"Blogi oli paljastanut kasvonsa ja pudottanut maitohampaansa, vuoroin se hämmästytti, vuoroin ilahdutti, vuoroin sivuutti hänet kokonaan. Se kahmi tuhansittain lukijoita kaikkialta maailmasta, niin nopeasti, että hän ei enää halunnut tarkistaa päivityksiä, koska ei halunnut tietää, kuinka moni uusi ihminen oli klikannut blogia ja lukenut häntä minäkin päivänä, koska se pelotti. Ja samalla riemastutti."
Pidin kovasti Chimamanda Ngozi Adichien romaaneista Puolikas keltaista aurinkoa (2009) ja Purppuranpunainen hibiskus (2010). Siten kynnys tarttua Kotiinpalaajiin ei ollut suuri varsinkaan, kun blogeissa romaania on kehuttu kovasti.
Romaanin keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, jotka ovat rakastuneet teini-ikäisinä Nigeriassa. Päähenkilöksi asettuva Ifemelu kuitenkin päätyy Yhdysvaltoihin, mistä romaani alkaa. Siellä hän pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi)" ja seurustelee amerikkalaisten miesten kanssa. Viidentoista vuoden jälkeen Ifemelu päättää palata Nigeriaan. Obinze puolestaan on palannut kotimaahansa Iso-Britanniasta jo aiemmin. Hän asuu Lagosissa vaimonsa Kosin kanssa ja on onnistunut menestymään - kuten ulkomailta palaavalta odotetaankin.
Romaanissa palataan nykyhetkestä menneisyyteen. Kirjassa kuvataan sitä, miten nuoret Ifemelu ja Obinze opiskelevat Nigeriassa ja rakastuvat, vaikka toista oli suunniteltu. Nigerian levoton tilanne ja jatkuvat lakot ajavat nuoret hakeutumaan ulkomaille. Ifemelu päätyy Amerikkaan, ensin Uju-tätinsä luokse ja sitten homeiseen opiskelija-asuntoon. Amerikka on jotain toista kuin mitä nuori nainen oli odottanut, mainosten unelma on kovin kaukana arjesta. Kuinka kauniisti ja sydäntä särkevästi Adichie kuvaakaan Ifemelun tunteita, kun tämä on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään työnhaussa ja rahahuolet vaivaavat:
Tässä hienossa romaanissa käsitellään monenlaisia asioita. Merkittävimmäksi nousee kysymys rodusta, jota myös Ifemelun blogi koskee. Vasta Amerikassa Ifemelu kokee olevansa musta. Hän puhuu blogissaan siitä, miten eriarvoisia ihmiset ovat ja miten rotu määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Ajankuvaa luodaan, kun kutsuilla keskustellaan Yhdysvaltain presidentinvaaleista:
Kun Adichie onnistuu täyttämään odotukset romaani toisensa jälkeen, ei voi kuin innolla odottaa hänen seuraavaa teostaan.
Kotiinpalaajat-romaania on luettu paljon. Postauksia löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista: Luettua, Mafalala, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu, Kirja joka maasta, Ilselä, Opuscolo, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjava kammari, Morren maailma, Luonnonkihara ja Wannabe-mesenaatti. Lisäksi Kirsin kirjanurkassa luodaan katsaus kaikkiin Adichien romaaneihin.
 |
| Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (Otava 2013) Englanninkielinen alkuteos Americanah julkaistu 2013 522 sivua |
Romaanin keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, jotka ovat rakastuneet teini-ikäisinä Nigeriassa. Päähenkilöksi asettuva Ifemelu kuitenkin päätyy Yhdysvaltoihin, mistä romaani alkaa. Siellä hän pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi)" ja seurustelee amerikkalaisten miesten kanssa. Viidentoista vuoden jälkeen Ifemelu päättää palata Nigeriaan. Obinze puolestaan on palannut kotimaahansa Iso-Britanniasta jo aiemmin. Hän asuu Lagosissa vaimonsa Kosin kanssa ja on onnistunut menestymään - kuten ulkomailta palaavalta odotetaankin.
