Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina: toukokuu


Ihana kesä on täällä! Tänään on lämmintä 27 astetta ja elämä vauvan kanssa on muuttunut hurjasti, kun enää ei tarvitse pukea haalareita ja pipoja päälle pientäkin ulkona piipahdusta varten. Pienet varpaat ovat jo tunnustelleet vihreää nurmikkoa ja hellepuvut on otettu käyttöön.


Upeista säistä huolimatta olen kärsinyt isosta väsymyksestä ja melkoisesta lukujumista. Kirjojen lukeminen on takunnut ja takana on pisin bloggaustauko koko blogini olemassaoloaikana. En kuitenkaan ole viitsinyt liikaa asiasta stressata vaan uskon, että kyllä se lukuilo taas palaa.


Toivoin saavani tähän postaukseen kuvan kukkivista tulppaaneista, jotka lupaavasti nostivat päätään kukkapenkistä. Kutsumaton vieras päätti toisin: myyrä on käynyt kaivamassa tulppaanit yksi kerrallaan kukkapenkistä ylös ja jättänyt kuopan jälkeensä ikään kuin merkiksi: tässä kukan piti kasvaa. Nyt olisivat siis hyvät neuvot tarpeen!
Onneksi kirsikkapuu kuitenkin aloittaa juuri nyt upeaa kukintaansa.

Kommentit

  1. Terveisiä samoin täältä Suomen Tahitilta, joksi Alvar Aalto huvilasaarensa niemsi: Hellepäivä on tulossa.

    Myyrät sallivat meille muutamia tulppaaneja, mutta kun illalla viimein olisi aurinko ollut pois kuvausta häiritsemästä, unohdin jo koko asian. Meiltä lumeton talvi vie noin 10 Repandaa, joka on sellainen kiva maanpeittohavu, jonka alle rikkaruohot eivät mahdu. Kätevää jyrkissä rinteissä, mutta sitä onnea ei enää ole.

    Minua vaivasi järkyttävä uupumus melkein koko huhtikuun. Ehkä se on nyt ohi.

    Toivotan sinulle iloa ja jaksamista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulppaanit tosiaan tekevät liian hyvin kauppansa. Mutta pitääpä googlata tuo havukasvi, kuulostaa kiinnostavalta.
      Kiitos, Leena! ♡

      Poista
  2. Sä olet blogannut ihan hurjia määriä, joten ehkä pieni hengähdys välillä on ihan hyväkin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitääkin ajatella noin. :) Ja toisaalta on ihanaa, kun on kesä ja paljon puuhaa. Kun vain väsymyksestä pääsisi eroon... :)

      Poista
  3. Helle ja vauva, tulee mieleen muutaman vuoden takaiset ajat (kesät 2006 ja 2008). Mutta aika ihanaa tämä lämmin silti on. :)

    Ja voi kurjuus myyriä. Meillä on myyrävapaa piha, mistä olen iloinen. Onneksi hedelmäpuut kukkivat kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ihanaa aikaa, vauva nauttii kun ei tarvitse pukea paljon päälle. Isommat lapset nauttivat lämmöstä kovasti.
      Ostin laitteen, jonka värinän pitäisi karkottaa myyrät muualle. Saa nähdä, toimiiko se.

      Poista
  4. (Hiukan myöhässä: Kiitos Maria Aution Varjopuutarhaa käsittelevästä postauksestasi, johon pistin kommentin. Mahdatko enää löytää kun vasta nyt sen löysin.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o