"Tuolla hän asuu. Tuolla Mats ja minäkin vielä asumme. Mutta minun on odotettava. Minun on harkittava hyvin tarkkaan ennen kuin annan tälle Anna Aemelinille tärkeän sijan elämässäni."
En muista, olenko aiemmin lukenut Tove Janssonilta aikuisille suunnattua romaania. Niinpä Kunniallinen petkuttaja oli mielenkiintoinen löytö kirjastosta, ja tartuin siihen innolla. Vielä enemmän innostuin, kun tarina lähti alusta alkaen viemään mukanaan niin hyvin.
Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja jolla kuitenkin tuntuu olevan myös oikeanlaisia tarkoitusperiä. Tarinasta ei synnykään musta-valkoista oikein-väärin-asetelmaa, vaan Janssonin maalaamassa kuvassa on hyvin monia vivahteita, kuten elämässä itsessään.
Tarina kertoo paitsi muuttamisesta myös muutoksesta. Henkilöt eivät voi jäädä entiselleen toisensa kohdattuaan ja toistensa kanssa elettyään.
 |
| Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja (WSOY 1983) Ruotsinkielinen alkuteos Den ärliga bedragaren 1982 Suomentanut Kyllikki Härkäpää 208 sivua |
Kunniallinen petkuttaja kertoo Katri Klingistä ja Anna Aemelinista. Ensin mainittu asuu veljensä Matsin ja nimettömän koiransa kanssa kylmässä huoneistossa ja päättää muuttaa taiteilija Anna Aemelinin luokse. Jotenkin huomaamatta Katri asettuukin veljensä Matsin kanssa taiteilijan taloon ja ryhtyy pyytämättä huolehtimaan talon emännän asioista. Kyläläisissä erikoinen järjestely herättää puheita ja Katri olisi helppo tuomita. Jollain erikoisella tavalla lukija kuitenkin päätyy ymmärtämään Katria, jota lapset haukkuvat noita-akaksi ja jolla kuitenkin tuntuu olevan myös oikeanlaisia tarkoitusperiä. Tarinasta ei synnykään musta-valkoista oikein-väärin-asetelmaa, vaan Janssonin maalaamassa kuvassa on hyvin monia vivahteita, kuten elämässä itsessään.
Tarina kertoo paitsi muuttamisesta myös muutoksesta. Henkilöt eivät voi jäädä entiselleen toisensa kohdattuaan ja toistensa kanssa elettyään.
Katri, sanoi Anna, nyt teidän pitää kuunnella, mitä minä sanon; minä sanon että haluan paljon mieluummin tulla petkutetuksi kuin olla koko ajan epäluuloinen.Romaanissa onkin kysymys myös luottamuksesta ja suhteesta toisiin ihmisiin. Suuria asioita Jansson kuvaa toteavasti ja jättäen pinnan alle niin paljon, että rivien välit kuhisevat lukijan mielessä. Kirja on kiinnostava lukuelämys.
Koko metsä oli täynnä liikettä. Anna meni illalla talon taakse puiden alle, seisoi kauan hiljaa ja kuunteli. Ilmassa oli voimakasta levottomuutta niin kuin aina maiseman valmistautuessa kevääseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.