Siirry pääsisältöön

Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?

"Yleisö on kuitenkin keskittynyt kentän laidalla sijaitsevaan muoviseen putkeen, josta Boca Juniorsin pelaajat ilmestyvät Maradona etunenässä. Häntä tervehditään eläimellisellä karjunnalla. Pelaaja tekee ristinmerkin ja nostaa kätensä voitokkaasti kohti taivasta. 'Maradona, Maradona', fanit huutavat. Kentälle laskeutuu jättimäinen ilmapallo, jossa lukee 'TERVETULOA TAKAISIN, DIEGO!'."
Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?
(Minerva 2014)
Englanninkielinen alkuteos Maradona - The Hand of God 1996, 2010
Suomentaneet Juuso Arvassalo ja Katri Tenhola
347 sivua
Vaikka ei olisi innokas penkkiurheilija, on Diego Maradonan nimi silti varmasti tuttu. Legendaarinen jalkapallotähti on tullut tutuksi myös muista yhteyksistä kuin urheilusta, ja hänen tarinaansa tarttuessani tiesin odottaa rosoisuutta ja railakasta menoa. Jimmy Burnsin kirjoittama epävirallinen elämäkerta lunasti odotukseni: kirja kuvaa argentiinalaisen tähden elämänpolkua kiinnostavalla tavalla. Eikä elämäkerta rajoitu vain jalkapalloon, vaan urheilumaailma nivoutuu voimakkaasti esimerkiksi politiikkaan ja talouteen.

Diego Maradona on lahjakkuus, jonka kyvyt huomataan varhain. Hökkelissä asuva Diego saa kolmevuotissyntymäpäivänään Cirilo-sedältään lahjaksi nahkaisen jalkapallon.
Diego otti sen vastaan kuin kallisarvoisen timantin.
Poika ei ole kymmentäkään, kun hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa havaitaan laajemminkin. Viisitoistavuotiaana tapahtuu nousu Argentinos Juniorsin edustusjoukkueeseen ja samalla parempiin oloihin pääsee koko perhe, jonka vanhemmat ovat osanneet jo vuosia odottaa, että heidän poikansa on heidän tiensä taloudellisesti turvattuun elämään. Vanhemmat ovat myöhemminkin vahvasti läsnä poikansa elämässä.

Jalkapallo ei ole vain yksilöurheilua eikä sen vaikutus jää joukkueen tai seuran sisälle. Argentiinassa lajilla ja erityisesti sen huipputähdellä on suuri merkitys kansallisesti:
Maradonan kansainvälistä tunnustusta tuonut menestystarina lumosi argentiinalaiset. Se tuntuu pyyhkivän pois osan heidän historiansa ikävistä asioista. Maradona antoi argentiinalaisille identiteetin ja pakopaikan. He näkivät hänen pelaamisessaan puhtautta ja kutsuivat sitä yleisesti runoudeksi.
1970-luku on Argentiinassa epävakaa ja vaikea. Jalkapallokin valjastetaan palvelemaan poliittisia päämääriä, ja Burnsin mukaan vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut muistetaan nykyisin urheiluhistorian suurimpana poliittisen toiminnan välikappaleena. Jalkapallon kulissientakaisessa maailmassa ei kuitenkaan ole kysymys vain politiikasta vaan myös taloudellisista ja henkilökohtaisista intresseistä, joita Burns kirjassa niin ikään tuo esille.

Kun Maradona siirtyy 1980-luvulla Eurooppaan, puhutaan historiallisista siirtosummista. Edelleen myös vanhalla mantereella jalkapalloon kytkeytyy monenlaisia intressejä, ja mielestäni kirjan osuus, joka sijoittuu Italiaan, on hyvin mielenkiintoinen.

Paitsi että Diego Maradona on lahjakas ja monen mielestä nero, on hän Burnsin mukaan itse itsensä pahin vihollinen. Kirjassa valotetaan hyvin myös tätä jalkapallotähden varjoisaa puolta: Maradona on ailahteleva, temperamenttinen ja äkkipikainen. Hän sortuu huumeisiin ja näkee salaliittoja joka puolella. Hänen on vaikea nähdä, kuka on hänen todellinen ystävänsä, ja ympärillä oleva väki vaihtuu varsin tiuhaan.

Jimmy Burnsin teos on mielenkiintoinen katsaus jalkapallopersoonasta, joka on pelaajan uransa päätyttyä kokeillut siipiään myös valmentajana. Kuva Maradonasta ei ole siloteltu tai kiillotettu, vaan teoksessa tuodaan esille ristiriitainen persoona, jonka elämä holtittomine rahankäyttöineen ja huumesotkuineen sopisi saippuasarjan aiheeksi. Yleisilme on varsin kriittinen.

Teoksen kieli on paikoin turhan raskasta, mutta enimmäkseen ajatus etenee hyvin ja kirjasta muodostuu kokonaisuus, joka varmasti kiinnostaa varsinkin niitä, joille Maradonan peliura on tuttu.

Teoksesta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…