Siirry pääsisältöön

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

"Meidän vuorella syntyi pelkkiä poikia ja osa pojista muuttui tytöiksi yhdentoista kieppeillä. Siinä iässä näiden poikien täytyi muuttua rumiksi tytöiksi, joiden taas täytyi välillä piiloutua maahan kaivettuihin koloihin."
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
(Like 2014)
Englanninkielinen alkuteos Prayers for the Stolen 2014
Suomentanut Terhi Kuusisto
268 sivua
Jennifer Clementin romaanin minäkertoja on Ladydi, joka asuu pienessä meksikolaiskylässä äitinsä kanssa. Isä on lähtenyt Yhdysvaltoihin ja huhujen mukaan hänellä on siellä uusi perhe.

Väkivallan uhka on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Aseet ovat tavallinen näky ja pihalta saattaa löytyä ruumis.
Guerrerossa on takseja, joiden kojelautoihin kiinnitetyissä pahvikylteissä lukee: Ei verisiä ruumiita.
Äidit pelkäävät tyttäriensä tulevan siepatuiksi, ja kun huumekartellin katumaasturi lähestyy kylää, painuvat tytöt piiloon maahan kaivettuihin kuoppiin. Aina jatkuva varuillaanolo ei kuitenkaan riitä, vaan Paula, "Meksikon kaunein tyttö", siepataan. Siepatut eivät yleensä palaa, mutta Paula tulee kovia kokeneena takaisin.
Paula oli kävellyt Linnunradan läpi ja jokainen tähti oli polttanut häneen merkkinsä.
Koulutuksen saaminen on vaikeaa, sillä opettajat vaihtuvat tai jättävät kokonaan saapumatta. Jopa luonto näyttäytyy vihollisena:
Minä olin aina joutunut taistelemaan kasveja vastaan. Puista rapisi tarantelloja. Köynnökset tukahduttivat kaiken. Suuria punamuurahaisia asui juurten alla ja kauneimpienkin kukkien seassa piileksi käärmeitä.
Elinolosuhteet ovat siis kaikin puolin vaikeat, mutta vaihtoehtoja ei suuremmin ole. Miehet lähtevät, monet yrittävät Yhdysvaltoihin ja toiset päätyvät huumekaupan pariin, ja niin lähtevät myös tytöt ja naiset, jos joku mahdollisuus tarjoutuu. Kylä hiljenee.

Ladydille tarjoutuu mahdollisuus lähteä. Mutta mitä voi odottaa köyhistä oloista ponnistava nuori nainen? Onko onnea tarjolla maailmassa, joka on vahvasti miesten?

Kirjasta tekevät vavahduttavan kirjailijan loppusanat, joiden mukaan Ladydin fiktiivinen tarina on saanut innoituksensa todellisuudesta. Syntyminen naiseksi Meksikon köyhälle maaseudulle on kohtalo, jota ei soisi kenellekään. Kohtaloaan ei voi valita, mutta sen, miten ihmisiä kohdellaan, voi valita. Varastettujen rukousten vuoren kaltaiset kirjat ovat tärkeitä herättäjiä, joita tarvitaan, jotta maailma voisi muuttua.

Mari A. kertoo, että kirjailija Jennifer Clement saapuu Suomeen. Susa kehottaa lukemaan kirjan ja Notkopeikko toteaa, että kirjan saatesanat lopussa saivat todellisuuden iskemään. Niin kävi minullekin: järkytyin kirjailijan kertomasta faktasta, että vuosittain 600 000 - 800 000 naista viedään Meksikosta Yhdysvaltoihin, missä he joutuvat mukaan seksikauppaan tai muunlaiseen orjuuteen.

Kommentit

  1. Kuten aiemmin Marin kirjoitukseen kommentoin, niin nuo luvut tuntuvat kamalilta ja uskomattomilta. Kyllä maailma on joissakin asioissa niin kamala paikka. Yritän päästä kuuntelemaan kirjailijaa, kun hän tulee Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrothan sitten tunnelmia, jos pääset kirjailijaa kuuntelemaan.
      On todella kammottavaa, millaisissa oloissa ja peloissa ihmiset joutuvat elämään. Olen toki tiennyt Meksikon rikollisuudesta ja turvattomuudesta, mutta jälleen kerran kävi niin, että kaunokirjallisuus toi kauheudet kunnolla lähelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…