Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Raja

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
Riikka Pulkkinen: Raja (Gummerus 2006)
399 sivua
Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa!

Rajassa pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurempaa. Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu äidinkielenopettajaansa Julianiin, joka vastaa 16-vuotiaan tytön tunteisiin. Julianin 6-vuotias tytär Anni näkee enemmän kuin aikuiset ymmärtävät. Koska Anjan, Marin, Julianin ja Annin näkökulmat vuorottelevat, on romaanin rakenne haastava, mutta se pysyykin koossa yllättävän hyvin. Varsinkin loppua kohden jännite kasvaa niin, että kirjaa ei enää yhden pisteen ohitettuaan voi jättää kesken.

Riikka Pulkkisen esikoisromaanissa on kysymys suurista asioista. Rakkaudesta varsinkin: Mitä rakkauden takia on valmis tekemään? Mikä on sallittua, mikä on oikein, kun motiivina on rakkaus? Myös kuolema on vahvasti läsnä: Anja aikoo kuolla, Antti tahtoo kuolla, Mari miettii kuolemaa. Ja sitten tulee puheeksi vielä kohtalo: ovatko elämänpolut jo valmiiksi mietittyjä, onko kohtaloaan vastaan mahdotonta taistella? Olemmeko kuin Sofokleen Oidipus, joka taisteli turhaan? Ja vaikka romaanissa käsitellään suuria kysymyksiä, ei mikään tunnu menevän liiaksi ylitse vaan nuori kirjailija pitää langat käsissään häikäisevällä tavalla.

Raja sai suurta huomiota osakseen heti ilmestyttyään, eikä ihme. Niin hienosti Pulkkinen kirjoittaa ja niin upeasti hän eri-ikäisten henkilöidensä nahkoihin sukeltaa. Henkilöistä ei ole sorruttu piirtämään yksiulotteisen mukavia vaan kaikilla on rosonsa. Julian on hahmo, josta en vain voi pitää. Minusta on inhottavaa, että ammattitaitoinen opettaja antautuu suhteeseen oppilaansa kanssa ja vakuuttelee itselleen, että kyseessä on "vain pieni huvi joka teki yksitoikkoisista työpäivistä värikkäämpiä". Tilanteessa on kysymys vallasta ja sen käytöstä: Mari tuntuu olevan lähes täysin opettajansa armoilla, ja Julian käyttää valtaansa häikäilemättä. Ylen tv-sarjassa Juliania muuten näyttelee Antti Luusuaniemi, jonka arvelisin näin ennakkoon olevan varsin loistava valinta rooliin!

Ymmärrän, että Pulkkisen kieli herättää tunteita. Paikoin filosofisuus ehkä menee hieman yli ymmärryksen, mutta kyllä kaiken kaikkiaan kieli on kertakaikkisen hienoa.
Nytkin taivas kohosi avarana holvina, kuin rukous. Ja Esplanadin puiston puiden mustat kiiltävät rungot taivasta vasten; kontrasti oli satumainen, lähes uhkaava. Lehtien varistua puista äänet olivat kovempia, raitiovaunun kolina kuului hakkaavampana ja tuulenvireet ylettyivät iholle. Kohta, kun tulisi lunta, kaikki vaimenisi taas, maailma madaltuisi ja Helsingistä tulisi uinuva talven tasku, ainakin niiksi päiviksi kun tuulta ei ollut ja liikenteen äänet olivat kadonneet lumen valkeaan vitiin.
Ei ole yllätys, että tästä kirjasta on kirjoitettu paljon. Ajatuksia löytyy esimerkiksi Booksyn, Aletheian, Aili-mummon, Katjan, Kuuttaren, Morren, Jorin ja Lurun blogeista.

Kommentit

  1. Tämä kirja tuli luettua vuosia sitten mutta jätti vahvan muistijäljen. Yksi lempparini Pulkkiselta ehdottomasti. Hieman pelottaa tuo sarja, sillä opesuhde oli kirjassa aika rankka. Ehkä se on kuitenkin uskaltauduttava katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä romaani taipuu tv-sarjaksi. Toivottavasti lopputulos on hyvä!

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä. Se on myös ainoa Pulkkiselta, joka on itsellä hyllyssä. Pidin kirjasta valtavasti ja näin sen heti Jarmo Lampelan Joki -leffan tyylisenä elokuvana, jossa henkilöt sivuavat toistensa elämää. Ja nythän se tuleekin tv-sarjana. Pulkkisen muista romaaneista en ole pitänyt niiden filosofisuuden (minun mielestäni tekotaiteellisuuden) takia. Rajasta en muista paljon mitään, paitsi että rakenne oli hyvä ja jännite säilyi. Nyt onkin mukava katsoa tämä sarja ja palauttaa kirja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistin vain, että pidin kirjasta aikanaan kovasti. Nyt oli hyvä hetki lukea se uudelleen, kun tv-sarjaa aletaan pian esittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok