Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

"Tuolla hän asuu. Tuolla Mats ja minäkin vielä asumme. Mutta minun on odotettava. Minun on harkittava hyvin tarkkaan ennen kuin annan tälle Anna Aemelinille tärkeän sijan elämässäni."
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
(WSOY 1983)
Ruotsinkielinen alkuteos
Den ärliga bedragaren 1982
Suomentanut Kyllikki Härkäpää
208 sivua
En muista, olenko aiemmin lukenut Tove Janssonilta aikuisille suunnattua romaania. Niinpä Kunniallinen petkuttaja oli mielenkiintoinen löytö kirjastosta, ja tartuin siihen innolla. Vielä enemmän innostuin, kun tarina lähti alusta alkaen viemään mukanaan niin hyvin.

Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja jolla kuitenkin tuntuu olevan myös oikeanlaisia tarkoitusperiä. Tarinasta ei synnykään musta-valkoista oikein-väärin-asetelmaa, vaan Janssonin maalaamassa kuvassa on hyvin monia vivahteita, kuten elämässä itsessään.

Tarina kertoo paitsi muuttamisesta myös muutoksesta. Henkilöt eivät voi jäädä entiselleen toisensa kohdattuaan ja toistensa kanssa elettyään.
Katri, sanoi Anna, nyt teidän pitää kuunnella, mitä minä sanon; minä sanon että haluan paljon mieluummin tulla petkutetuksi kuin olla koko ajan epäluuloinen.
 Romaanissa onkin kysymys myös luottamuksesta ja suhteesta toisiin ihmisiin. Suuria asioita Jansson kuvaa toteavasti ja jättäen pinnan alle niin paljon, että rivien välit kuhisevat lukijan mielessä. Kirja on kiinnostava lukuelämys.
Koko metsä oli täynnä liikettä. Anna meni illalla talon taakse puiden alle, seisoi kauan hiljaa ja kuunteli. Ilmassa oli voimakasta levottomuutta niin kuin aina maiseman valmistautuessa kevääseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat