tähän seikkaan hänen voimansatuntevassa luonteessaan, jota miellytti vallitseminen ja hämmästyttäminen, osaksi myöskin hänen ammattinsa vaatimassa varovaisuudessa, joka esti jättämästä mitään sattuman nojaan. Se oli kumminkin usein hyvin vaikeaa niille, joiden tuli toimia hänen asiamiehinään tai apulaisinaan.
Dekkarissa seikkaillaan nummimaisemissa, joten miljöö on perusbrittiläinen. Baskervillen koira on selkeäjuoninen klassinen salapoliisitarina, jossa pelottavat asiat saavat luonnollisen selityksen. Yrjö Weilinin suomennos vuodelta 1904 tuntui alkuun haastavalta, mutta kieleen tottui yllättävän nopeasti, ja lukukokemuksesta muodostui miellyttävä. Kyllä tällaista perinteistä dekkaria mielellään lukee.

Varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa on myös kaksi novellia, Merisopimus ja Viimeinen tehtävä. Ensin mainitussa Holmes selvittää kadonneiden, arkaluontoisten asiakirjojen kohtaloa ja Viimeisessä tehtävässä hän yrittää saada kiinni erittäin ovelan rikollisen:
Sinä, hyvä Watson, tunnet minun kykyni ja kumminkin täytyi minun kolmen kuukauden kuluttua tunnustaa tavanneeni vihdoinkin vastustajan, joka henkisessä suhteessa on vertaiseni. Hänen rikostensa synnyttämä kauhu muuttui hänen taitavuutensa ihailuksi.
Baskervillen koirasta ovat kirjoittaneet myös Morre, Amma, Raisa ja Haltiamieli.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen suoritukseni Rikoksen jäljillä -haasteeseen ja saavutan yhden harmaan aivosolun. :)

Kommentit

  1. Siitä on aikaa, kun olen lukenut tämän. Tästä tarinasta taisi olla uudistettu versio siinä BBC:n Uusi Sherlock-sarjassa. Sarjasta tykkään, ja tämä alkuperäinenkin kirja olisi kiva lukea uudestaan. Tämä on oikein klassikkojen klassikko. :) Kiva aloitus rikoshaasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä oli tosiaan kiva aloittaa rikoshaaste. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, ja nyt tuli riittävän monta syytä lukea kirja. :) Pidän kyllä kovasti tällaisista perinteisistä dekkareista.

      Poista
  2. Kiva, että olin avuksi, vaikkakin vahingossa, minä kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä Elisa Kirjan kanssa :)

    Tuota vanhahtavaa kieltä oli ihana lukea, sopi hyvin kirjan tunnelmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tosiaan täydensi mukavasti kirjan tunnelmaa. Tulipa samalla kiinnitettyä huomiota siihen, miten asioita on sata vuotta sitten ilmaistu! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?