Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Samoilla silmillä

"Vaihtakaa se ryhymän nimi. Ei sole misthän kotosin", Jore sanoo hieman harmistuneena. "Huomena sitte Kaitsun kulumaan avustajiksi minun kansa kaheksitoista", Jore muistuttaa ja nyökkää meille.
Peter Franzén: Samoilla silmillä (Tammi 2013)
223 sivua
E-kirja, kuva ladattu kustantajan kuvapankista
Sain Peter Franzénin romaanin Samoilla silmillä Elisa Kirjalta joululahjaksi. Lukemani teos on siis muodoltaan e-kirja, ja siksi olen poikkeuksellisesti ottanut kirjan kansikuvan kustantajalta.

Täytyy myöntää, että pienin epäilyksin tartuin aikanaan näyttelijänä tutuksi tulleen Franzénin esikoisromaanin Tumman veden päällä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti - "iloisesti" olisi tässä yhteydessä väärä sana, sillä kirja ei päästänyt helpolla, sen verran tummissa vesissä siinä liikuttiin. Tämä käsillä oleva romaani jatkaa esikoisromaanin tarinaa, mutta tunnelma on mutttunut valoisammaksi.

Teini-ikäinen Pete asuu pääasiassa siskonsa kanssa. Äiti opiskelee ja käy kotona aika ajoin, isovanhemmat katsovat sisarusten perään. Peten elämä on varsin tavallista teini-ikäisen elämää: nyrkkeilystä on muodostunut rakas harrastus, koulussa ei kiinnosta niinkään opiskelu vaan tytöt, ja niin edelleen. Arkisessa elämässä on kuitenkin muistoja, jotka vaivaavat ja jotka haluaisi unohtaa:
Yhtäkkiä minulle tulee mieleen isä, tai Pertti, isäpuoli. Hän joi paljon silloin, kun asuimme hänen luonaan. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Pekankin isä joi viinaa ja oli paha, Pekallekin, mutta emme me puhu niistä hommista koskaan. Sitä aikaa ei ole olemassa, kun siitä ei puhu. Joskus tekisi mieli, mutta ei kai kukaan sellaisia halua muistella.
Peten ohella tarinassa pääsevät ääneen Eeva-äiti ja kasvatti-isä Pertti, josta äiti on eronnut. Eri näkökulmat tuovat tarinaan syvyyttä ja nostavat teoksen irti tavanomaisimmista teini-iän kuvauksista. Olisi helppoa tuomita Pertti, mutta hänen näkökulmastaan kuvatut tunnontuskat tuovat sympatiapisteitä myös hänelle. Franzén osoittaa, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Romaanin kieli on melko tavanomaista, mutta käytetty murre tuo siihen lisätehoa. Dialogi on toimivaa - ehkä siinä näkyy kirjailijan näyttelijätausta. Kokonaisuus on hyvällä tavalla arkinen: tarinaan on helppo uskoa ja samaistumispintaa löytyy.

Nannan tavoin minäkin koen, että Samoilla silmillä ei ole yhtä koskettava kuin Tumman veden päällä. Se ei ole pelkästään huono asia, sillä Franzénin esikoisteoksen tummuuden tilalle on tullut toivoa, kuten esimerkiksi Mari toteaa. Minun laillani Sanna piti näkökulmien vaihtelua hyvänä, Laura ei ihastunut tähän romaaniin samalla tavoin kuin esikoiseen ja Kirjanainen teki kirjan myötä nostalgisen matkan lapsuuden pienen paikkakunnan kulttuuriin.

Kommentit

  1. Minusta ensimmäinen kirja oli huomattavasti parempi. Outoa, että äiti jättää lapset viikoksi yksikseen, vaikka Keminmaan ja Oulun väli on reilu 100km.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä esikoisteos oli vaikuttavampi ja jäi siten paremmin mieleen.
      Minäkin hieman ihmettelin tuota äidin ratkaisua. Pete ja Suvi ovat kuitenkin sellaisessa iässä, että itse en ainakaan lapsiani uskaltaisi yksin päiväkausiksi tuossa iässä jättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...