Siirry pääsisältöön

Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?

"Yleisö on kuitenkin keskittynyt kentän laidalla sijaitsevaan muoviseen putkeen, josta Boca Juniorsin pelaajat ilmestyvät Maradona etunenässä. Häntä tervehditään eläimellisellä karjunnalla. Pelaaja tekee ristinmerkin ja nostaa kätensä voitokkaasti kohti taivasta. 'Maradona, Maradona', fanit huutavat. Kentälle laskeutuu jättimäinen ilmapallo, jossa lukee 'TERVETULOA TAKAISIN, DIEGO!'."
Jimmy Burns: Maradona - maailman paras jalkapalloilija?
(Minerva 2014)
Englanninkielinen alkuteos Maradona - The Hand of God 1996, 2010
Suomentaneet Juuso Arvassalo ja Katri Tenhola
347 sivua
Vaikka ei olisi innokas penkkiurheilija, on Diego Maradonan nimi silti varmasti tuttu. Legendaarinen jalkapallotähti on tullut tutuksi myös muista yhteyksistä kuin urheilusta, ja hänen tarinaansa tarttuessani tiesin odottaa rosoisuutta ja railakasta menoa. Jimmy Burnsin kirjoittama epävirallinen elämäkerta lunasti odotukseni: kirja kuvaa argentiinalaisen tähden elämänpolkua kiinnostavalla tavalla. Eikä elämäkerta rajoitu vain jalkapalloon, vaan urheilumaailma nivoutuu voimakkaasti esimerkiksi politiikkaan ja talouteen.

Diego Maradona on lahjakkuus, jonka kyvyt huomataan varhain. Hökkelissä asuva Diego saa kolmevuotissyntymäpäivänään Cirilo-sedältään lahjaksi nahkaisen jalkapallon.
Diego otti sen vastaan kuin kallisarvoisen timantin.
Poika ei ole kymmentäkään, kun hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa havaitaan laajemminkin. Viisitoistavuotiaana tapahtuu nousu Argentinos Juniorsin edustusjoukkueeseen ja samalla parempiin oloihin pääsee koko perhe, jonka vanhemmat ovat osanneet jo vuosia odottaa, että heidän poikansa on heidän tiensä taloudellisesti turvattuun elämään. Vanhemmat ovat myöhemminkin vahvasti läsnä poikansa elämässä.

Jalkapallo ei ole vain yksilöurheilua eikä sen vaikutus jää joukkueen tai seuran sisälle. Argentiinassa lajilla ja erityisesti sen huipputähdellä on suuri merkitys kansallisesti:
Maradonan kansainvälistä tunnustusta tuonut menestystarina lumosi argentiinalaiset. Se tuntuu pyyhkivän pois osan heidän historiansa ikävistä asioista. Maradona antoi argentiinalaisille identiteetin ja pakopaikan. He näkivät hänen pelaamisessaan puhtautta ja kutsuivat sitä yleisesti runoudeksi.
1970-luku on Argentiinassa epävakaa ja vaikea. Jalkapallokin valjastetaan palvelemaan poliittisia päämääriä, ja Burnsin mukaan vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut muistetaan nykyisin urheiluhistorian suurimpana poliittisen toiminnan välikappaleena. Jalkapallon kulissientakaisessa maailmassa ei kuitenkaan ole kysymys vain politiikasta vaan myös taloudellisista ja henkilökohtaisista intresseistä, joita Burns kirjassa niin ikään tuo esille.

Kun Maradona siirtyy 1980-luvulla Eurooppaan, puhutaan historiallisista siirtosummista. Edelleen myös vanhalla mantereella jalkapalloon kytkeytyy monenlaisia intressejä, ja mielestäni kirjan osuus, joka sijoittuu Italiaan, on hyvin mielenkiintoinen.

Paitsi että Diego Maradona on lahjakas ja monen mielestä nero, on hän Burnsin mukaan itse itsensä pahin vihollinen. Kirjassa valotetaan hyvin myös tätä jalkapallotähden varjoisaa puolta: Maradona on ailahteleva, temperamenttinen ja äkkipikainen. Hän sortuu huumeisiin ja näkee salaliittoja joka puolella. Hänen on vaikea nähdä, kuka on hänen todellinen ystävänsä, ja ympärillä oleva väki vaihtuu varsin tiuhaan.

Jimmy Burnsin teos on mielenkiintoinen katsaus jalkapallopersoonasta, joka on pelaajan uransa päätyttyä kokeillut siipiään myös valmentajana. Kuva Maradonasta ei ole siloteltu tai kiillotettu, vaan teoksessa tuodaan esille ristiriitainen persoona, jonka elämä holtittomine rahankäyttöineen ja huumesotkuineen sopisi saippuasarjan aiheeksi. Yleisilme on varsin kriittinen.

Teoksen kieli on paikoin turhan raskasta, mutta enimmäkseen ajatus etenee hyvin ja kirjasta muodostuu kokonaisuus, joka varmasti kiinnostaa varsinkin niitä, joille Maradonan peliura on tuttu.

Teoksesta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o