"Kun raha on tiukassa, on pakko uudistaa, muodistaa ja tuunata. Villivihanneksista ja kirppiksistä on tullut trendijuttuja. Lähiruoka kiinnostaa sekä säästämisen että ekologisten seikkojen takia."
Nuukaillen on opas säästämiseen, pihistelemiseen ja kuluttamisen vähentämiseen. Laura Honkasalo toteaa teoksen alkusanoissa kirjan syntyneen elämäntilanteen muuttumisesta:
Vaikka ruoka on Suomessa kallista, menee sitä arvioiden mukaan roskikseen 20-80 kiloa kuluttajaa kohden vuodessa. Niin taloudellisesti kuin ekologisesti ajateltuna määrä on valtava. Laura Honkasalo vinkkaa, että ruokahävikkiä voi vähentää suunnittelemalla omat ostokset ja hyödyntämällä tähteitä tekemällä kirjan ohjeiden mukaan vaikkapa pannukakun.
Muutenkin kirjasta löytyy mukavia ja hyödyllisiä vinkkejä. Esimerkiksi keittiötarpeista syntyy kotikylpylän sampoo ja pesurievut saa siisteiksi suolavedessä keittämällä. On kuitenkin hyvä, että Honkasalo muistuttaa lukijaa myös siitä, että nuukailu voi mennä yli: itaruus voi olla jopa terveydelle vaarallista.
Kirjassa ei tarjota tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä vaan ennemminkin kierrätetään vanhoja, hyviksi havaittuja keinoja säästää rahaa. Vivahteita kirjaan tuovat viehättävät kodinhoito-ohjeet menneiltä vuosikymmeniltä. Samalla ne muistuttavat siitä, että monet vanhat konstit ovat edelleen toimivia, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.
Pidän Laura Honkasalon tavasta kirjoittaa. Hän on kirjassaan mukavalla tavalla läsnä ja pohdiskeleva ote ei tunnu paasaukselta. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa elämän hidastaminen ja säästäminen.
Laura Honkasaloa on haastateltu Vantaan Sanomien jutussa. Myös Sentinvenyttäjä, Kitsastelija ja Aitolife Katja kirjoittavat blogeissaan kirjasta.
 |
| Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman (Kirjapaja 2014) 200 sivua |
Kesällä 2011 olin yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa. Olin paniikissa: miten oikein elättäisin lapset vapaana kirjailijana? Vaikka elintaso ei aviovaimonakaan ollut huikea, se oli kuitenkin kohtalainen.Samalla kulutushysteria uuvutti kirjailijaa. Yleisesti ottaenkin yletöntä kuluttamista pitäisi pyrkiä suitsimaan, sillä jo kauan on tiedetty, että maapallo ei kestä nykyistä kuormitusta. Jokainen voi tehdä asiassa osansa, ja Honkasalon kirjasta saa poimittua omaan arkeen sopivia vinkkejä, joilla säästää rahaa ja vähentää kulutusta.
Vaikka ruoka on Suomessa kallista, menee sitä arvioiden mukaan roskikseen 20-80 kiloa kuluttajaa kohden vuodessa. Niin taloudellisesti kuin ekologisesti ajateltuna määrä on valtava. Laura Honkasalo vinkkaa, että ruokahävikkiä voi vähentää suunnittelemalla omat ostokset ja hyödyntämällä tähteitä tekemällä kirjan ohjeiden mukaan vaikkapa pannukakun.
Muutenkin kirjasta löytyy mukavia ja hyödyllisiä vinkkejä. Esimerkiksi keittiötarpeista syntyy kotikylpylän sampoo ja pesurievut saa siisteiksi suolavedessä keittämällä. On kuitenkin hyvä, että Honkasalo muistuttaa lukijaa myös siitä, että nuukailu voi mennä yli: itaruus voi olla jopa terveydelle vaarallista.
Supernuukailu saattaa eristää. Saituri ei halua tavata ystäviä, koska siihen menisi rahaa, mutta hän ei myöskään kutsu ystäviä kotiinsa, koska heille pitäisi tarjota jotain.Pointti kai onkin siinä, että pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Elämme mainostulvan keskellä ja saatamme helposti ajatella, että maallinen mammona tuo onnen. Usein tulee mietittyä, mitä kaikkea kivaa tekisi, jos rahaa olisi enemmän. Tekisikö raha kuitenkaan nykyistä onnellisemmaksi? Tuskin. Ennemminkin paluu perusasioiden äärelle ja elämän rauhoittaminen tuovat onnea. Tämä on kirjan viehättävä pohja-ajatus, jota Honkasalon tarjoamat vinkit täydentävät.
Kirjassa ei tarjota tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä vaan ennemminkin kierrätetään vanhoja, hyviksi havaittuja keinoja säästää rahaa. Vivahteita kirjaan tuovat viehättävät kodinhoito-ohjeet menneiltä vuosikymmeniltä. Samalla ne muistuttavat siitä, että monet vanhat konstit ovat edelleen toimivia, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.
Pidän Laura Honkasalon tavasta kirjoittaa. Hän on kirjassaan mukavalla tavalla läsnä ja pohdiskeleva ote ei tunnu paasaukselta. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa elämän hidastaminen ja säästäminen.
Laura Honkasaloa on haastateltu Vantaan Sanomien jutussa. Myös Sentinvenyttäjä, Kitsastelija ja Aitolife Katja kirjoittavat blogeissaan kirjasta.
Tämä kirja kiinnostaa kovin. Ja ihan samaa mieltä nuukailusta kuin Honkasalokin tuntuu olevan: pihistely ei saa mennä ihmissuhteiden edelle. Vaikuttaa maltin kirjalta. :)
VastaaPoistaPidin juuri tuosta maltillisesta otteesta. Tällaisen aiheen kanssa voisi helposti mennä yli.
PoistaTähän kirjaan pitääkin tutustua. Varsinkin, kun kerrot Honkasalon kirjoittavan mukavan rennolla otteella. Kiitos! :)
VastaaPoistaOle hyvä - toivottavasti pidät! :)
PoistaKuulostaa tosi kivalta kirjalta. Säästämisestä saa kivan harrastuksen josta tulee samalla helpotusta näihin taloudellisesti vaikeisiin aikoihin. Kitsastelu ei kuitenkaan ole hyvä asia. Osut mielestäni oikeaan kun toteat että kultainen keskitie lienee paras !
VastaaPoistaTotta: säästäminen voi oikeasti olla kivaa, kunhan siihen ei suhtaudu liian ryppyotsaisesti. :) Mielestäni on hyvä, että Honkasalo tuo esille myös sen, että liika säästäminen ei ole hyväksi.
PoistaTällaiset kirjat ovat tosiaan tervetulleita - aiheesta tarvitaankin juuri leppoisia ja mukavalukuisia kirjoja, ettei maailmantuska liiaksi kaadu niskaan, mutta saa silti taas ajattelemisen aihetta. On hienoa, että yhä useammat tuntuvat olevan kiinnostuneita kantamaan kortensa kekoon maailman pelastamiseksi - ja pelastuuhan siinä samalla vähän sitä kukkaroakin :) Mutta tosiaan, kultainen keskitie lienee tässäkin se paras: kaikelle ei kerta kaikkiaan mitään mahda, ja ihmispolo painuu kyllä kasaan liian suuren taakan alla. Hyvää tuulta pelastuspuuhiin siis!
VastaaPoistaTotta: liian päällekäyvät kirjat jäävät helposti kesken. Tässä on hyvää juuri se, että ei odoteta eikä edellytetä lukijaltakaan ihmeitä.
PoistaHonkasalo on keksinyt pyörän uudelleen. Aivan kuin uutena ilmestyksenä hän mainostaa kirpputorien autuutta. Myös vinkit ovat lajia: puuron jämät voi käyttää sämpylätaikinaan. Mitään omintakeista tai uutta en kirjasta löytänyt. Kirjailija toistaa moneen kertaan samoja asioita.
VastaaPoistaMinulle kirjan parasta antia olivat lainaukset vanhoista ja hyvin vanhoista niksikirjoista.
On totta, että Honkasalo hyödyntää kirjassaan vanhoja, tuttuja ideoita. Mutta nuukailla miettivälle vasta-alkajalle kirja sopii mielestäni hyvin, sillä siihen on koottu sopivia vinkkejä, jotta säästämisessä pääsee alkuun.
PoistaNostalgiset sitaatit ovat kirjassa tosiaan mainioita.