Siirry pääsisältöön

Gabriel García Márquez: Mamá Granden hautajaiset

"Lintuhäkki tuli valmiiksi. Tottumuksen voimasta Baltazar ripusti sen verannan räystääseen, ja siinä vaiheessa kun hän lopetteli lounastaan puhuttiin jo kaikkialla että se on maailman kaunein häkki. Sitä vaelsi katsomaan sellainen määrä ihmisiä, että talon edustalle muodostui väkijoukko, ja Baltazarin täytyi ottaa häkki alas ja sulkea verstas."
(Novellista Baltazarin merkillinen iltapäivä)
Gabriel García Márquez: Mamá Granden hautajaiset
(WSOY 1981)
Espanjankielinen alkuteos Los Funerales de la Mamá Grande 1962
Suomentanut Matti Brotherus
152 sivua
Nobel-palkittu kolumbialaiskirjailija Gabriel García Márquez menehtyi kiirastorstaina. Hänen muistonsa kunnioittamiseksi Kirjoja ja Kakkuja -blogin Johanna julisti GGM-lukuhaasteen, jossa on jaettu kirjailijan tuotantoa bloggareiden kesken niin, että eri blogeissa luetaan eri teoksia. Minä päätin tarttua García Márquezin ensimmäiseen novellikokoelmaan, joka on vuonna 1962 julkaistu Mamá Granden hautajaiset. Kokoelmassa on kahdeksan kertomusta.

Jo ensimmäisestä novellista, Tiistain siesta, käy ilmi kirjailijan lakoninen tyyli. Äiti ja tytär ovat junamatkalla ja ohittavat kylän:
Orkesteri soitti iloista kappaletta musertavassa auringonpaahteessa.
Matkan syy on sellainen, että tunteenpurkaukset olisivat hyvin ymmärrettäviä, mutta äidin mukaan on tärkeää pysyä rauhallisena. Siestaa kuitenkin joudutaan häiritsemään, jotta tehtävä saadaan suoritettua.

Pienten havaintojen varaan rakentuu myös novelli Eräänä päivänä, jossa hammaslääkäri saa asiakkaan, jonka kanssa hän on politiikasta kovin eri mieltä. Kohtaamisesta muotoutuu hyvin mielenkiintoinen hetki.

Novellin Tässä kylässä ei ole varkaita päähenkilö on Dámaso, joka käy varkaissa. Saalinaan hänellä on kolme kulunutta biljardipalloa. Kylässä varkaus nostaa kohun, mutta koska siellä ei tunnetusti ole varkaita, päädytään syyttämään muukalaista. Dámaso puolestaan ei tiedä, mitä tekisi ryöstösaaliillaan.

Baltazarin merkillinen iltapäivä on Pentti Saaritsan suomentama, ja tarinan tärkeäksi motiiviksi nousee upea lintuhäkki, jonka Baltazar rakentaa. Häkin myötä Baltazarin päivästä muodostuu todellakin merkillinen, ja lukijan tehtäväksi jää täydentää, mitä mahtaa tapahtua merkillisen iltapäivän jälkeen.

Kokoelman niminovelli kertoo hyvin merkittävästä henkilöstä, Mamá Grandesta. Hän on ollut Macondon kylän keskipiste, ja
kaikki olivat tottuneet uskomaan että Mamá Grande omisti juoksevan ja seisovan veden, menneet ja tulevat sateet, kylätiet, puhelinpylväät, karkausvuodet ja kuumuuden ja että lisäksi hänellä oli perinnöllinen oikeus elämään ja maatiloihin.
Mamá Grande on niin merkittävä, että kyläläisten on vaikea uskoa, että hän ylipäätään voisi kuolla. Mutta niin merkittävä hän ei ole, etteikö hän lopulta kuolisi aivan kuin muutkin ihmiset.

Mainitsemieni lisäksi kokoelmasta löytyvät myös novellit Montielin leski, Päivä lauantain jälkeen ja
Tekoruusut. Kaikkia novelleja yhdistää jonkinlainen mystisyys: ihmiset eivät toimi odotustenmukaisesti ja esimerkiksi viimeksi mainitussa tarinassa sokea tuntuu näkevän paljon enemmän kuin muut ymmärtävät.

Gabriel García Márquez luo novelleissaan kuvia, jotka syntyvät lukijan mielessä eloon: on helppo kuvitella tarinoiden miljööt. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja erikoisia, ja yhdessä he muodostavat kyläyhteisöjä, jotka ovat aivan omanlaisiaan maailmoja. Ja vaikka henkilöhahmot ovat erikoisia, kertovat tarinat paljon ihmisyydestä.

Novellit rakentuvat vahvasti pienten yksityiskohtien varaan: niistä syntyy kiehtovia kokonaisuuksia, jotka luettuaan tuntee, että tarinat pitäisi lukea uudelleen, koska niistä varmasti löytyisi vielä jotain uutta oivallettavaa.

Kommentit

  1. Minäkin ajattelin nyt viikonloppuna lukaista oman GGM-kirjani. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Novellit eivät yleensä minuun pure, mutta GGM taasen on oikein hyvä, joten Mama Grandea voisi joskus testata, kolahtaako vai ei. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta oikein toimiva novellikokoelma, nopealukuinen ja mielenkiintoinen. Suosittelen kokeilemaan! :)

      Poista
  2. Kiitos, kuulostaa kiinnostavalta. Kansikin varsin synkkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi on kyllä mielenkiintoinen. Kuinkahan moni päätyisi sen perusteella ostamaan kirjan hyllyynsä?

      Poista
  3. Oh, luin Mamá Granden juuri ja vieläkin varpaiden alla polttelee Macondon katukivet. Tämä oli mukava, ytimekäs teos, jonka soisi kaikkien Sadan vuoden yksinäisyyden ystävien löytävän lisämausteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Sadan vuoden yksinäisyyttä vielä saanut luettua, mutta jospa syksyllä siihen tarttuisin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o