Siirry pääsisältöön

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

"Lähtiessäni laskin käteni Alman kädelle. Silloin Alma raotti huuliaan ja kuiskasi sen lauseen:
- Etsi isä."
Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Otava 2014)
480 sivua
Venla Hiidensalon romaanin Karhunpesä keskiössä on Matalena, valokuvaaja, joka palaa ulkomailta Suomeen ehtiäkseen vielä tavata mummunsa Alman, joka makaa sairaalassa. Alma pyytää pojantytärtään selvittämään, mihin Voitto-isä aikoinaan katosi, ja Matalena ryhtyy työhön. Yhden ihmisen vaiheiden selvittäminen johtaa monisyiseen tarinaan, joka ulottuu koskettamaan monia ihmiskohtaloita ja avaa hienosti Suomen historiaa, erityisesti sisällissodan aikaa.

Matalenan mummun isä Voitto on 1910-luvun lopulla joutunut pakenemaan Suomesta Venäjälle. Punaiset ovat hävinneet sisällissodan, ja häviäjien puolelle lukeutuva Voitto lähtee Buin kylään rakentamaan muiden kaltaistensa kanssa ihanneyhteiskuntaa.
Se oli ollut viimeinen kerta, kun hän oli nähnyt isän. Alma oli seissyt ikkunassa katsomassa isän perään. Hän oli kuullut jo aiemminoven kolahduksen, kun Viljo oli aamuyöstä hiipinyt portaat alas. Isä ei ollut sitä kuitenkaan tiennyt vaan luuli veljen nukkuvan omassa sängyssään.
Matalena kiinnostuu myös äitinsä suvun historiasta: äidinäiti Aleksandra on Matalenan lapsuudessa kertonut värikkäitä tarinoita historiasta toisin kuin Alma, joka mieluummin vaikeni. Aleksandran anopin sisar Olga julistettiin kuolleeksi 1930-luvulla, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä hänelle tapahtui. Anoppi Senja taas on kyennyt nousemaan yhteiskunnan portaita ylöspäin, mutta hänenkin elämäntaipaleessaan on jotain epämääräistä.

Matalena on osa sukunsa historiaa, kohtaloita joissa yksi asia on johtanut toiseen. Teoksessa on paljolti kysymys historiasta ja siitä, miten sitä kirjoitetaan. Aleksandra toteaakin:
Jaa, jaa, jokaisella meillä on oma totuutensa.
Romaanissa on kysymys myös vaikenemisesta. On asioita, joista ei ole haluttu puhua mutta jotka painavat selvittämättöminä mieltä. On asioita, joista puhuminen olisi voinut muuttaa tapahtumien kulkua. On vaikenemista ja vetäytymistä, kun muuta ei enää osata tehdä.

Ja lisäksi on vielä syyllisyys, joka kulkee mukana sukupolvesta toiseen. Sekin aiheuttaa vaikenemista silloin, kun viisaampaa olisi avautua.

Venla Hiidensalo kirjoittaa kiehtovan kauniisti.
Ikkunan takana vilisivät vieraat, savuavat kylät ja sammuvat huudot. Joku itki matalasti. 
Ja Olga on "siipirikko varis", joka
oli maannut hereillä ja kuunnellut tuulen itkua.
Alkuun en tehnyt tälle romaanille oikeutta sitä lukiessani. Luin palasen kerrallaan ja jätin kirjan sitten odottamaan parempaa hetkeä päivien ajaksi. Minulle tämä teos ei vain toiminut moisella lukutavalla. Koen, että moniin vuosikymmeniin ulottuva ja monia ihmiskohtaloita käsittelevä kirja vaatii keskittymään puoleensa, ja kun sen tekee, pääsee vivahteikkaalle ja hienolle matkalle maamme historiaan. Vaikka romaanissa on viime kädessä kysymys Matalenasta ja hänen sukunsa historiasta, tuodaan siinä upealla tavalla esiin koko suomalaista mielenmaisemaa ja tapahtumia, jotka ovat kansaamme syvästi vaikuttaneet. Karhunpesä on hieno romaani.

Karhunpesästä puhutaan Ylen Aamun kirjassa. Ohjelmasta käy ilmi, että kirjan taustalla on todellisia tapahtumia.

Romaanista kirjoittavat myös Karoliina, Marissa ja Irja.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla yhden suorituksen.

Kommentit

  1. Karhunpesä kiinnostaa kovasti, ennen muuta kehuvien blogiarvioiden takia mutta myös ihan lähtökohtaisesti aiheensa / kuvaamansa aikakauden takia. Olenkin kyttäillyt, josko kirja ilmestyisi hyllyssä-tilaan kirjastossa (ei mene varausmaksua), ja äsken kun kurkkasin niin sain sen "haaviini". Jee! :) Eri asia sitten, ehdinkö / saanko luettua, on ollut kaikenlaista tässä ja lukeminen sujuu hitaasti silloinkin, kun siihen on mahdollisuus.

    Kiitos Aamun kirjassa -vinkistä, pitääpä katsoa ohjelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan luettua! Minä tosiaan huomasin, että Karhunpesä on parhaimmillaan, kun siihen malttaa keskittyä. Satunnainen lukeminen ei toiminut, koska henkilöitä on kohtuullisen paljon ja aikatasot vaihtelevat. Mutta kun kirjaan keskittyi, sai huomata olevansa tekemisissä hienon romaanin kanssa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…