"Hän ei ollut osannut epäillä, että kun tauti alkaisi raivota, Reyjkavík tyhjenisi ja näyttäisi siltä kuin siellä ei tapahtuisi mitään, että kaupunki muuttuisi hylätyksi kulissiksi, jonka hän, Máni Steinn, voisi kuvitella minkä tahansa hurjan juonen tapahtumapaikaksi, tai oikeammin sanottuna paikaksi niille pahaenteisille tapahtumille, jotka elokuvissa kävisivät toteen tällaisessa tuhoon tuomittujen kylässä."
Poika nimeltä Kuukivi -romaanin päähenkilö on nuori poika, Máni Steinn, joka elää vuonna 1918 Reykjavikissa. Hän on kuusitoistavuotias ja kulkee omia polkujaan. Kirja alkaa homoseksuaalisesta kohtaamisesta, ja poika puhuu "asiakkaista", jotka ovat miehiä ja joita hän tapaa salaa rahasta. Näitä tapaamisia on matkan varrella useita, ja lopulta yhdestä sellaisesta muodostuu pojan elämän ratkaiseva käännekohta.
Reykjavikissa on kaksi elokuvateatteria, ja poika rakastaa niitä. Hän käy katsomassa elokuvia yhä uudelleen, ja elokuva säestävine orkestereineen nivoutuu voimakkaasti yhteen suuren pandemian, espanjantaudin, kanssa. Pinnan alla kytee räjähdys, jota symboloi samaan aikaan purkautuva Katla-tulivuori.
Romaani on vähäeleisyydestään ja toteavuudestaan huolimatta tavattoman kiihkeä. Teos sekoittaa unta ja todellisuutta, ja lisäksi siinä on paljon teemoja ja symboliikkaa, joiden pohtiminen esimerkiksi lukupiirissä olisi varmasti hyvin antoisaa. Vaikka sivuja ei ole paljon ja kerronta on niukkaa, tapahtuu pinnan alla paljon. Lukija saa täydentää fragmentaarisen tarinan mielessään, ja lisää pohdittavaa tarjoaa romaanin loppu, joka ikään kuin heittää palaset ilmaan. Ja vaikka kirjan käsittelemät aiheet ovat ahdistavia, jää romaanista valoisa olo. Mielenkiintoinen, kiehtova tarina!
Kirjasta on keskusteltu äskettäin lukupiirissä. Kaikkea kirjasta -blogissa referoidaan juonta tätä tekstiä laajemmin. Tämän kylän homopoika luki kirjan yhdeltä istumalta. Erjan mielestä kirja on yksinkertaisesti kaunis. Krista luki kirjan lukumaratonillaan ja Tuulevi piti kirjaa lumoavana.
 |
| Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Like 2014) Islanninkielinen alkuteos Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til 2013 Suomentanut Tuomas Kauko 154 sivua |
Reykjavikissa on kaksi elokuvateatteria, ja poika rakastaa niitä. Hän käy katsomassa elokuvia yhä uudelleen, ja elokuva säestävine orkestereineen nivoutuu voimakkaasti yhteen suuren pandemian, espanjantaudin, kanssa. Pinnan alla kytee räjähdys, jota symboloi samaan aikaan purkautuva Katla-tulivuori.
Romaani on vähäeleisyydestään ja toteavuudestaan huolimatta tavattoman kiihkeä. Teos sekoittaa unta ja todellisuutta, ja lisäksi siinä on paljon teemoja ja symboliikkaa, joiden pohtiminen esimerkiksi lukupiirissä olisi varmasti hyvin antoisaa. Vaikka sivuja ei ole paljon ja kerronta on niukkaa, tapahtuu pinnan alla paljon. Lukija saa täydentää fragmentaarisen tarinan mielessään, ja lisää pohdittavaa tarjoaa romaanin loppu, joka ikään kuin heittää palaset ilmaan. Ja vaikka kirjan käsittelemät aiheet ovat ahdistavia, jää romaanista valoisa olo. Mielenkiintoinen, kiehtova tarina!
Kirjasta on keskusteltu äskettäin lukupiirissä. Kaikkea kirjasta -blogissa referoidaan juonta tätä tekstiä laajemmin. Tämän kylän homopoika luki kirjan yhdeltä istumalta. Erjan mielestä kirja on yksinkertaisesti kaunis. Krista luki kirjan lukumaratonillaan ja Tuulevi piti kirjaa lumoavana.
Tätä odotan kovasti kirjastosta :)
VastaaPoistaKiva sitten kuulla mielipiteesi! :)
PoistaKirjan nimi on kaunis ja vaikuttava! Olen ollut tästä varovaisen kiinnostunut, ehkä luenkin.
VastaaPoistaEn enää muista, miksi tästä kirjasta kiinnostuin. Odotin jotain muuta, joten yllätyin. En kuitenkaan pettynyt, sillä kirja on niin erityinen, omanlaisensa.
PoistaMulla oli tämä kirjastosta varauksessa, mutta poistin varauksen nähtyäni elokuvan Suuri kauneus. Elokuva ei sinänsä liity tähän kirjaan mitenkään,mutta se sai minut taas muistamaan, miten tärkeää on olla uskollinen omille tärkeimmille asioilleen, kuten sille, mitä kirjoja lukee.
VastaaPoistaLuen tämän kyllä ehkä jossain vaiheessa, jos vastaan tulee.
Elokuva kuulostaa kiinnostavalta.
PoistaTämä romaani oli jotain aivan muuta, kuin mitä odotin. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus.