Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

"Kun raha on tiukassa, on pakko uudistaa, muodistaa ja tuunata. Villivihanneksista ja kirppiksistä on tullut trendijuttuja. Lähiruoka kiinnostaa sekä säästämisen että ekologisten seikkojen takia."
Laura Honkasalo: Nuukaillen eli
kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
(Kirjapaja 2014)
200 sivua
Nuukaillen on opas säästämiseen, pihistelemiseen ja kuluttamisen vähentämiseen. Laura Honkasalo toteaa teoksen alkusanoissa kirjan syntyneen elämäntilanteen muuttumisesta:
Kesällä 2011 olin yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa. Olin paniikissa: miten oikein elättäisin lapset vapaana kirjailijana? Vaikka elintaso ei aviovaimonakaan ollut huikea, se oli kuitenkin kohtalainen.
Samalla kulutushysteria uuvutti kirjailijaa. Yleisesti ottaenkin yletöntä kuluttamista pitäisi pyrkiä suitsimaan, sillä jo kauan on tiedetty, että maapallo ei kestä nykyistä kuormitusta. Jokainen voi tehdä asiassa osansa, ja Honkasalon kirjasta saa poimittua omaan arkeen sopivia vinkkejä, joilla säästää rahaa ja vähentää kulutusta.

Vaikka ruoka on Suomessa kallista, menee sitä arvioiden mukaan roskikseen 20-80 kiloa kuluttajaa kohden vuodessa. Niin taloudellisesti kuin ekologisesti ajateltuna määrä on valtava. Laura Honkasalo vinkkaa, että ruokahävikkiä voi vähentää suunnittelemalla omat ostokset ja hyödyntämällä tähteitä tekemällä kirjan ohjeiden mukaan vaikkapa pannukakun.

Muutenkin kirjasta löytyy mukavia ja hyödyllisiä vinkkejä. Esimerkiksi keittiötarpeista syntyy kotikylpylän sampoo ja pesurievut saa siisteiksi suolavedessä keittämällä. On kuitenkin hyvä, että Honkasalo muistuttaa lukijaa myös siitä, että nuukailu voi mennä yli: itaruus voi olla jopa terveydelle vaarallista.
Supernuukailu saattaa eristää. Saituri ei halua tavata ystäviä, koska siihen menisi rahaa, mutta hän ei myöskään kutsu ystäviä kotiinsa, koska heille pitäisi tarjota jotain.
Pointti kai onkin siinä, että pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Elämme mainostulvan keskellä ja saatamme helposti ajatella, että maallinen mammona tuo onnen. Usein tulee mietittyä, mitä kaikkea kivaa tekisi, jos rahaa olisi enemmän. Tekisikö raha kuitenkaan nykyistä onnellisemmaksi? Tuskin. Ennemminkin paluu perusasioiden äärelle ja elämän rauhoittaminen tuovat onnea. Tämä on kirjan viehättävä pohja-ajatus, jota Honkasalon tarjoamat vinkit täydentävät.

Kirjassa ei tarjota tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä vaan ennemminkin kierrätetään vanhoja, hyviksi havaittuja keinoja säästää rahaa. Vivahteita kirjaan tuovat viehättävät kodinhoito-ohjeet menneiltä vuosikymmeniltä. Samalla ne muistuttavat siitä, että monet vanhat konstit ovat edelleen toimivia, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Pidän Laura Honkasalon tavasta kirjoittaa. Hän on kirjassaan mukavalla tavalla läsnä ja pohdiskeleva ote ei tunnu paasaukselta. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa elämän hidastaminen ja säästäminen.

Laura Honkasaloa on haastateltu Vantaan Sanomien jutussa. Myös Sentinvenyttäjä, Kitsastelija ja Aitolife Katja kirjoittavat blogeissaan kirjasta.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovin. Ja ihan samaa mieltä nuukailusta kuin Honkasalokin tuntuu olevan: pihistely ei saa mennä ihmissuhteiden edelle. Vaikuttaa maltin kirjalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin juuri tuosta maltillisesta otteesta. Tällaisen aiheen kanssa voisi helposti mennä yli.

      Poista
  2. Tähän kirjaan pitääkin tutustua. Varsinkin, kun kerrot Honkasalon kirjoittavan mukavan rennolla otteella. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tosi kivalta kirjalta. Säästämisestä saa kivan harrastuksen josta tulee samalla helpotusta näihin taloudellisesti vaikeisiin aikoihin. Kitsastelu ei kuitenkaan ole hyvä asia. Osut mielestäni oikeaan kun toteat että kultainen keskitie lienee paras !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: säästäminen voi oikeasti olla kivaa, kunhan siihen ei suhtaudu liian ryppyotsaisesti. :) Mielestäni on hyvä, että Honkasalo tuo esille myös sen, että liika säästäminen ei ole hyväksi.

      Poista
  4. Tällaiset kirjat ovat tosiaan tervetulleita - aiheesta tarvitaankin juuri leppoisia ja mukavalukuisia kirjoja, ettei maailmantuska liiaksi kaadu niskaan, mutta saa silti taas ajattelemisen aihetta. On hienoa, että yhä useammat tuntuvat olevan kiinnostuneita kantamaan kortensa kekoon maailman pelastamiseksi - ja pelastuuhan siinä samalla vähän sitä kukkaroakin :) Mutta tosiaan, kultainen keskitie lienee tässäkin se paras: kaikelle ei kerta kaikkiaan mitään mahda, ja ihmispolo painuu kyllä kasaan liian suuren taakan alla. Hyvää tuulta pelastuspuuhiin siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: liian päällekäyvät kirjat jäävät helposti kesken. Tässä on hyvää juuri se, että ei odoteta eikä edellytetä lukijaltakaan ihmeitä.

      Poista
  5. Honkasalo on keksinyt pyörän uudelleen. Aivan kuin uutena ilmestyksenä hän mainostaa kirpputorien autuutta. Myös vinkit ovat lajia: puuron jämät voi käyttää sämpylätaikinaan. Mitään omintakeista tai uutta en kirjasta löytänyt. Kirjailija toistaa moneen kertaan samoja asioita.

    Minulle kirjan parasta antia olivat lainaukset vanhoista ja hyvin vanhoista niksikirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että Honkasalo hyödyntää kirjassaan vanhoja, tuttuja ideoita. Mutta nuukailla miettivälle vasta-alkajalle kirja sopii mielestäni hyvin, sillä siihen on koottu sopivia vinkkejä, jotta säästämisessä pääsee alkuun.
      Nostalgiset sitaatit ovat kirjassa tosiaan mainioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…