Romaanissa palataan nykyhetkestä menneisyyteen. Kirjassa kuvataan sitä, miten nuoret Ifemelu ja Obinze opiskelevat Nigeriassa ja rakastuvat, vaikka toista oli suunniteltu. Nigerian levoton tilanne ja jatkuvat lakot ajavat nuoret hakeutumaan ulkomaille. Ifemelu päätyy Amerikkaan, ensin Uju-tätinsä luokse ja sitten homeiseen opiskelija-asuntoon. Amerikka on jotain toista kuin mitä nuori nainen oli odottanut, mainosten unelma on kovin kaukana arjesta. Kuinka kauniisti ja sydäntä särkevästi Adichie kuvaakaan Ifemelun tunteita, kun tämä on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään työnhaussa ja rahahuolet vaivaavat:
Hän oli kuin pieni pallo, aivan hukassa ja yksin. Maailma oli suuri ja avara, ja hän itse niin pikkuinen, niin merkityksetön, jotakin mikä vain kieri vailla sisältöä.Elämä koettelee Ifemelua niin, että yhteys Obinzeenkin katkeaa. Sitten lopulta, kotiinpaluuta suunnitellessaan, Ifemelu ottaa yhteyttä entiseen poikaystäväänsä, ja Lagosissa he viimein taas kohtaavat.
Tässä hienossa romaanissa käsitellään monenlaisia asioita. Merkittävimmäksi nousee kysymys rodusta, jota myös Ifemelun blogi koskee. Vasta Amerikassa Ifemelu kokee olevansa musta. Hän puhuu blogissaan siitä, miten eriarvoisia ihmiset ovat ja miten rotu määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Ajankuvaa luodaan, kun kutsuilla keskustellaan Yhdysvaltain presidentinvaaleista:
"On yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat Obamasta. Kysymys on siitä, ovatko valkoiset valmiita hyväksymään mustan presidentin", Nathan sanoi.Romaanissa avataan myös maahanmuuttoa. Yhdysvallat on unelmien tyyssija, jossa kaikki on mahdollista - totuus kuitenkin voi olla toinen. Iso-Britanniassa laiton maahanmuutto on ongelma. Eikä paluu kotimaahankaan ole ongelmaton:
"Amiirikalainen!" Ranyinudo kiusoitteli häntä usein. "Sinä katselet kaikkea amerikkalaisin silmin. Mutta ongelma on siinä, että sinä et ole oikea amiirikalainen. Jos sinä edes puhuisit niin kuin amerikkalainen, sinun valitustasi olisi helpompi sietää!"Adichien romaani on upea lukuelämys, joka saa pohtimaan ihmisen asemaa ja muutenkin elämänkulkua. Aiemmista romaaneista tuttuun tapaan kirjailija rakentaa ihmisistä helposti lähestyttäviä ja todentuntuisia, ja tarinaan sukeltaa mielellään mukaan niin, että sen toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. Vaikka kysymys rodusta nousee vahvasti esille, on Adichie onnistunut hienosti nivomaan yhteiskunnallisesti tärkeän asian koskettavaan ja tunteita herättävään tarinaan, jossa elävät aidot ihmiset kaikkine tunteineen. Kirjan loputtua on hetken aikaa tyhjä olo, kun on aika jättää hyvästit Ifemelulle, josta tuli lukemisen aikana hyvin läheinen.
Kun Adichie onnistuu täyttämään odotukset romaani toisensa jälkeen, ei voi kuin innolla odottaa hänen seuraavaa teostaan.
Kotiinpalaajat-romaania on luettu paljon. Postauksia löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista: Luettua, Mafalala, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu, Kirja joka maasta, Ilselä, Opuscolo, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjava kammari, Morren maailma, Luonnonkihara ja Wannabe-mesenaatti. Lisäksi Kirsin kirjanurkassa luodaan katsaus kaikkiin Adichien romaaneihin.
Tämä oli mielestäni heikoin Adichien kirja tai tämä ei sytyttänyt minua. Liian pitkät blogikirjoittelut ja hiusjutut ei kyllä kiinnostaneet yhtään. Myös loppu oli todella ennalta-arvattava.
VastaaPoistaBlogiosuudet jäivät minunkin mielestäni sivuun, ne olivat vähän päälleliimatun oloisia. Mutta silti kyllä pidin kirjasta kovasti. Purppuranpunainen hibiskus on minulle se Adichien romaani, joka on parhaiten jäänyt mieleen.
PoistaTämä on kyllä huikean hieno romaani! Minäkin odotan innolla Adichien seuraavaa teosta, tosin minulla on onneksi niin onnellinen tilanne, että Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus odottavat vielä hyllyssä lukuvuoroaan. Kotiinpalaajien lisäksi olen lukenut vain suomennetun novellikokoelman, joka sekin oli oikein hyvä. :)
VastaaPoistaNuo Adichien aiemmat romaanit ovat minun mielestäni myös todella hyviä. Novellikokoelma puolestaan on minun hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan. :)
Poista