Siirry pääsisältöön

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

"Hän ei ollut osannut epäillä, että kun tauti alkaisi raivota, Reyjkavík tyhjenisi ja näyttäisi siltä kuin siellä ei tapahtuisi mitään, että kaupunki muuttuisi hylätyksi kulissiksi, jonka hän, Máni Steinn, voisi kuvitella minkä tahansa hurjan juonen tapahtumapaikaksi, tai oikeammin sanottuna paikaksi niille pahaenteisille tapahtumille, jotka elokuvissa kävisivät toteen tällaisessa tuhoon tuomittujen kylässä."
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi (Like 2014)
Islanninkielinen alkuteos Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til 2013
Suomentanut Tuomas Kauko
154 sivua
Poika nimeltä Kuukivi -romaanin päähenkilö on nuori poika, Máni Steinn, joka elää vuonna 1918 Reykjavikissa. Hän on kuusitoistavuotias ja kulkee omia polkujaan. Kirja alkaa homoseksuaalisesta kohtaamisesta, ja poika puhuu "asiakkaista", jotka ovat miehiä ja joita hän tapaa salaa rahasta. Näitä tapaamisia on matkan varrella useita, ja lopulta yhdestä sellaisesta muodostuu pojan elämän ratkaiseva käännekohta.

Reykjavikissa on kaksi elokuvateatteria, ja poika rakastaa niitä. Hän käy katsomassa elokuvia yhä uudelleen, ja elokuva säestävine orkestereineen nivoutuu voimakkaasti yhteen suuren pandemian, espanjantaudin, kanssa. Pinnan alla kytee räjähdys, jota symboloi samaan aikaan purkautuva Katla-tulivuori.

Romaani on vähäeleisyydestään ja toteavuudestaan huolimatta tavattoman kiihkeä. Teos sekoittaa unta ja todellisuutta, ja lisäksi siinä on paljon teemoja ja symboliikkaa, joiden pohtiminen esimerkiksi lukupiirissä olisi varmasti hyvin antoisaa. Vaikka sivuja ei ole paljon ja kerronta on niukkaa, tapahtuu pinnan alla paljon. Lukija saa täydentää fragmentaarisen tarinan mielessään, ja lisää pohdittavaa tarjoaa romaanin loppu, joka ikään kuin heittää palaset ilmaan. Ja vaikka kirjan käsittelemät aiheet ovat ahdistavia, jää romaanista valoisa olo. Mielenkiintoinen, kiehtova tarina!

Kirjasta on keskusteltu äskettäin lukupiirissä. Kaikkea kirjasta -blogissa referoidaan juonta tätä tekstiä laajemmin. Tämän kylän homopoika luki kirjan yhdeltä istumalta. Erjan mielestä kirja on yksinkertaisesti kaunis. Krista luki kirjan lukumaratonillaan ja Tuulevi piti kirjaa lumoavana.

Kommentit

  1. Tätä odotan kovasti kirjastosta :)

    VastaaPoista
  2. Kirjan nimi on kaunis ja vaikuttava! Olen ollut tästä varovaisen kiinnostunut, ehkä luenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää muista, miksi tästä kirjasta kiinnostuin. Odotin jotain muuta, joten yllätyin. En kuitenkaan pettynyt, sillä kirja on niin erityinen, omanlaisensa.

      Poista
  3. Mulla oli tämä kirjastosta varauksessa, mutta poistin varauksen nähtyäni elokuvan Suuri kauneus. Elokuva ei sinänsä liity tähän kirjaan mitenkään,mutta se sai minut taas muistamaan, miten tärkeää on olla uskollinen omille tärkeimmille asioilleen, kuten sille, mitä kirjoja lukee.

    Luen tämän kyllä ehkä jossain vaiheessa, jos vastaan tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva kuulostaa kiinnostavalta.
      Tämä romaani oli jotain aivan muuta, kuin mitä odotin. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…