Siirry pääsisältöön

Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?

"Yleisö on kuitenkin keskittynyt kentän laidalla sijaitsevaan muoviseen putkeen, josta Boca Juniorsin pelaajat ilmestyvät Maradona etunenässä. Häntä tervehditään eläimellisellä karjunnalla. Pelaaja tekee ristinmerkin ja nostaa kätensä voitokkaasti kohti taivasta. 'Maradona, Maradona', fanit huutavat. Kentälle laskeutuu jättimäinen ilmapallo, jossa lukee 'TERVETULOA TAKAISIN, DIEGO!'."
Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?
(Minerva 2014)
Englanninkielinen alkuteos Maradona - The Hand of God 1996, 2010
Suomentaneet Juuso Arvassalo ja Katri Tenhola
347 sivua
Vaikka ei olisi innokas penkkiurheilija, on Diego Maradonan nimi silti varmasti tuttu. Legendaarinen jalkapallotähti on tullut tutuksi myös muista yhteyksistä kuin urheilusta, ja hänen tarinaansa tarttuessani tiesin odottaa rosoisuutta ja railakasta menoa. Jimmy Burnsin kirjoittama epävirallinen elämäkerta lunasti odotukseni: kirja kuvaa argentiinalaisen tähden elämänpolkua kiinnostavalla tavalla. Eikä elämäkerta rajoitu vain jalkapalloon, vaan urheilumaailma nivoutuu voimakkaasti esimerkiksi politiikkaan ja talouteen.

Diego Maradona on lahjakkuus, jonka kyvyt huomataan varhain. Hökkelissä asuva Diego saa kolmevuotissyntymäpäivänään Cirilo-sedältään lahjaksi nahkaisen jalkapallon.
Diego otti sen vastaan kuin kallisarvoisen timantin.
Poika ei ole kymmentäkään, kun hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa havaitaan laajemminkin. Viisitoistavuotiaana tapahtuu nousu Argentinos Juniorsin edustusjoukkueeseen ja samalla parempiin oloihin pääsee koko perhe, jonka vanhemmat ovat osanneet jo vuosia odottaa, että heidän poikansa on heidän tiensä taloudellisesti turvattuun elämään. Vanhemmat ovat myöhemminkin vahvasti läsnä poikansa elämässä.

Jalkapallo ei ole vain yksilöurheilua eikä sen vaikutus jää joukkueen tai seuran sisälle. Argentiinassa lajilla ja erityisesti sen huipputähdellä on suuri merkitys kansallisesti:
Maradonan kansainvälistä tunnustusta tuonut menestystarina lumosi argentiinalaiset. Se tuntuu pyyhkivän pois osan heidän historiansa ikävistä asioista. Maradona antoi argentiinalaisille identiteetin ja pakopaikan. He näkivät hänen pelaamisessaan puhtautta ja kutsuivat sitä yleisesti runoudeksi.
1970-luku on Argentiinassa epävakaa ja vaikea. Jalkapallokin valjastetaan palvelemaan poliittisia päämääriä, ja Burnsin mukaan vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut muistetaan nykyisin urheiluhistorian suurimpana poliittisen toiminnan välikappaleena. Jalkapallon kulissientakaisessa maailmassa ei kuitenkaan ole kysymys vain politiikasta vaan myös taloudellisista ja henkilökohtaisista intresseistä, joita Burns kirjassa niin ikään tuo esille.

Kun Maradona siirtyy 1980-luvulla Eurooppaan, puhutaan historiallisista siirtosummista. Edelleen myös vanhalla mantereella jalkapalloon kytkeytyy monenlaisia intressejä, ja mielestäni kirjan osuus, joka sijoittuu Italiaan, on hyvin mielenkiintoinen.

Paitsi että Diego Maradona on lahjakas ja monen mielestä nero, on hän Burnsin mukaan itse itsensä pahin vihollinen. Kirjassa valotetaan hyvin myös tätä jalkapallotähden varjoisaa puolta: Maradona on ailahteleva, temperamenttinen ja äkkipikainen. Hän sortuu huumeisiin ja näkee salaliittoja joka puolella. Hänen on vaikea nähdä, kuka on hänen todellinen ystävänsä, ja ympärillä oleva väki vaihtuu varsin tiuhaan.

Jimmy Burnsin teos on mielenkiintoinen katsaus jalkapallopersoonasta, joka on pelaajan uransa päätyttyä kokeillut siipiään myös valmentajana. Kuva Maradonasta ei ole siloteltu tai kiillotettu, vaan teoksessa tuodaan esille ristiriitainen persoona, jonka elämä holtittomine rahankäyttöineen ja huumesotkuineen sopisi saippuasarjan aiheeksi. Yleisilme on varsin kriittinen.

Teoksen kieli on paikoin turhan raskasta, mutta enimmäkseen ajatus etenee hyvin ja kirjasta muodostuu kokonaisuus, joka varmasti kiinnostaa varsinkin niitä, joille Maradonan peliura on tuttu.

Teoksesta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii