Siirry pääsisältöön

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

"Lähtiessäni laskin käteni Alman kädelle. Silloin Alma raotti huuliaan ja kuiskasi sen lauseen:
- Etsi isä."
Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Otava 2014)
480 sivua
Venla Hiidensalon romaanin Karhunpesä keskiössä on Matalena, valokuvaaja, joka palaa ulkomailta Suomeen ehtiäkseen vielä tavata mummunsa Alman, joka makaa sairaalassa. Alma pyytää pojantytärtään selvittämään, mihin Voitto-isä aikoinaan katosi, ja Matalena ryhtyy työhön. Yhden ihmisen vaiheiden selvittäminen johtaa monisyiseen tarinaan, joka ulottuu koskettamaan monia ihmiskohtaloita ja avaa hienosti Suomen historiaa, erityisesti sisällissodan aikaa.

Matalenan mummun isä Voitto on 1910-luvun lopulla joutunut pakenemaan Suomesta Venäjälle. Punaiset ovat hävinneet sisällissodan, ja häviäjien puolelle lukeutuva Voitto lähtee Buin kylään rakentamaan muiden kaltaistensa kanssa ihanneyhteiskuntaa.
Se oli ollut viimeinen kerta, kun hän oli nähnyt isän. Alma oli seissyt ikkunassa katsomassa isän perään. Hän oli kuullut jo aiemminoven kolahduksen, kun Viljo oli aamuyöstä hiipinyt portaat alas. Isä ei ollut sitä kuitenkaan tiennyt vaan luuli veljen nukkuvan omassa sängyssään.
Matalena kiinnostuu myös äitinsä suvun historiasta: äidinäiti Aleksandra on Matalenan lapsuudessa kertonut värikkäitä tarinoita historiasta toisin kuin Alma, joka mieluummin vaikeni. Aleksandran anopin sisar Olga julistettiin kuolleeksi 1930-luvulla, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä hänelle tapahtui. Anoppi Senja taas on kyennyt nousemaan yhteiskunnan portaita ylöspäin, mutta hänenkin elämäntaipaleessaan on jotain epämääräistä.

Matalena on osa sukunsa historiaa, kohtaloita joissa yksi asia on johtanut toiseen. Teoksessa on paljolti kysymys historiasta ja siitä, miten sitä kirjoitetaan. Aleksandra toteaakin:
Jaa, jaa, jokaisella meillä on oma totuutensa.
Romaanissa on kysymys myös vaikenemisesta. On asioita, joista ei ole haluttu puhua mutta jotka painavat selvittämättöminä mieltä. On asioita, joista puhuminen olisi voinut muuttaa tapahtumien kulkua. On vaikenemista ja vetäytymistä, kun muuta ei enää osata tehdä.

Ja lisäksi on vielä syyllisyys, joka kulkee mukana sukupolvesta toiseen. Sekin aiheuttaa vaikenemista silloin, kun viisaampaa olisi avautua.

Venla Hiidensalo kirjoittaa kiehtovan kauniisti.
Ikkunan takana vilisivät vieraat, savuavat kylät ja sammuvat huudot. Joku itki matalasti. 
Ja Olga on "siipirikko varis", joka
oli maannut hereillä ja kuunnellut tuulen itkua.
Alkuun en tehnyt tälle romaanille oikeutta sitä lukiessani. Luin palasen kerrallaan ja jätin kirjan sitten odottamaan parempaa hetkeä päivien ajaksi. Minulle tämä teos ei vain toiminut moisella lukutavalla. Koen, että moniin vuosikymmeniin ulottuva ja monia ihmiskohtaloita käsittelevä kirja vaatii keskittymään puoleensa, ja kun sen tekee, pääsee vivahteikkaalle ja hienolle matkalle maamme historiaan. Vaikka romaanissa on viime kädessä kysymys Matalenasta ja hänen sukunsa historiasta, tuodaan siinä upealla tavalla esiin koko suomalaista mielenmaisemaa ja tapahtumia, jotka ovat kansaamme syvästi vaikuttaneet. Karhunpesä on hieno romaani.

Karhunpesästä puhutaan Ylen Aamun kirjassa. Ohjelmasta käy ilmi, että kirjan taustalla on todellisia tapahtumia.

Romaanista kirjoittavat myös Karoliina, Marissa ja Irja.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla yhden suorituksen.

Kommentit

  1. Karhunpesä kiinnostaa kovasti, ennen muuta kehuvien blogiarvioiden takia mutta myös ihan lähtökohtaisesti aiheensa / kuvaamansa aikakauden takia. Olenkin kyttäillyt, josko kirja ilmestyisi hyllyssä-tilaan kirjastossa (ei mene varausmaksua), ja äsken kun kurkkasin niin sain sen "haaviini". Jee! :) Eri asia sitten, ehdinkö / saanko luettua, on ollut kaikenlaista tässä ja lukeminen sujuu hitaasti silloinkin, kun siihen on mahdollisuus.

    Kiitos Aamun kirjassa -vinkistä, pitääpä katsoa ohjelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan luettua! Minä tosiaan huomasin, että Karhunpesä on parhaimmillaan, kun siihen malttaa keskittyä. Satunnainen lukeminen ei toiminut, koska henkilöitä on kohtuullisen paljon ja aikatasot vaihtelevat. Mutta kun kirjaan keskittyi, sai huomata olevansa tekemisissä hienon romaanin kanssa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o