Siirry pääsisältöön

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa oli monenlaista puuhaa, mutta edelleen ehdin lukea varsin mukavasti.

Perheemme vappupallovalinnat.

Ihminen sodassa -haaste eteni neljän kirjan verran, ja siihen liittyivät myös järisyttävimmät lukukokemukseni. Aivan kuin minua ei olisi ja Punaisten kyynelten talo olivat molemmat vavahduttavia, koskettavia ja suorastaan satuttavia kirjoja. Myös paljon blogeissa esillä ollut ja huhtikuun alussa valkokankaalla ensi-iltansa saanut Kirjavaras vaikutti, mutta ei niin suuresti kuin edellä mainitsemani romaanit. Täällä Pohjantähden alla -trilogian sain loppuun, ja kolmas osa oli edellisten tapaan vahva elämys.

Vive la France! -haaste eteni yhdellä teoksella, ja nyt olen saavuttanut alkuperäisen tavoitteeni eli sinisen raidan Ranskan lipusta. Taidan kuitenkin vielä jatkaa tämän kiinnostavan haasteen parissa. Runohaaste 2014 on periaatteessa osaltani paketissa, sillä haasteeseen pitää lukea vähintään neljä kirjaa, ja sen tavoitteen saavutin lukemalla huhtikuussa kaksi teosta aiemmin lukemieni kahden lisäksi. Luulen kuitenkin hankkivani haasteeseen lisää täydennyksiä, sillä runoja on aina mukava lukea.

Huhtikuuhun kuului kaksi teosta, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita kotimaassa matkailevalle: Haltiakuusen alla on viehättävä teos, joka esittelee suomalaisia kirjailijakoteja ja jonka aion hankkia omaan hyllyyni ennemmin tai myöhemmin. Aaveiden Pohjanmaa puolestaan esittelee kummitustarinoista kiinnostuneille matkailukohteita länsirannikollamme. Tähän vuodenaikaan kuuluukin kesän odotus ja kesälomamatkojen suunnitteleminen - tai ainakin niistä haaveileminen.

Luin huhtikuussa yhteensä 25 kirjaa seuraavasti:
  • 12 romaania
  • 5 tietokirjaa
  • yksi novellikokoelma
  • 2 runokokoelmaa
  • 3 nuortenkirjaa
  • 1 lastenkirja
  • 1 sarjakuva-albumi
Täydellisiä kirjapettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut vaan luin paljon kiehtovia teoksia.

Toukokuukaan ei lukemisen ja bloggaamisen suhteen näytä hullummalta: Lähiaikoina kirjoitan yhdestä klassikosta ja lukupinossa on monia kiinnostavia teoksia odottamassa vuoroaan. Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi ostin miki-formaatissa Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka on Donna Tarttin painavan Tiklin jälkeen ainakin fyysisesti mukavan kevyttä luettavaa. Kaupan päälle sain Anna-Leena Härkösen teoksen Takana puhumisen taito, jota olen hieman selaillut. Helsingissä käydessä oli pakko ostaa vielä Jhumpa Lahirin teos Kaima, johon sain kirjailijan signeerauksen. Eli hyvää luettavaa riittää ja mukava lukukuukausi on taas alkamassa!

Hauskaa vappua kaikille!

Kommentit

  1. Minä en ole päässyt Runohaasteen kanssa vielä ajatusta pidemmälle. Yksi kirja kävi lainassa, mutta vaikka kirja oli hienon näköinen, runot eivät oikein auenneet minulle ja palautin kirjan bloggaamatta. No, onneksi tuo haaste jatkuu vielä melko pitkään. :) Hieno kuukausi sinulla takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runojen lukemiseen on tuon haasteen puitteissa tosiaan vielä hyvin aikaa. :) Mukavia nuo haasteet, kun tulee hyviä lukuideoita. Nyt mietin, milloin pääsen sinun haasteeseesi tarttumaan! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…